Heti alkuun kerron, ettei tämä ole mikään kauhutarina, vaikka dekkarinovelleja kirjoitankin (harrastuksena). Meidän tontilla on maakellari eli kuoppa, kuten minä savolaisena sitä kutsun. Eräs henkilö kertoi, että kellari on toiminut vaivaistalon aikaan, 1800-luvun lopulla, ruumiskellarina. Mene ja tiedä.
Nyt sitten kunnostamme sitä käyttöömme oleskelutilaksi. En tiedä vielä mikä sen nimeksi tulee. Ruumiskellari nyt tuskin kuitenkaan. Kellari on päässyt edellisten omistajien aikana rapautumaan, koska katto on vuotanut.
Uskoisin, että kellari on kunnostettu takkatuvaksi samaan aikaan kun talomme on rakennettu 70-luvulla. Lattia on tehty metallilevyistä, jotka ovat
valitettavasti ruostuneet pilalle. Nyt sitten Mieheni raahaa niitä pois, ja tutkiskelemme mitä lattialle voisi tehdä. Ehkä valamme siihen sementistä uuden lattian.
Kuten kuvasta huomaatte kellarissa on myös kivistä muurattu takka. Mukavahan tuolla olisi syksyhölsillä istuskella ja makkaraa paistella. Katto ei ole suora/tasainen, vaan se koostuu useasta matalasta holvista. Tästä projektista kerron lisää, jahkas saamme jotakin aikaiseksi. Tämä ei välttämättä valmistu tänä vuonna...
Hieno kuoppa, tuossa on potentiaalia vaikka mihin!
VastaaPoistaNäin on ja nyt vasta kerettiin tän kuopan kimppuun, kun on niin kauheesti kaikkee kunnostamista ja laittamista pihalla.
PoistaWau, mikä mesta. Paljon hommaa, mutta varmasti tulee mukava olokolo. :)
VastaaPoistaOlokolo!!! Santra, saanko omia ton nimen meidän ruumiskellarillemme? Kotosa ja lämmin nimi.
PoistaOle hyvä vaan! :D
PoistaOnpas hienot puitteet luoda vaikka mitä!
VastaaPoistaUusi blogisi näyttää tosi kivalle :)
Kiitti! Lisäilen kuvia yms. blgoiin talvella, kun on aikaa. Olokolosta tulee toivottavasti lokoisaan oloon sopiva.
PoistaHui miten jännää :o Todella kiintoisaa tämä meidän historiamme vaivaistaloineen ja ruumiskellareineen... ja vaikka tarina ei totta olisikaan, niin se tarina itsessään on kuitenkin kiehtova. Ei ole eikä tule tylsää kellaria tuosta.
VastaaPoistaSyksyhölsät, heh :D
Eiks ookin! Mua oikein kutkuttaa toi ruumiskellari, siis ajatuksena. Siitä sais mehevän dekkarinovellin, hmm...
PoistaUusi perheenjäsenenne on toivotettu blogisivullakin tuhannesti tervetulleeksi ja hyvä niin, sillä nythän meillä on tuplasti mukavaa luettavaa ja hienoja kuvia katseltavana. Tai oikeastaan vieläkin useammasti, kun mukaan laskee oman blogisi ja vielä Ekelon mahtavan musablogin. Kyllä teidän perhe hellii meitä lukijoita kaikin tavoin, KIITOS!
VastaaPoistaTerveisin Lellu
Kiitos Lelluseni ja ilo on kirjoittaa, kun on niin ihania lukijoita.
PoistaVoi miten IHANA paikka. Ruumiskellari kuulostaa sopivan salaperäiseltä nimeltä, jota tarvittaessa joskus voi hehkuttaen, vähän silmiä siristäen, käyttää, mutta Olokolo siitä kyllä täytyy oikeasti tulla. Santralta aivan mahtava oivallus! Näen jo hienosti taiteillun Olokolo-kyltin tuossa oviaukon yläpuolella.
VastaaPoistaOiii, päästin sisustusajatuksia vahingossa päähäni. Enpä ryhdy siihen, se on teidän kolo :-D Yrittäkää nauttia jokaisesta hetkestä sen kunnostamisen parissa, ilman kiirettä ja hoppua. Suunnitelkaa, ideoikaa, pohtikaa ja kypsytelkää. Ja luottakaa intuitioon.
Ihanaa kunnostuksen aikaa teille!
Mäkin rakastuin heti tähän kellariin, kun näin ekan kerran. Silmissä vilisi visioita kuin bingopalloja. Ei ole vaan aika ja rahkeet riittäneet tarttua projektiin ennen kuin nyt ja siirtyy varmaan lopputyöt ensi vuodeksi. Näin näissä hommissa käy, kun yrittää kaiken tehdä itse. Tosi vaikea saada ammattilaisia tämmöisiin outoihin pikkuhommiin. Juu, Olokolo-kyltti täytyy tehä, ilmanmuuta. Sisustusta en oo vielä aatellut yhtään. Mitäs sulla oli miellessäsi?
PoistaVoi, ei mitään selkeää. Keltaisena / kultaisena hohtelevaa valoa vähän jonnekin, että tulisi sellainen lämmin ja mukava tunnelma. Matalia, pehmeitä sohvia ja pehmeitä, tuuheita mattoja. Ja paljon kynttilänvaloa!
PoistaSemmosta.
Muut ajatukset ostan heti, mutta sohvat ja matot ei taida käydä, kun siellä ei ole lämmitystä eli on kuivat ulko-olosuhteet. Paitti, että onhan niitä kyllä mattoja, jotka ei homehdu. Väriskaala on lämmin, juu.
PoistaOnpa hieno maakellari. Meilläkin on maakellari, mutta sellainen ihan pieni. Ei siitä ole kuin maakellariksi, sinä kauniina päivänä kun saamme siihen aikaiseksi toisen ovan, ettei pääse pakkanen sisälle:)
VastaaPoistaHei nuo talojen historiatarut ovat mahtavia. Meidänkin talon paikalla on ollut hieno huvila, joka purettiin pois venäläisten luovutettua tämän alueen takaisin Porkkalan vuokrasopimuksen päätyttyä hieman ennenaikaisesti. Paikallislegendan mukaan talossamme toimi ilotalo. Siitä ei ole mitään todisteita, mutta läheisen valtavankokoisen talon tontilla toimi ulkoilmaelokuvateatteri aikoinaan. Se tieto on ihan dokumentoitua. Terveisii ja intoa rakentamiseen M-L
Hih, hyvä legenda teidänkin talon paikalta. Meillä on talon alla kellari, mutta ei siellä ole juureksia eikä mehupulloja vaan maalipurkkeja. Maakellarit ovat nykysteen tosi suosittuja, niitä isolla rahalla rakennetaan. Hieno on myös se, että halutaan tuottaa omat vihannekset, marjat ja säilöä puutarhan antimet. Minä en ole koskaan ollut semmoisesta kiinnostunut, valitettavasti.
PoistaKellari vois olla kyllä kesähelteellä mukavan viileä paikka, jos niitä helteitä nyt sitten ikinä enää tulee. Meilläkin on kellari talon alla ja joskus pahimpina hellekesinä on täytynyt siellä vähän käydä jäähtymässä, vaikkei se todellakaan mikään olokolo ole.
VastaaPoistaMutta varmasti tuosta ruumiskellarista saat kyllä päheitä ideoita dekkaria varten. Hui, kun mä kauhistuin, kun luin ekaa kertaa sen otsikon. Aattelin, että nyt on kyllä jotain kamalaa tapahtunut. Ei onneksi ollut :) Mietein kyllä uskallanko lukeakkaan ;) Mutta oikeasti, saatte siitä varmaan ihan mahtavan upean paikan, oman olokolon, kuten Santra jo aiemmin mainitsikin.
Totta, Olokolot ja kellarit ovat sopivia viilennyspaikkoja. Mä en voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa ruumiskellarista, sori.
PoistaVai ruatokuopasta Olokoloks ;) Ja niin hieno palava rakkaas ;D
VastaaPoistaNo, näin olis tarkotus. Sitä kun tämmösenä sutkina savolaisena kaikkee keksii... Palavarakkaus on tänä vuonna kasvanut ennätyskorkeaksi ja pysyy silti pystyssä. Olen 157 cm ja kukat heiluvat pääni yläpuolella eli pitkiä ovat. :D
PoistaPiti näyttää tämä isännällekin, kun olen sitä maakellaria monet vuodet mankunut, lääniä kun meillä riittäisi - ja tuolla vähän voisi saada tuota maatasovaihteluakin peltotontillemme. Hän meinasi heti, että tuostahan pitäisi tehdä leivinhuone. Heh! Hän kun on nyt innostunut leipiä leipomaan, vaikka tykkää enemmän ruoanlaitosta. Leivonnat ovat olleet tyttären spesialiteettia, mutta kun ei hän enää asu meillä, niin on ollut "pakko" kokeilla itsekin. Ja miehellänihän on sellainen jauhopeukalo, että taatusti onnistuu kaikessa, mikä vain koskee syötäviä aineita. Ihan uskomaton taito (kieltämättä ärsyttäväkin välillä). Mutta onpas sitä sitten ihanaa nauttia toisen tuotoksista! =D
VastaaPoistaJatkoa odotellessa! Takkatilaksi tuo sopii taatusti vallan mainiosti, kunhan vain ehditte siihen panostamaan.
Oonkin kattonnu miehesi blogista, että kovasti tykkää paakata ja ruokaa laittaa. Ihanaa, kun saa herkkuja! Sulla taas sitten on hanskassa noi käsityöt, joten hyvin ootte toisenne valinneet.
PoistaMaakellari tässä on ensin ollut, siis vaivaistalon aikaan, vaikka nyt väittäävät, että ruumiskellari se oli. Mut olipa mikä hyväänsä, niin tasamaalle tämäkin on tehty. Maata vaan runsaasti toiselle reunalle ja toinen reuna, Pikku Metsään päin, on jyrkähkö. Tuolla katon päällä on grillauspaikka ja se olis tarkotus kattaa, joskus. Nää lomapäivät ja kesä menee sujahtamalla, ei millään kerkee tekeen kaikkee.
Makoisia hetkiä ja sitä leivinhuonetta odotellessa!
Tuolla ihanassa kolossa te ensi kesänä varmaankin juotte kotiviiniä tynnyripöydän ääressä, kynttilöiden hämyssä. Upea paikka, varsinkin se katto!
VastaaPoistaMä luulen kanssa, että rempan onnistuessa, me saadaan lokosa Olokolo.
Poista