Uusi vuosi, uudet suunnitelmat

Toivotan kaikille kukkivaa, lämmintä, sopivan sateista (yöllä),

multavaa ja luonnonläheistä uutta (puutarha)vuotta!

Kaunis joulukoti

Kävin moikkaamassa ystävääni Kaijaa.

Hän viettää perinteistä joulu pitkän kaavan kautta.

Napsin iloksenne tunnelmia Kaijan somasta kodista.

Ai niin, Tammelan Luontokuva 2019 -kilpailu päättyy 31.12.,

joten kiitos ja kumarrus, jos käyt äänestämässä kuvaa nro 13.

Olisihan se mukavaa päästä kolmen parhaan kuvaajan joukkoon...

Tämä vuosi on mennyt todella nopeasti, 

ja tapahtumia on ollut monenlaista.

Odotan mielenkiinnolla ensi vuotta...

 

Hyvää ja rauhallista joulua!

Lumen sijasta saimme sumua.

Nettimartta toivottaa kaikille lukijoilleen kaunista joulua!

Kuvani on valittu Tammelan luontokuvakilpailun finaaliäänestykseen

Tuhat kiitosta kuvaani äänestäneille,

sillä pääsin luontokuvakilpailun 13 finalistin joukkoon.

Kuvista tehdään kalenteri.

Voisinko voittaa tai sijoittua kolmen parhaan joukkoon?

Se riippuu siitä, 

kuinka moni äänestää kuvaani.

Kuvauksellinen kiitos äänestämisestä!

Tässä linkki Luontokuva 2019 äänestykseen,

ja kuvani on nro 13.

Äänestys päättyy 31.12.2019.

#tammelanluontokuva2019 #visittammela

 Ja tulihan sitä luntakin oikein roimasti.

 Tässä tilanne aamulla.

 Iltapäivällä pelto oli peittynyt valkeaan vaippaan.

Lumi oli vetistä ja siten raskasta kolata,

mutta maisema tuli valoisaksi ja kauniiksi.

Melkein satoi lunta

Sunnuntaina melkein saatiin lunta.

Iloa kesti 10 minuuttia.

Saaren kansanpuiston järvet ovat jäättömiä.

 Maanantaina retkeilin Torronsuon kansallispuistossa

pojan tyttöystävän Tintin ja veljeni kanssa.

Olihan menossa mukana myös reipas Wiima-mäyräkoira.

 Vetistä oli, mutta kuvauksellista.

#torronsuo #saarenkansanpuisto #retkeily

Henkilökohtainen avustaja ja ilonpipanoita

Aloitin työt henkilökohtaisena avustajana.

Mieheni on vielä monta vuotta työelämässä,

eikä kotirouvan rooli oikein istunut minulle,

joten ajattelin ilostuttaa muita, 

ja siinä samalla saada mielekästä tekemistä.

Suttuisten päivien harmaudessa välähtää hetkellinen kirkkaus.

Päivän piristys.

 Talitiainen nauttii iltapäivän viimeisistä valoisista hetkistä.

 Pikkuvarpunen selvästi poseeraa. Vekkuli.

Pienessä tihkusateessa lampsimme, mies, minä sekä koirakolmikko,

Saaren kansanpuiston rantoja.

 Wiima-tyttönen asettuu malliksi mielellään.

Paikkana Jokioisten Elonkierto.

 Istun kuusimajassa veljen tekemällä penkillä ja nautin.

Kuvan otti valokuvaaja Lassi Puhtimäki.

Kiitos, jos viitsit käydä äänestämässä kuvaani

Tammela Luontokuvaus 2019 -kilpailussa.

Kuvani on nro 2. 

Mieheni Esa, poikani Sami sekä Myrsky, Tuisku ja Wiima

ihailevat sumuista Kaukjärveä.

Huurussa ja kuvahuumassa

Rillit huurussa ja vesipisaroiden täplittäminä,

saa lenkkeillä, no joo, siis kävellä, näillä säillä.

Kotipiha näytti viehkolta,

kun lunta oli muutaman päivän ajan.

Pihavalot toivottavat tervetulleeksi iltakävelyltä.

Osallistuin Tammelan Luontokuva 2019 -kisaan.

Syksyn kuviin päätyi yksi otokseni.

Käykääpä katsomassa!

Itsenäisyyttä ja kuvallisia tunnelmia

Nettimartan pihapiirin väki toivottaa kaikille 

rauhallista ja valoisaa itsenäisyyspäivää!

 Tässä tunnelmia pihaltamme ja kävelymatkan päästä.

Lunta, aurinkoa, huumoria ja taidetta

Perjantaina mainoskuvauksia,
ja lauantai toi tullessaan huumoria sekä taidetta.
Aamu käynnistyi nuotiokahvilla.
Pakko päästä metsään.
Edellisiltana tuiskutti kuvauksellisesti.
Eikö olekin kaunista!
Kuin maalaus...

Päivällä lähdin mieheni kanssa Helsinkiin.

Finlandia-talolla meitä hauskutti koomikko Ismo Leikola.

Miehellä on oivaltava huumorintaju.

Osui ja upposi.

Nauroin vedet silmissä hänen sanailuilleen

sekä ajatuskiemuroilleen.

Jäimme yöksi Helsinkiin.

Matkalla hotellille ihastelin kukkakauppojen ikkunoita.

Yövyimme hotelli Tornissa.

Edellisestä vierailustani olikin parikymmentä vuotta,

sillä tuolloin teimme häämatkan Helsinkiin,

tarkemmin sanottua Suomenlinnaan.

Sunnuntaiaamuna kävelimme Esplanadin puistossa ja lähikortteleissa.

 

Pääkohteemme oli Helene Schjerfbeckin näyttely Ateneumissa.

Maalaus nimeltä Puistonpenkki, vasemmalla vuodelta 1883,

ja pelkistetymmän hän maalasi 1929,

kuvastaa erinomaisesti taitelijan kehityskaarta ja tyylisuuntia.

Näyttelyssä oli myös muiden suomalaisten klassikkotaitelijoiden töitä,

kuten Ellen Thesleffin.

Mieheni kuvasi minut Eero Järnefeltin Raatajat raihnaiset/Kaski

maalauksen edessä.

Kuvan tyttö on perimätiedon mukaan kummitätini isoäiti.

Valitettavasti en ole tavannut Kerttu-kummiani ristiästeni jälkeen,

joten asia jää arvoitukseksi.

Ateneum on rakennuksena(kin) kiehtova.

Mieheni nojailee komeaan kaiteeseen (pakotettuna).

Kerrassaan nautittava viikonloppu!

Ai niin, kerrankin pääsin mieheni kanssa reissuun kahdestaan,

sillä kolmen mäyräkoiramme piikoina toimivat 

poikani Sami tyttöystävänsä Tiinan kanssa.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...