Onnellista ja valoisaa uutta vuotta!

Hevosenkengät tuovat onnea?

Nyt pitäisi ensi vuodesta tulla vuosisadan onnekkain,

ainakin jos lasketaan hevosenkenkien määrä pallosta.

Tilasin hevosenkenkäteoksen taiteilija Leo Mujeelta.

(Tämä ei ole maksettu mainos.)

Omalla pihalla ja vähän muuallakin

Pientä pakkasta ja aurinkoista keliä ei voi vastustaa.

Käpsyttelin iltapäivällä koirien kanssa Saaren kansanpuistoon.

Hieno sää oli houkutellut muitakin ulkoilijoita liikkeelle.

Erityisen ylpeä olin siitä,

että Tuuliset Pojat eivät isommin räyhänneet muille koirakoille,

joita tulikin vastaan useita.

Omalla pihalla:

Sentti

Sentti ei välttämättä ole paljon,

mutta maailmasta sentin lumikerros tekee hohtavan.

Liekehtivä taivaanranta

Lumen puutteen korvasi uljas auringonlasku.

Taivaanranta liekehti pitkään.

Jos jouluna ei ole lunta...

Niin, eipä se haittaa.

Syksy?

Kyllä kuva on otettu jouluaattona.

Viime vuonna oli samanmoista.

Puhurit puuhastelevat mielellään pihalla

kelillä kuin kelillä,

paitsi kun sataa kissoja ja koiria

tai on yli 10 pakkasta.

Aaton aattona nähtiin sentään vähän aurinkoa.

Tässä yksi kauneimmista joulukorteista,

joita saimme.

PS. Tämä on 700. postaus.

Joulua...

Joulu on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään ja lempeitten juhtien

huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.

(Mika Waltari)

Vesisadetta ja ruispipareita

Valkea joulu?

Taitaa jäädä tänä vuonna väliin.

Säätilat eivät vaikuta leipomuksiin.

Leipasin viisi pellillistä ruispipareita.

Neilikkamauste oli päässyt loppumaan,

laitoin sen tilalle mustapippuria.

Toimii!

Voitto kotiin

Voitin Pihakuiskaajan puutarha -blogin Annelilta 

OmaPIHA lehden puutarhakalenterin. Kiitos!

Lehti tulee, niin kuin muutkin kotimaiset puutarhalehdet.

Joulun jälkeen kerään lehdet kasaan ja

annan luettavaksi puutarhasta kiinnostuneille ystävilleni.

Kasvihuone Kasvulassa on sisällä kausivalot,

ne palavat syksystä kevääseen.

On mukava tulla pimeällä kotiin,

kun kotipihaan kurvatessa ensimmäisenä

tervehtii lämmin valo.

Napsin talteen tunnelmia kotoa, pihasta ja ympäristöstä...

Kuvauksellista

Huomaa, että en ole perinteinen puuhamartta,

sillä minulla on aikaa kuvailla ja hortoilla koirien kanssa.

Myönnän ottavani joulun(kin) rennosti.

Eilen aamulla näytti kotiseudun pelloilla tämmöiseltä.

Tuo mollikka taivaalla on kuu.

Tänään naapurikaupungissa, kuten meilläkin, oli sumuista,

mutta mahdottoman kuvauksellista.

Talven ihmemaa (+Kotiseutupaidat)

Kun nyt sitten kerta on se pakollinen talvi,

niin voisi sitä luntakin tupsahtaa

(että saisi nättejä kuvia).

Tämmöinen määrä lunta oli vuonna 2014

samaan aikaan kuin nyt.

Viime ja tänä vuonna lunta on vähäisesti,

mutta uljaista kuutamoista on päästy nauttimaan.

Lumimittarina toimivat meidän Puhuri-pojat eli

hyvin riittää mäyräkoiran säärikalusto,

ei tarvitse kahlata umpihangessa.

Olen nauraa kätkätellyt Kotiseutupaitojen nerokkaita sloganeita.
Muutama paita on tullut jo hankittua...

Kuuraa, auringon laskuja sekä outoja sposteja

Tältä näytti pihalla aamulla auringon noustessa...

...ja iltapäivällä, kun aurinko laski.

Keräsin muutaman viikon aikana tulleita roskaposteja.

Näitä ei onneksi tule viralliseen sähköpostiini.

Oudointa on se, että en edes käy millään

peli- tai seksisivuilla,

ihan pysyn vain näissä blogiympyröissä,

haen töitä ja katselen olohuoneeseen uusia kattolamppuja.

Maailma on ihmeellinen!

Kuutamo

Säätilat vaihtelevat nopeaan tahtiin.

Meillä ei ole lunta kuin nimeksi.

Sunnuntai-iltana oli mahtava kuutamo.

Näki hyvin ilman otsalamppua.

Kuuden kuvan kesähaaste

Navettapiika haastoi meikämartan

esittelemään mennyttä kesää kuudella kuvalla.

Kiitti mukavasta haasteesta, Navettapiika!

Arvaatte varmaan, että oli vaikeaa valita VAIN kuusi (6) kuvaa.

Kesä oli puuhakas, sillä yläpihan kukat siirrettiin alapihalle ja

ennen kuin siirto voitiin tehdä, 

niin tietysti alapihalle piti perustaa ensin uusi kukkapenkkialue.

Rikkaruohojakin kitkin, huomaat varmaan,

että kuljetukseen ei riitä taviskottikset,

vaan olen aikoinaan ostanut syvät kaksipyöräiset tallikärryt.

Yksi kesän kohokohtia oli,

kun saimme Kesälän ympäristön ja kulkusillat valmiiksi.

Kyllä nyt kelpaa grillata ja chillata.

Luonto on pihallamme aina läsnä.

Välillä satoi ja välillä paistoi,

muistini mukaan ihan sopivasti.

Mäellä pilkistää kotimme.

Meidän perheen ja pihapiirimme sulostuttajat

ovat koirapoikamme Myrsky ja Tuisku.

Niiden touhuja katsellessa tulee aina iloiseksi,

paitsi silloin kun niitä pitää hätistellä pois kukkapenkeistä.

Erinomainen kesä!

Kuvia ja kulttuuria

Ystäväni Kaija täytti 60 vuotta.
Onneksi olkoon Kaija, ja tervetuloa 
meidän varttuneiden/ikinuorien, 
joka tapauksessa energisten,
 naisten joukkoon!
Kolmen naisen kolmikon voimin,
sillä mukana oli myös serkuntyttö Henna,
tutustuimme Helsingin kulttuuriantiin.

Pyörähdimme, kuten viime vuonnakin,
nautiskelemassa kuvista ja kulttuurista.
Käyntikohteitamme olivat Luonnontieteellinen museo,
Kansalliskirjasto ja Helsingin kaupunginmuseo.
Piipahdimme myös Tuomaan markkinoilla ja
lounaalla Sunn ravintolassa Senaatintorilla.

Luonnontieteellinen museo oli rempattu upeasti perinteitä kunnioittaen.
Kannattaa tarkkailla jalkalistoja ja nurkkia,
sillä niistä löytyi veikeitä maalattuja eläimiä.
Eläinten esillepano oli taidokasta ja viihdyttävän opettavaista.

Jos et ole käynyt Kansalliskirjastossa,
minulle oli ensimmäinen kerta,
niin kannattaa käydä tutkailemassa uljasta ja historiallista paikkaa.

Myös Kaupunginmuseo, ilmainen sisäänpääsy,
oli hieno kokemus ja elämys.
Sisäpihalla oli huikeita valotaideteoksia.

Sunn ravintolan lounas oli maittava,
kympillä sai ruokaisan ja kermaisen Lapinmiehen keiton,
ja miljöö oli sopivan kotikutoinen.

Oikein onnistunut ja hilpeä reissu,
joten ensi vuonna mielessä jo uudet kohteet...

Itsenäisyyttä ja neljä vuodenaikaamme

Rauhallista itsenäisyyspäivää!

Meidän itsenäisyyspäivään kuuluvat Tuntematon sotilas -elokuva

ja linnanjuhlien pukuloiston arvostelu seuraaminen.

Ruokana rehellinen hernesoppa ja ruisvanikka.

Sytytämme kynttilät ikkunoille klo 18,

kuten miljoonat muutkin suomalaiset.

Viljo-ukkini kuoli Pajarinjärvellä 3.8.1941.

Hän oli syntynyt 24.3.1906.

Suremaan jäivät Laina-mummuni,

isäni Aapeli ja hänen pikkusiskonsa Lyyli.

Suomen sodissa menehtyneiden tietoja voit

tarkastella Arkistolaitoksen sivustolla.

Kiitos!

Alla olevat kuvat kuvasin (entisen) työpaikkani ikkunasta.

Kuvia näytettiin opetushenkilökunnalle Brasiliassa,

kun heille esiteltiin Suomen neljä vuodenaikaa.

Hämyä ja valoa

Ikkunasta lankeava valo hämärässä illassa...

Kuu, tähdet ja oranssi auringonlasku.

Tämmöiset pienet ohikiitävät hetket ovat täydellisiä.

Näimme sentään aurinkoakin.

Ihanat pojat rannalla...

...ja kotitiellä...

Vuoden viimeisen kuukauden ensimmäinen päivä

Marraskuun viimeinen päivä oli leuto ja upean aurinkoinen.

Kävin Tuulisten Poikien kanssa Saaren kansanpuistossa.

Purkitimme auringonvaloa, mieleemme.

Oman pikkuruisen lammen jää ei vielä kestä.

Lilja luovutti...

Seuraan keittiön ikkunasta lintujen elämää.

Ruokintapaikoilla käy suhina ja kuhina.

Veljen perheen kissa Niisku-neiti poseerasi keittiön ikkunalla,

kun kävin suunnittelemassa heidän mökkikeittiötään.

Tuisku Huisku Äipän Pikkukulta Muiskuliini

Sain alla olevan orkidean useita vuosia sitten joulukukaksi äidiltäni.

Orkidea kukkii uskollisesti ja se on kukattomanakin kaunis,

sillä raidalliset lehdet ovat näyttävät.

Osa talvehtimassa olevista perinnepelakuista on intoutunut kukkimaan.

Työhuoneessani kasvavat posliinikukat puolestaan jurottavat.

Yksikään ei ole vielä kukkinut.

Johtunee siitä, että istutin ne liian tilaviin kukkapurkkeihin.

Komeita ne tosin ovat ilman kukkiakin.

Pihalla ei kuki mikään.

Onneksi suojasin kauneimmat ruusuni havuilla,

sillä lumettomuus ja pakkanen ovat huono yhdistelmä.

Kukkasiakin ihanampi on Tuisku Huisku Äipän Pikkukulta Muiskuliini.