Maa on savista ja sitä pitää kuohkeuttaa tosi paljon. Onneksi minulla on paljon kompostia odottamassa. Minä en ole ollut koskaan mikään ruusujen suuri ihailija, johtuu ihan niistä piikeistä, mutta nyt olen lämmennyt aiheesta. Ruusuinen kukkapenkki? Räiskyvää punaista...
Tässä kuitenkin kuvia Blue Sarah -verenpisaroistani:
Ompas erikoinen sun verenpisarasi, hieno. Ruusuihin en osaa mitään sanoo, en ole ruusuihminen laisinkaan ;)
VastaaPoistaMä oon varmaan tulossa vanhaks, kun kaikki mun inhokit kääntyy suosikeiks, kuten nää verenpisarat. Samoin on käynyt sammareille ja kohta vissiin ruusuillekin.
PoistaTäällä nämä antiruusuihmiset vertailee tunnelmiaan... Mikähän siinä muuten on, että vaikka ruusut periaatteessa ovat maailman ihanimpia ja niistä ei voi olla tykkäämättä, ne jotenkin jakavat ihmiset joko aah-tyyppeihin tai blaah-tyyppeihin. Ja silti meillä blaah-tyypeilläkin löytyy aina joku ruusu jostakin. Minulla ne ovat juhannusruusu, suviruusu ja pienenpieni Onni-ruusu, joka varttuu yhtä matkaa nimikaimansa Eka Vekaran (hänen toinen nimensä on Onni) kanssa.
VastaaPoistaTuo verenpisara on kyllä huikea. Niitä minä rakastaisin, jos olisivat perennoja. Siis pihalla kesät talvet eläviä perennoja. Mitään en rupee hyysäämään sisään ja ulos.
Yritin viime talvena talvettaa, ihan kokeilun iloksi, paria verenpisaraa. Eipä kestäneet, koska ne pääsivät kuivahtamaan hieman rapsakoiksi. Pelkuut eivät olleet moinaan kuivahtamisesta.
PoistaJuhannusruusu on jotenkin niin suomalainen juttu, että taitaa löytyä meidän useimman pihalta. Harmi vaan, että sen kukinta on niin lyhytaikainen. Katotaan nyt tuleeko minusta aah-ihminen...
Onpa kaunis verenpisara! Onko siinä samassa kasvissa sekä punaisia että sinisiä kukkia?
VastaaPoistaMinusta kun tuntuu siltä, että ensin ne kukat ovat sinisiä ja punertuvat vanhemmiten. Eka kerta, kun minulla on Blue Sarah. Pitänee yrittää, vielä kerran, talvettamista kellarissa.
Poista