Taas rempataan + luontokuvia

 Ärsytti, kun pienen eteisen ovet kolkkasivat toisiaan vasten.
Samassa tilassa tuulikaapin ja varaston ovi sekä vaatekomeron ovi.
Kuvassa komeron ovi on jo poistettu.

Tietenkään komeron alla ei ollut parkettia.
Mutta ei hätää!
Ideoin liimapuulevystä kenkähyllyn lattian peitoksi.

Värjäsin kenkähyllyn muuhun kalustukseen sopivaksi, eli tummaksi.
Naulakko on talon alkuperäinen.
Se oli hyllynä ulkovarastossa.
Hionta ja maalaus.
Toimii taas alkuperäisessä tehtävässään.

Seinänvierustalla kukitaan sinnikkäästi.

Puput kirmailevat aidan takana.

Onkohan oravilla jo poikaset?

Tulvapelloilla lempi leiskuu.
Nämä joutsenet halailivat toisiaan vuorotellen.

Uusia tuulia työrintamalla

 Mitään ei saa, jos ei yritä ja uskalla?
Ystäväni Kirsi vinkkasi, että Mainossatama hakee
keikkailevaa sisällöntuottajaa ja/tai kuvaaja.
Laitoin reippaasti sähköpostia ja esittelin itseni.
Kyllä, mainitsin olevani eläkkeellä.

Kas ihmettä, pääsin haastatteluun ja sain kaksi juttukeikkaa.
Jutut tulevat Forssan kaupungin tiedotuslehteen,
mikä julkaistaan toukokuussa.

Juttuni aiheina olivat Forssan kaupungin kansallinen kaupunkipuisto sekä
Lamminmäen uudistettu lintutorni.
Otsikkona Luonnon olohuone kutsuu viihtymään.
Lisäks 30.4. avautuva Kuosikeskus, joka on kangasmuistojen museo.
Viestintäsuunnittelija Johanna Talikainen silasi juttuni painokelpoisiksi.

Vähänkö tyytyväinen!

Tämä kuva on Forssan museosta.
Kuosikeskus on viereisessä rakennuksessa.
Valaistus oli niin jännä, että napsin kuvia omaksi ilokseni.
Alue on historiallinen,
sillä uusikäytössä olevat rakennukset,
ovat 1800-luvulta.

Kuosikeskusta esittelivät museolehtori Kristiina Huttunen (vasemmalla) ja

museonjohtaja Kati Kivimäki.
Ihanat leidit!

Kansallisesta kaupunkipuistosta tarinoi kaupunginpuutarhuri Leila Grönholm (oikealla).
Yritysyhteistyöstä puolestaan kertoi Kahvila Lammenkulman yrittäjä Maija Hietala.

Salmistonmäen lintutornia kunnostaa lintuharrastaja Jouko Alhainen.
Torni on himpun päälle 13 metriä korkea.
Alhainen on kurkitutkija ja luontoyrittäjä.
Hän hoitaa kotonaan loukkaantuneita kurkia,
ja mahdollisuuksien mukaan päästää ne terveinä takaisin luontoon.

Pääsin tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä.

 

Maalaushommia ja kesähaaveita

Hiulihei, huhtikuu!

Postausvälini näyttävät pitenevän ja pitenevän.
No niin, eläkeläisellä pitäisi olla määrämättömästi aikaa,
mutta puolustukseni pitää todeta,
että olen käynyt välillä töissä, siis ansiotöissä.

Tuli napsakat pakkaset ja hyytävät tuulet,
niin tupahommille jäi aikaa.
Maalasin ovenpielet ja vaatekaapit.
Väliovia on 7 kpl, joten niiden maalaaminen saa olla erillinen urakka.

Vaatekaappien ovissa on tapetit.
Kahvojen alla pilkisteli alkuperäinen harmaa maali.
En poistanut tapettia, siloitin vaan kuluneet kohdat.
Olin maalipessyt ovet etukäteen.

Vaihdoin ryhdikkäät metallivetimet.
Lopputuloksesta tuli siisti.
Kaapit ovat erittäin hyvässä kunnossa,
yksikään sarana ei repsota.
Maalaaminen oli mielestäni järkevämpi/edullisempi vaihtoehto
kuin uusien komeroiden ostaminen.

Arvatkaapa, mitä näistä on tulossa?
Kyllä, kyllä, kyllä!
Grillikatos ja pieni kasvihuone.
Materiaalit maksoivat kahvipaketin.
Lisäksi ostin tiiliä, joista muurataan grilli.

Havupinot vähenevät, sillä kuskaamme niitä jätehuoltoon.
Eipä ole sekään kallista, sillä jätemaksu on 3 euroa perävaunullinen.
Oksista syntyi hurja määrä polttopuita.

Australian villipelargoni kukkii sirosti.

Paistettuja banaaneja ja vaniljajäätelöä.
Kaverini valmistama iltapäiväherkku.
Kyllä kelpaa...