keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Sateisia aamutunnelmia

Sataa lotisee, puutarhakasvit kylpevät, rikkaruohot kasvavat kohisten.
Siinä pala puutarhaharrastajan arkea.
Eipä haittaa, vedin sadetakin yöpaidan päälle ja lähdin kuvaamaan.
Tässä aamutunnelmia pihalta:




 Japaninruusukvittenit kilpailevat värissään kastelukannun kanssa.



 Joko olet osallistunut järjestämääni singlearvontaan?
Olen kuvannut ja suunnitellut levynkannet.


maanantai 27. toukokuuta 2019

Siili puutarhassa

Etupihallamme tassuttelee siili.
Se asustaa autokatoksen perällä, siirtolavojen alla.
Olisipa mukavaa, jos sillä olisi siellä poikaset.


 Siili viihtyy skopolian suojissa.
Tuhinat ja suhinat loppuivat, kun tarjosin sille muonaa.





perjantai 24. toukokuuta 2019

CD-musiikkilevyarvonta ja puutarhapuuhia

Sinulle, on julkaistu,
joten järjestän arvonnan.

Kommentoi ja olet mukana arvonnassa.
Arvon yhden sinkun.
Sinkut eivät ole myynnissä.
Suoritan arvonnan Teemun nimipäivänä 1.6. klo 18.

Kaikkihan alkoi siitä, että ystäväni Tuulia, 
tuttuni jo yli 40 vuoden takaa,
soitteli, että hänen Ilkka-veljensä tarvitsisi levyynsä kannet.
En ole konsanaan CD-kansia suunnitellut, mutta yltiöpäisen rohkeana,
lähdin hommaan innokkaana mukaan.
On hauska haastaa itseään!

Levyllä laulaa ja tulkitsee Ilkka Halonen ja 
hänen taustalaulajanaan livertelee Elina Sauri (Vieno Kekkosen tytär).
Heitä säestää Solistiyhtye Jermut.


 Kappaleita sinkulla on neljä,
joista suosikkini on Sydämesi tyhjä huone.

Olen kuvittanut kolme Ilkan kappaletta:

Kuuntele, katsele ja nauti!


 Suunnittelin kannet ja graafisen ilmeen myös Särkynyt lasi CD:hen,
joka on Ilkka Halosen ja Solistiyhtye Jermujen juhlajulkaisu,
sillä Ilkka täytti 70 vuotta.
Kuvat on ottanut AK-kuva.

Onnea ja menestystä!


 Ja sitten puutarhaan.
85-vuotias äitini taimetti kerrostaloasunnossaan kymmeniä värinokkosia.
Ruukutin niitä isompiin purkkeihin yhdessä Wiima-tyttösen kanssa,
joka tomerana toimi taimitarkastajana.
Värinokkonen on näyttävä ja helppohoitoinen kasvi.


 Alppikärhö kukkii runsaana.


Puutarhahommien välissä on hyvä jaloitella metsässä.
Metsäretkellä voi nähdä pesän munineen, kun on tarkkana.


 Naapurin kissan muotokuva.
Olimme yhdessä hyvin kiinnostuneita talitiaisesta,
mikä kantoi pönttöön ruokaa poikasilleen.


 Kirjosieppo lurittelee kuuluvasti,
etsiessään puolisoa.
Sillä on pönttö varattuna,
jota se esittelee ylpeänä.


keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Sadetta, sumua ja poutaa

Ruohonleikkuri teki tenän,
mutta onneksi veljeni Teemu oli viikoittaisella käynnillään,
ja korjasi laitteen.
Kiitos, veliseni!


Eilen illalla satoi ja ukkosti.
Nyt voin taas jatkaa kasvien siirtelyä ja istuttamista,
kun multa ei pölise kuivana.


 Aamulla oli kuvauksellisen sumuista ja kastetta maassa,
joten kävin napsimassa tunnelmia talteen (yöpaita päällä).


 Voikukat olivat sulkeneet kukkansa.
Odotan nurmen kuivumista, että pääsen leikkaamaan ruohon
sekä noin miljoona iloisen keltaista voikukkaa.


Uskotteko, että sielu nauttii näistä maisemista?


Tänä kesänä ihastuin pesuvateihin,
joihin olen istuttanut kausikukkasia.


 Jalava on nyt pilkottu polttopuiksi, kiitos veljelleni.
Minä olen raivannut risuja ja oksia.
Nyt alan päästä istutuspuuhiin.


Pelargoniat muuttivat Kesälään.


keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Kukkienpauhua ja luontokuvia

Käykääpä katsomassa ja äänestämässä mieluisinta
luontokuvaa Tammelan luontokuva 2019 -kisassa.
Tässä linkki kevätkuviin.

Päärynäpuu poksautteli nuppujaan auki,
sillä aurinko loimotti suorastaan kesäisesti.


Esikasvatetut daaliat kukkivat sisällä.
Huomenna istutan kellarissa talvetetut punaiset vanhanajan daaliat/joriinit kukkapenkkeihin.


Vaaleanpunainen pasuunani on saanut kiusakseen jonkun öttiäisen.
Öttiäinen tekee verkkoja ja keltaisia pikkaraisia munia/poikasia.
Pasuuna on pudottanut melkein kaikki lehtensä,
mutta jaksaa silti kukkia.
Soma hienohelmani.


Ystäväni Pirkko toi perinteiseen tapaansa, toukokuun kunniaksi, kauniin hortensian.


Kevätmessuilta ostamani pelargoniat kukkivat.
Oi oi oi...





Työn lomassa pitää välillä vähän leikkiä.
Voikukkaseppeleeseen löytyy helposti materiaalia (valitettavasti).

Ihanista ihanimpia keväisiä puutarhapäiviä kaikille!


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Kireitä siimoja ja kaunista äitienpäivää

Onneksi olen aamuvirkku ja onneksi tutustuin kalamieheen,
sillä näin pääsin onkiretkelle, veneellä. 
Koko tarinan voit lukea tästä Kalakaverukset.


 Varis on melkoinen rohmu ja ahnimus,
sillä se putsasi pikkulinnuille tarkoitetut pähkinät hetkessä parempiin nokkiin.


 Säät ovat suosineet maanviljelijöitä.
Viljan kasvua odotellessa voimme ihailla voikukkia
ja komeita mäyräkoirapoikia, Myrskyä ja Tuiskua.


 Yöllä satoi ja on lämmintä,
syreenin silmut pullistelevat ja koivuissa on jo lehdet.

Kaunista Äitienpäivää!


tiistai 7. toukokuuta 2019

Musiikin kuvitusta

Autoin ystäväni Tuulian veljeä,
ja kuvitin hänen laulamansa kappaleen
Lumiperhosen.

Tässä Ilkka Halonen ja Solistiyhtye Jermut.


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Luin kirjan: Revolverisydän, Simone Buchholz

Sain Kustantamo Huipusta luettavakseni Revolverisydän-nimisen dekkarin.
Huippu julkaisee laadukkaasti suomennettua saksankielistä kirjallisuutta.
Saksankielinen alkuteos Revolverherz on ilmestynyt vuonna 2008.
Anne Kilven suomennos on tältä keväältä.
ISBN 978-952-69098-2-0.

Ich liebe dieses Buch!
Sormituntuma kirjaan, ja sen sivuihin, oli silkkinen.
Revolverisydän piti napakasti otteessaan, alusta loppuun, kuin puupuristin.

Tykästyin välittömästi kirjan naispäähenkilöön,
reippaan räväkkään itselliseen syyttäjä Chastity Rileyhyn.
Riley on särmikäs,
ulkokuoreltaan kova,
särkyneen sydämen sankaritar.

Murha on synkkä asia,
sarjamurhat vielä synkempiä.
Keväinen Hampuri muuttuu hyiseksi,
kun Elben rannalta löytyy
vaaleansiniseen peruukkiin puettu murhattu nainen,
eikä hän jää ainoaksi uhriksi...

Miksi peruukit ja miksi uhrit ovat läheisen kapakan tanssijatyttöjä?
Chas Riley ryhtyy selvittämään rikosvyyhteä poliisitiiminsä kanssa.
Tupakoiva ja ahkerasti naukkaileva Riley
joutuu tunnemyrskyn keskelle,
saaden särön panssariinsa.
Löytyykö murhaaja,
tarttuuko Riley rakkauteen,
sen saat lukea itse.

Pidin Buchholzin napakasta kirjoitustyylistä.
Hänellä oli tuoreita ilmaisuja (vanhaksi kirjaksi),
huumori nauratti aidosti ja juoni kantoi.
Suosittelen! Erilainen ja raikas dekkari.
Onneksi kirja on vasta ensimmäinen osa,
joten saamme luettavaksemme lisää
Simone Buchholzin taiturimaisesti kirjoitettuja rikosromaaneja.


keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Elinvoimaa

Puut vihertävät, ja pelakuut haluaisivat päästä pihalle,
mutta vielä pitää malttaa tovi jos toinenkin.


 Villipelargonialla on soman pienet kukat.


 Marjapensaissa on lehdet, raparperi työntyy vankkana maasta,
valkosipulit kasvavat, samoin lipstikka.


 Palloilkaa,
vappuna ja muulloinkin!