Loisteliaat kärhöt

Viimeistä päivää viedään eli kohta vaihtuu kuukausi. Kesä on mennyt taaskin liian nopeasti, en ehtinyt mukaan. Pihalla on kyllä tullut riehuttua oikein tuntuvasti, joten ensi kesä pitäisi jo sujua juohevammin.

Torstaina ja perjantaina otan osaa omakustannekirjoittajien kurssille Urjalassa. Toivottavasti haaviin napsahtaa käyttökelpoisia niksejä ja juttuja.

...vielä kun ehtisi istua penkillä...

Kiinankärhö (?) teki muutamia uusia kukkia. 

Kukkeimmillaan touko-kesäkuun vaihteessa.

Jackmanniin voi aina luottaa. Kukkaloisto ei jätä ketään kylmäksi.

Hikisenä päivänä pieni lirinä virkistää.

Valkosipulin itusilmut alkavat kypsyä.

Pinkit ruusut

Joskus onnistaa! Ostin muutamia vuosia sitten syksyllä alelaarista parilla eurolla ruusuja. Tökkäsin ne saviseen maahan peikonpähkinän kylkeen ja ajattelin, että kasvaa jos kasvaa. Ja kasvaahan ne. Kauneimmat ruusuni koko pihassa. Kukkivat alkukesästä ensilumiin saakka.

Silmänruokaa

Kesä kuumimillaan ja kukkeimmillaan.

Pihapiiriimme on keräytynyt pieniä patsaita ja muita koristeita.

Silmänruokaa.

Omat valkosipulit olivat herkkua.

Paahdoin ne uunissa pehmeäksi.

Rakkausruno

Kyllä pohjanmaalainen mies(kin) osaa herkistyä. 

Mieheni jäätynyt olkapää alkaa jo notkistua ja hän teki alapihalla

laudasta vormuja isoa betonista kukka-allasta varten. Juttua tulee, jos onnistuu.

Jossain naapurissa jurrutti moottorisaha ja mies innostui runoilemaan minulle:

Moottorisahan ääni se mieleeni saa

toisen äänen keskellä yötä.

Mun kultani kuorsaus valvottaa,

ootan aamua ja raskasta työtä.

Niin, että näin romanttista meillä!

 

 

Skopolia

Naapurin rouva tupsahti kylään ja toi minulle Skopolian juurakkoja. Kaunis nimi, mutta vaarallinen, sillä kasvi on myrkyllinen. Istutin kauniin myrkyttäjättäreni (selvästi dekkariainesta) etupihalle, jonne Tuulisilla Pojilla ei ole pääsyä.

Scopolia carniolica

Pihallamme on kallio, joka oli hautautunut puskiin ja ruohoihin.

Kaivoin kallion esiin Riitta-kälyni kanssa.

Olin istuttanut kallion alle kivikkokasveja, 

jotka olivat kietoutuneet apilan ja heinikon sekaan.

Kasvejani ei pelastanut enää mikään.

Peitin alueen kuitukankaalla ja kivituhkalla.

Asettelin koristeeksi kiviä,

Istutin multataskuihin uusia kuivassa viihtyviä kasveja.

Betoniruukkuni pääsi hommiin.

Juuri kun olin aivan uuvuksissa kaikesta maalaamisesta ja

kärräämisestä sain blogiini näin kauniin kommentin:

"Ihana blogi-tykkään juuri samoista asioista :) Kiitos, kun on mahdollisuus tätä lukea.

 Kesäpäiväntervehdys Lapin rajamailta, Elisa."

Aaah, kuinka onneliseksi tulin.

Lintusia

Tänään pihalle liihotti, ei pääskyjä, vaan varpusia ja muita lintusia.

Olinpa riemuissani!

Lintuja oli ainakin 100. 

Ottivat multakylpyjä ruusujen lomassa ja noppivat kirvoja.

Välillä kävivät lammessa juomassa ja roiskimassa vettä.

Hilpeetä sakkia.

 

 

 

Tiedätkö mikä lintu on tässä vasemmalla?

 

Puutarhasiipeilijät

Pihapiirissämme pesii paljon erilaisia lintuja. Nyt hautoo harmaasieppo muniaan ja varpuset nopsivat ruusuista kirvoja. Ihastukseni oli rajaton, kun sunnuntaina pihalle pyrähti pääskypoikasia tusinan verran. Ne harjoittelivat lentotaitojaan ja viilettivät lammen pinnalla hyönteisiä siepaten. Välillä ne istuivat pation poronsarvissa, kaiteella ja sähkölangalla. Suloisia! Näitä puutarhasiipeilijöitä suosin.

Ylpeänä esittelen: valkosipuli

Sain pari vuotta sitten blogikaveri Millanilta kirjeitse valkosipulin kynsiä. Panin ne maahan syksyllä ja seuraavana kesänä ne ensin kasvoivat ja sitten näyttivät kuivuuden takia häviävän kokonaan. Iiik!

Mutta ei mitään hätää, tänä keväänä penkistä nousi terhakoita piippoja. Jee! Piipoista kehkeytyi tanakoita varsia ja nyt olen nostellut mullasta muhkeita valkosipuleita. Elämäni ensimmäisiä.

Jokainen puutarhuriharrastaja tietää tuon auvoisen tunteen: Olen nämä kasvattanut. Herkullisia. Ihan maailman parhaita maultaan. Kyllä!

Vielä on kesää jäljellä...

Vielä on kesää jäljellä,

vaikka vilja tuoksuu jo...

  

  

Ruusuja vesisateessa

Vettä on satanut roiskimalla kaksi päivää. Luonto nauttii ja minä myös, koska ei tarvitse lähteä pihalle raatamaan. Kyllä, luit oikein: raatamaan. Kaikkinainen soran ja tiilien ja mullan ja risujen kärrääminen alkaa käydä yli voimien. Pieni huilitauko tekee enemmän kuin hyvää ja ehdin tehdä läksyjä.

Työmiehiä ja kylikkäitä on riittänyt. Ensimmäinen aamu pariin viikkoon, kun voi nousta sängystä tukka takussa ja yöpuvussa ja hiihdellä tiettarille ilman huonoa omaatuntoa. Ah, autuutta.

Kuivuuden myötä ruusuihin on tullut kirvoja enemmän kuin ne kestävät. Päivän tullen lähden kirvajahtiin mäntysuopasuihkupullon kanssa.