Koukussa kahteen P:hen

Piha ja Piskit.

Siinä ne minun keskustelunaiheeni ovat.

Noh, kolmanneksi sopisi pehmeä pee eli blogit.

Pidän ihmeenä, että minulla edes on vielä ystäviä jäljellä.

Ai niin, ja aviomies.

Otsikko olisi voinut olla myös Kahden P:n loukussa.

Näillä mennään.

 

 

Keväällä kevyttä, syksyllä raskasta...

Pation punaiset kangastuolit näyttävät räikeiltä,

syksyn väriskaalaan täysin sopimattomilta.

Alapihan peltokaistale on kynnetty.

Kyllä, nyt on pakko myöntää, että syksy on tullut.

Onneksi syksy tuo tullessaan koreat värit.

Myrsky ja Tuisku sointuvat syksyyn.

Lehtiä en juurikaan haravoi, vaan ne silputaan ruohonleikkurilla paikoilleen.

Tosin sora-alueilta täytyy lehdet haravoida ja käyttää myös lehtipuhallinta,

joten ihan toimettomana ei tarvitse olla edes syksyllä.

Pikkuhiljaa täytyy aloittaa puutarhakoristeiden raahaaminen talvisäilöön.

Keväällä se on kevyttä hommaa, ja syksyisin raskasta...

Rouva Puutarhaunelmia piipahti pihallamme

Olipa miellyttävä tavata Rouva Puutarhaunelmia,

 hortonomi ja puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi,
ihan livenä, ja vieläpä omalla pihallamme, eilen perjantaina.

Paula ihastui rouheisiin tiiliseiniimme,

jotka on muurattu vaivastalon vanhoista tiilistä.

Saattaa olla, että seinistä tulee joku juttu
johonkin joskus, tai sitten ei. Aika näyttää.

Salmiakkimarenkia

Sitä saa, vaikkei pyytäiskään?

Lähetin ystävälleni Pirkolle linkin lakritsimarengista,

jota oli tehnyt Maistuis varmaan sullekin -blogin paakarimestari.

Sain salmiakkimarenkia, 

sillä Pirkko vaihtoi lakun salmiakiksi,

kun suorastaan rakastan salkkaria.

Suli suussa!

 Iltalenkillä Puhureiden kanssa näyttivät pilvetkin marenkisilta.

Kulmat kuin Groucho Marxilla...

Kävin kampaajalla ja tässä tulos.

Toivottavasti sinua naurattaa yhtä paljon kuin minua.

Olen ilmetty Groucho Marx.

Onneksi kulmaväri lähti pesemällä haalean harmaaksi.

Elsan lempituoli -putiikissa oli Saaripalstan Sailalla kirjatarjous, johon tartuin.

Kukkia sipuleista.

Omistuskirjoituksesta tuli hyvä mieli.

Tilasin myös kuparisia nimikylttejä, 

joihin kuulkärkikynällä painetaan/kaiverretaan kasvien nimet.

Nyt ei tarvitse muuta kuin saada asiantuntija paikalle kertomaan ne nimet.

Hah hah haa, olen minä kans yks erinomainen puutarhaharrastaja.

(Tämä ei ole maksettu mainos.)

Savukiehkuroita...

Hetken jo luulin, että sain napattua kuvan ilman koiraa,

mutta olin väärässä.

Halla ei ole vielä hiipinyt terassille ja

pelakuut pukkaavat nuppua ja kukkaa.

Keltalasinen kuparilyhty ja kaksi vanhaa puuta

Olen ihastunut joihinkin 70-luvun tavaroihin.

Löysin kirppikseltä keltalasisen kuparilyhdyn vuodelta 1974.

Tenniskentällä (kohta ex) ei ole sähköä,

joten hankin valotuikuiksi aurinkokennovalaisimia.

Niiden valoteho ei ole kummoinen,

mutta kyllä ne nätisti korostavat pihakoristeita.

  

Aurinkokelit senkun vaan jatkuvat.

Rikkaruohoja tonkiessani huomasin,

että meidän pihapuut muistuttavat meitä

eli pitkä ja hoikkalainen sekä lyhyt ja lavea.

Kaksi vanhaa puuta...

Viljat on puitu ja kuljetettu laariin.

Väripesu

Miltä syksy tuntuisi, jos kaikki värit pestäisiin pois?

 

Onneksi on värejä...

...ja haravoitavia keltaisia lehtiä sekä iloisina kirmaavia koiria.

YLE 1:n sääkuvana meikämartan auringonlasku

Lähetin koirapoikien kuvan (auringonlasku) YLE 1:n sääkuviin.

Kappas kepposta, sepä näytettiin tänään pariinkin otteeseen telkassa!

PS. sain Matti Huutoselta spostia,
jossa oli linkki kaikkiin syyskuun sääkuviin.

Ruusuja, kärhöjä ja auringonlaskuja

Tenniskenttä muuntautuu vinhaan tahtiin puutarhaksi...

Ruskea väri silasi sängypäädyn eli siitä tuli pihakoriste vailla vertaa.

Maurice kukkii edelleen!

Oikea iloruusu.

Purpurea Plena Elegans kukkii myös.

Kävin eilen illalla mittaamassa olkkarin ikkunoita ystävälläni Pirkolla.

Tottakai Puhurit olivat mukana,

ja tulomatkalla pääsimme ihastelemaan kotijärven auringonlaskua.

(Ranta on kunnan ranta, Mustialan kodalla,

talomme ei sijaitse rannalla.)

Suuri Myllerrys

Maalaushommat jatkuvat, yksi sängynpääty muuttui mustaksi ja

päätyi köynnöshortensian tueksi ex-tenniskentän reunalle.

Löysin lautataapelista harmaantuneen ohuen laudan ja

tein siitä kyltin, jonka sijoituspaikan paljastan myöhemmin.

Etupihallamme on meneillään Suuri Myllerrys...

Sisällä ja ulkona on edelleen vihreää ja värikästä.

 Aamut ja illat alkavat olla hämäriä ja pimeitä.

Näin ainakin täällä maalla, missä ei ole katuvaloja.

Oravanpoikanen nökötti pihatien vaahterassa.

Se odotti kiltisti, että sain napsaistua siitä kuvan.

Suti vai spray?

Sää on edelleen lämmin ja aurinkoinen,

juuri sopiva pieniin maalauspuuhiin.

Pohjatöiden, pesu + hionta, 

jälkeen maalattavaksi pääsivät

kulahtaneet puutarhakalusteet ja sängynpäädyt,

joista teen kukkatukia ja koristuksia pihalle.

 Serkkuni Raija tarttui sutiin, ja minä kokeilin spraymaalausta.

Puutarhakalusteet ja vanha saunanpenkki 

saivat pintaansa tyylikään mustan sävyn.

 Spraymaalaus on melko helppoa,

valumia tahtoi silti tulla.

Luumunväriseen sängynpäätyyn tarvittiin kaksi spraypurkkia,

joten ihan halpaa spraymaalaus ei ole.

Hyvä puoli on, että maali kuivaa tosi nopeasti ja

(tehoste)värivalikoima on melko runsas.

Taitaa kuitenkin sutiminen olla minulle omin maalaustapa.

 Kärhötuen takaa pilkistää luumunvärinen köynnöshortensian tuki.

Tässä kukkapenkissä on lisäksi sormustinkukkaa ja kurjenpolvia,

joiden mukaan köynnöstuki onkin sävytetty.

Ostin alemyynnistä kaksi valkoista metallituolia hintaan 20 euroa.

 

Niistä tuli harmaat, kun en löytänyt haluamaani punamullan väristä spraymaalia.

Kävin serkun ja koirapoikien kanssa lenkillä Saaren kansapuistossa.

Sää helli ja taivas... niin... oli korkealla. 

Mystinen työkalu on...

Kyselin työkalusta tietoja Suomen maatalousmuseo Sarasta (Sarka).

Vastaus tuli parissa tunnissa:

Tämä on listinhanko. Sillä leikataan (listitään) juurikkaasta (sokeri- tai rehu-) naatti irti ja heitetään se kasaan kuljetusta varten. Naatit syötetään eläimille joko tuoreena tai säilöttynä.

Listinhanko jäi pois käytöstä, kun juurikaspelloille tulivat juurikkaannostokoneet jotka itse listivät naatit ja keräävät ne koriin. Tämä tapahtui 1960-luvulla.

Kiitos tiedosta!

Olen käynyt maatalousmuseossa muutamaan otteeseen,

suosittelen jos haluat tutustua maaseutumme historiaan.

Kiinanruusu kukkii, ja terassillakin pelakuut voivat vielä pulskasti.

 Veljen ulkorakennuksen seinällä oli tämmöisiä koristuksia: