Puutarhurista maalariksi

 Siirryin puuhastelemaan puutarhasta sisätiloihin.
Saunan lauteet ovat siistit,
mutta alin porraspenkki oli kurjassa kunnossa.
Surruttelin irtonaiset päädyt ja laudat kiinni ruuveilla.
Nyt on penkki taas jykevä.

Penkin pinta oli tummunut, ja jalatkin saaneet pahasti kosteutta.
Muistin, että minulla on jemmassa mustaa saunavahaa.
Hioin penkin ja supasin pintaan pari kerrosta vahaa.
Tällä penkillä saunotaan vielä monta vuotta.

Keittiön mäntypöytä, jonka sain talokaupan yhteydessä,
oli nähnyt monta ateriaa.
Kellastunut puu ei miellyttänyt silmääni.

Hionta ja vesiohenteista maalia pintaan.
Väri tietysti lempivärini eli vihreä.

Entinen taloni on edelleen myymättä,
joten haaveet keittiön uusimisesta ovat jäässä.
Päätin kuitenkin maalata maustekaapin, kokeeksi.

Pesu, kevyt hionta, pohjamaali.
Pintamaalia vedellessäni päätin,
että liian vaivalloista maalata kaikkia keittiönkaappeja.
Ovien pinta on jotain tahmeaa melamiinia,
reunalistat mäntyrimaa.

Jääköön tämä vihreä maustekaappi keittiöni helmeksi.

Olohuoneen sohvalta näkee koko huushollin.
Vihreää ja vehreää.

 

Kuraa ja kahvia

 Olin iltalenkillä koirien kanssa ja nappasin kuvan sateisesta tiestä.
Hämmästyksekseni kuva kelpasi Ylen sääkuvaksi,
vaikka ei ollut järveä, auringonlaskua tai -nousua,
eikä kuva ollut muutenkaan sievä.

Koronaa uhmaten kävin kaverin kanssa tutustumassa uuteen kahvilaan.
Hyvät pöperöt ja palvelu.

 

Kansikuva, kellari ja voikukka

 Pikkuvarpuskuvani päätyi kansikuvaksi.

Daalian- ja kannanjuurakoita oli monta sangollista ja laastipaljullista.
Mietin niiden sijoitusta pienen puolilämpimän varastoni ylähyllylle,
mutta en jaksanut nostaa sankoja niin ylös.
Onneksi puutarhailua harrastava ystäväni sanoi,
että voisin tuoda juurakot hänen kellariinsa.
Hyvin mahtuivat hyllyille hänen pelargonioidensa viereen.

Samalla reissulla kävimme tutustumassa Kirkniemen uuteen lintutorniin.
Jämäkkä rakennelma.
Lintuja ei enää ollut, mutta valtava kuha hyppi rannan tuntumassa kuin delfiini.

Marraskuun voikukka!

Ystäväni ui läpi vuoden.
Minä tyydyin kastelemaan toisen nilkkani.
Hrrr...

 

6 kesäkuvaa -haaste

 Kiitos kaunis, Navettapiika, kesäkuvahaasteesta!
Tulikin sopivaan saumaan, sillä aika ja aiheet ovat olleet hakusessa.

Minulla on ollut monipuolinen kesä,
sillä minusta tuli uusioneiti ja ostaa päräytin
itselleni ja korilleni pikkuruisen talon.

Talossa ja puutarhassa on riittänyt puuhaa ja puurtamista.
Onneksi veljeni Teemu ja suuri joukko ystäviä on ollut auttamassa.
Rakkaudellinen kiitos!

Talon pihalla oli vanha omenapuu, valitettavasti jouduin kaadattamaan sen,
sillä puu oli kiinni seinässä ja oksat katolla.
Sain kuitenkin ihailla sen viimeistä kukintaa.
Kukat olivat suurenmoisia.

Kesä ei sentään mennyt pelkästään puurtamiseksi.
Kuljin välillä geokätköilemässä ja retkeilemässä.

Sielukin lepäsi, sillä kävin ystäväni Pirkon kanssa tuttuun tapaan
ihastelemassa naivistitaiteilijoiden näyttelyä Iittalassa.
Nauroimme makeasti, sillä monen taulun nimikin oli humoristinen.
Tämä taulu oli kuin sieluni,
kevyt sekä kesäinen.

Remontti edistyi mukavan joutuisasti, ja pääsin muuttamaan aikataulun mukaisesti.
Paljon jäi tekemistä talveksikin esim. ovien ja karmien maalaus sekä listoitus.

Tässä vaiheessa remonttia yleensä tulee itku,
sillä väsymys iskee eikä loppua näy.
Hyvin nukutun yön jälkeen sitä piristyy
ja innostus palaa lomiltaan.

Sateisinakin päivinä hymyillytti.
Olen onnellinen pitkästä aikaa.
Oma tupa, oma lupa.

Kesääni sisältyi itkua ja naurua, onnistumisia ja muutamia epäonnistumisia,
punnaamista multasäkkien ym. kanssa, siitä on hyötynä piukat pakarat.
Vapauden tunne on korvaamaton, samoin ystävät ja sukulaiset.

Kesäni oli huiman ihana!