lauantai 29. kesäkuuta 2019

Voihan Mortonin neurooma!

Luulin koko kevään, että oikeassa jalkaterässä on vaivana vanha tuttu nivelrikko.
Lopulta kävely vaikeutui liikaa, ja kipu oli seuralaisena myös yöllä.
Menin lääkäriin. Harvinaista.
Varpaissa ei ollutkaan nivelrikkoa vaan Mortonin neurooma.
En ollut moisesta ikinä kuullutkaan,
mutta nyt otin aiheeseen lähikosketuksen.

Kysymyksessä on hermopinne.
Voin kertoa, että erittäin kivulias vaiva. 
Olen saanut varpaisiin kaksi pistosta,
ja lisäksi olen ostanut jäykkäpohjaisia kenkiä.
Ovat auttaneet. Pidän kenkiä myös sisällä.

Mietin, että mistä tämä hermopinne johtuu.
Syitä löysin parikin, eli puutarhatöitä tehdessä tulee helposti käveltyä
yli 20 000 askelta päivässä, rasitusvamma.
Lisäksi kumarrun aina oikean polven, on muuten pinttynyt ruskeaksi,
varaan, jolloin varpaat taipuvat ylöspäin.
Siinäpä se!
Nyt taivuttelen varpaita alaspäin,
 ja yritän opetella polvistumista vasemman polven varaan.

Eilen sain veljeni Teemun ja hänen vaimonsa Riitan apuriksi puutarhaan.
Riitta napsi kuivia oksia pensaista ja Teemu paukutti puulattian Olokolon eteiseen.
Minä vetelin trimmerillä pientareita siisteiksi ja hävitin sinne eksyneet lupiinit.
Voin julistautua lupiineista vapaaksi vyöhykkeeksi.




 Kävin joka kesäisellä retkellä Iittalassa ihailemassa naivistien teoksia.
Joukossa oli Heli Laaksosen oivaltavia luomuksia.

Eletään täyttä elämää!


torstai 27. kesäkuuta 2019

Huoltomaalauksia ja tehostevärejä

Haalistunut muovinen kukkapurkki sai uuden värin pintaansa,
samoin porakaivonkansi.
Huoltomaalaukset pidentävät rakenteiden ikää.


Tuuliviiri sai vierailijan varpusesta.

Tuisku Muiskunen kurkkii isolehtisen kasvin (nimi unohtunut) lomasta.
Oli niin polttavan kuumia päiviä, että varjopaikat olivat tarpeen.


 Nakertelen mieheni kanssa puutarhaan uutta (kierrätystavaroista) koristetta, 
jonka osaksi tulee peiliä.
Pitihän se kuva sitten napsaista, kun satuimme peilin eteen yhtä aikaa,
 ja sain palkkioksi jäniksenkorvat.

Ostimme 50 säkkiä kuorikatetta, ja näyttää siltä, että pitää ostaa lisää...


 Punaiset väripilkut pihalla ovat raikkaita.


tiistai 25. kesäkuuta 2019

Auringonpalvojien unelmakesä

Hyvänmielenvarjokuva, ainakin puutarhaharrastajalle.


 Oletko yrittänyt kuvata lentäviä pääskysiä?
Ovat kyllä niin sukkelia ja nopsia käänteissään,
että harvoin olen onnistunut kuvaa napsasemaan.
Nyt onnistuin!
Pääskyspari liiteli pihamme yllä,
tarkistaen kaikki rakennukset.
Etsivät varmaan sopivaa pesäpaikkaa.


 Kyllä, hän kukkii taas!


Ken tällä tuolilla istuu,
hänet ympäröi huumaava ruusutuoksupilvi.


 Kesätyttö Iina tuli kyläilemään.
Tänään menemme Iittalaan.
Siellä on perinteinen Naivistit Iittalassa -näyttely.
Eilen illalla kävimme
Saaren kansanpuistossa uimassa,
tai siis minä kuvasin ja Iina ui.


 Taivas on sininen ja... 
siis pelkästään sininen, sillä poutapilvet puuttuvat.
Kuuma on, uudet istutukset tahtovat nääntyä,
sillä kastelukaan ei auta tässä paahteessa.
Auringonpalvojien unelmakesä.


lauantai 22. kesäkuuta 2019

10 kesäkuvaa

Herttaista Juhannusta!

Hirmuiset helteet rajoittavat työskentelyäni pihalla.
Minä en kestä kuumuutta, päässä humisee ja olo menee oudon väriseksi.
Noh, silloin täytyy istahtaa ja ihailla pihan värikkyyttä.
Sormustinkukat ovat loistossaan.
Kasvulan seinustalla tuoksuu valkoinen Mooseksen palavapensas.
Muistathan, palavanpensaan eteeriset öljyt polttavat rakkuloita
iholle joutuessaan kosketukseen auringonvalon kanssa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta...


 Kimalaiset ja muut pörriäiset rakastavat sormustinkukkia.
Kukka on siitä mainio, että se kasvaa ihan missä vaan ja kylväytyy itse.


 Keltainen ruusuni kukkii loistavana.


 Kultakuoriainen oli matkalla ruusussa odottavan juhannusmorsiamensa luokse.


Harava nojaa seinään, puutarhaharrasta huilaa ja kuvaa.


 Punalehtiruusu on yksinkertaisuudessaan sievä.
Onneksi pihallani ei ole kurtturuusuja,
vaikka minusta näyttää siltä,
että monet ruusut ovat alkaneet leviämään luontoon ja
muuttuvat näin haitallisiksi vieraslajeiksi.


Kiire, kiire, kiire...


Omenat kypsyvät, luumuja on tulossa muutamia,
samoin päärynöitä, kirsikoita tulee runsaasti.
Runsas kirsikkasato tietää sitä,
että naakkalaumat alkavat päivystää ja odottamaan niiden kypsymistä.


 Pionit ovat parhaimmillaan.


 Kaiken helteen keskellä tuli napakka sadekuuro.
Pihalle muodostui lätäkköjä,
joissa räkättirastaat kylpivät.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Heinämessut sekä kuulumisia omalta pihalta ja perinnetilalta

Oletteko käyneet Heinämessuilla Forssassa?
Minä en ole, mutta nyt menen.
Töihin.
Tulkaa moikkaamaan Tammelan kylien osastolle alueella B 17,
Kodinpaikka ja NappiNaapuri.
Tervetuloa ja nähdään! 
Tapahtuma on 15.-16.6. eli tulevana viikon loppuna.

Niittykukkani ovat parhaassa kukinnassa.


 Helteet ovat nopeuttaneet ruusujen kukintaa,
Tove Jansson -ruusu.


 Mikäli kaipaat pihallesi koreaa pientä puuta,
niin hankipa ruusuorapihlaja.
Pakahduttavan kaunis.


 Perhosilla on jo repaleiset siivet...


Kävin Korteniemen perinnetilalla katselemassa ja kokemassa työnäytöksiä.
Tarjolla oli perunajauhon tekemistä, pyykinpesua, punamultamaalinkeittoa,
langanvärjäystä, pärekaton tekoa ja vaikka mitä.
Perinnetila on paikka, johon on aina palattava tunnelmoimaan.
Suosittelen!


torstai 6. kesäkuuta 2019

Kesä maistuu hyvältä ja muutama venytysliike

Helle saapui, joten kitkemisiä ja kuokkimisia täytyy lähteä suorittamaan klo 6.
Mieheni yllätti minut kesken kitkemisen.
Olin juuri nyhtämässä itsepäisiä ruohotuppaita sorasta.
Harava tai kastelukannu on hyviä tukia,
helpottaa nousemista.


 Miehen riemuksi tein myös sivuvenytyksiä.
Muistathan käyttää aurinkosuojavoidetta,
minulla on lapsille tarkoitettua hajusteetonta,
minkä suojakerroin on 50.
Juu, ja minä en vaatteilla koreile,
en puutarhassa varsinkaan.


 Saksan pihlaja on kaunis, hopeinen.
Ihmettelin kakkamaista tuoksua ympärilläni
ja syytin jo koiria,
mutta haisuli olikin tämä pihlaja.


Klo 5 näytti maalaismaisema tältä puutarhasta kuvattuna.


Särkynyt sydän, laukka ja valesormiangervo sointuvat somasti yhteen.


 Ruusuorapihlaja puhkesi upeaan kukintaan.


 Tuiskun mielestä kesä maistuu hyvältä.


 Maalaismaisema on muutoksen edessä,
sillä lupiinit ovat vallanneet pientareiden reunat.

Kuvani näytettiin Ylen myöhäisuutisissa sääkuvana.


maanantai 3. kesäkuuta 2019

Kasvihuonekuulumisia yms.

Kasvula-kasvihuone on saanut asukkaita.
Olen kasvattanut kevään aikana kaksi paprikaa ja kirsikkatomaatteja.
Siemenet olivat monta vuotta vanhoja,
mutta itivät vielä hyvin.


Lisäksi ostin Forssan kukkamarkkinoilta kaksi pensastomaattia,
toinen tekee tummia ja toinen kirjavia tomskuja.


Blogini kautta olen tutustunut teihin ihaniin puutarhaharrastajiin, virtuaalisesti.
On viihdyttävää ja hyödyllistä seurata, mitä kukin tekee pihapiirissään.
Kerran Kivisen Vilma esitteli puna-ailakkimättäitään,
ja kun ihailin niitä, niin Vilma lähetti minulle kirjekuoressa siemeniä.
Hyvin kasvavat!


 Entinen tenniskenttä on nyt muuttumassa niityksi.
Siellä kasvaa hyvä määrä päivänkakkaroita ja puna-ailakkeja.

Sain kuljetusalalla olevalta pojaltani lavakauluksia,
joita maalasin siistin näköiseksi.
Meillä ei oikein voi istuttaa mitään suoraan maahan,
sillä juolavehnä ja vuohenputki tukahduttavat istutetut kasvit pikaisesti,
joten kasvatan kukkaset lavakauluksissa ja isoissa ruukuissa.


 Olen istuttanut luottokukkijoitani, samettiruusuja, moniin ruukkuihin.
Pihamme on paahteinen, joten sammarit viihtyvät hyvin ja 
kukkivat pakkasiin saakka.


 85-vuotias äitini kasvatti värinokkosia (isokirjopeippi),
joita olen istuttanut purkkeihin ja purnukoihin.
Värinokkonen on loistokkaan näyttävä kasvi.

(Onko istuttaa sanalle synonyymiä? Tulee joka lauseeseen sana ISTUTTAA.)


 Kuten huomaatte meidän väriteemamme on KIRJAVA.

Hyödyllistä pihapuurtamista, pidetään nivelet notkeina!


lauantai 1. kesäkuuta 2019

Singlen voitti...

Onnea!

Lähetätkö osoitteesi kommentilla, jota ei julkaista.

Kävin ystäväni Kaijan kanssa kurkkaamassa Riihimäen rhodopuistoa.
Kukinta ei ollut vielä alkanut.
Nuppuja ja viimevuotisia siemenkotia oli runsaasti.
Suo tuoksui pihkalle ja suopursuille.





Kaija on luontoihminen, luonnonsuojelija ja reipas retkeilijä.
Olemme tunteneet toisemme keskikoulusta saakka eli k-a-u-a-n.