6 kuvaa kesästä -haaste

 Sain kesähaasteen Navettapiialta.
Tattista!
Onko helppo valita VAIN kuusi kuvaa?
Ei tosiaankaan, mutta ylitin itseni,
ja nakersin kasaan VAIN pyydetyn määrän.
Huomasin samalla, että tämä kesä taitaa olla kuvattomin kesä koskaan.

Tiedättehän, että sopivat työkalut ovat kiven alla.
Noh, hyvä esimerkki on pieni kuokka/pöyhin/mikälie.
Siinä on terävä kärki, eikä siten sovellu rikkakasvien kurittamiseen.
Ja jos sopiikin, niin joudut iskemään kapekärkistä kuokkaa kymmeniä kertoja
voikukkaan, ennen kuin osut edes sinne päin.
Keksin ratkaisun.
Rälläkkä käteen ja nokka poikki.
Hahaa!
Vaviskaa rikkikset.

Valitsemani kuvat ovat kesäkuun alusta elokuun loppuun.
Oli taas huiman leppoisat ja suotuisat uimasäät.
Kävin retkillä, näyttelyissä ja kätköilemässä ystävien kanssa.
Joskus elämä pyörittää kiviä ja käpyjä esteeksi...

Pihalla kukkivat niin kurjenmiekat (?) kuin ruusut.

Toukokuussa Virosta ostamani ruusut juurtuivat hyvin.

Grillipergola nousi osaavan veljeni Teemun toimesta takarajalle.
Pergola istuu pihalle, kuin olisi siinä aina ollut.
Ensi kesänä täytyy muurata grilli, siis jos osaan.

 

Runoista kuralätäkköjen kautta omalle pihalle

 Marraskuu meineillään,
edelleen työntäyteisenä.

Huvituksille on kuitenkin aina aikaa.
Vesa Vierikko ja kitaristi Petri Kumela johdattelivat
"Harmo ja minä – Andalusialainen elegia”  -runotaipaleelle.
Erilainen, erityinen, nautittava esitys.

Halloweenitunnelmissa...

Kuralätäköt voivat olla kauniita,
kun oikein oivaltaa.

Keltaiset lumpeenlehdet ovat harmauden keskellä ilopilkkuja.

Onneksi on katuvalot.

Pyhäinpäivänä sytytin kynttilöitä läheisten muistolle.

Sain ystävältä kortin.
Tämä Yrjö Saarisen maalaus kuulema muistuttaa minua.
En tiedä olisinko imarreltu vai en.