Tavataanko Türin-kukkamarkkinoilla toukokuussa?

Viron Türissa on kukkamarkkinat 20.-22.5.

En ole koskaan käynyt,

mutta nyt olisi tarkoitus 

lähteä ihmettelemään kukkahumua.

Oletko sinä lähdössä Türiin?

Lauantaina aurinko helotti,

ja hain kellarista pelakuut aurinkokylpyyn olohuoneeseen.

Vihertyköön ensin hieman ennen mullanvaihtoa ja pistokkaidenottoa.

Vaikea uskoa, että kalpukat pelakuut kukkivat viime kesänä näin koreina.

Kuvakavalkaadi helmikuulta

On se säitä pidellyt...

Blinejä, pelejä ja pataleipää

Tämän vuoden uudet aluevaltaukseni näyttävät koskevan ruokaa.

Kokeilin tehdä blinejä, painotus sanalla kokeilin.

Blinit olivat maittavia, mutta aivan liian ohuita.

Seuraavalla kerralla ehkä onnistun!

Pelaatteko PC-pelejä?

Olen tykästynyt Tomb Raider -peleihin.

Kiljahdin riemukkaasti (hiljaa mielessäni), 

kun uusi Raider oli saapunut kaupan hyllylle.

Pääroolissa on nuori kaunis nainen, 

joka selviytyy niin karhuista kuin roistoista,

sekä ratkaisee tiukimmatkin arvoitukset ja pulmat.

Kuvakaappaus pelistä Rise of The Tomb Raider.

Aivan mielettömiä maisemia, 

joihin aina syvennyn pelin aikana.

Pataleipä on myös uusi leipomuskokeiluni.

Suurin osa jauhoista on tattaria.

Leipä on kupsakkaa, rapsakkaa ja mainion makuista.

Marjatarhan penkki sai lumikuorutuksen.

Alla olevan kuvan otin maanantaina 22.2.,

kun aamulla oli upea sumu ja taivas repeili,

jolloin muutama harhautunut auringonsäde ylsi pellolle.

Sama tie ja puurykelmä esiintyi edellisessä postauksessani,

mutta kesäasuisena.

Paluu filmiaikaan (melkein)

Olen palanut filmiaikaan,

tai ainakin melkein,

sillä digi Leicani muistikortille mahtuu vain 30 kuvaa.
Jokaista kuvaa pitää harkita,
aivan kuin ennen vanhaan.

Yhdessä tietokoneessamme oli onneksi XP-käyttöjärjestelmä,

ja sain purettua Leican muistikortille tallentuneet kuvat.

Kuvat ovat vuodelta 2008.

Kyllä, luit oikein, eli kuvat on otettu kahdeksan vuotta sitten.

Muutimme taloomme vuotta aikaisemmin ja

huomaan kuvaavani ihan samoja maisemia ja

 peltoja vielä tänäkin päivänä.

Kuvissa on 70-luvun fiilis, vai mitä?

Meikämarttakin oli päässyt kuvaan.

Kuvan on ottanut mieheni, Esa.

Kuvattu Saaren kansanpuistossa.

Agenttikamera ja kirjatukia

Jo aikoja sitten mies toi työmatkaltaan minulle pikkuruisen kameran.

Se on Leican pienoismalli.

Kamera on ollut vähällä käytöllä,

mutta yritän nyt paneutua sen saloihin.

Huomasin, että minulla on kirjahyllyissä kaikenlaisia kirjatukia.

Uusin hankinta on alla oleva puinen pötterö,

jonka alkuperäistä käyttötarkoitus en voi kuin arvailla.

Chilivauvoja

Kuinka paljon voi ihminen riemastua itäneistä chileistä?

To-del-la paljon.

Pukkasin viisi CGN 21500 -chilinsiementä multiin 17.1.

Kolme pikkaraista kalpukkaa piippaa nousi taimelle 15.2.

Parissa päivässä taimista on tullu tomeria chililapsukaisia.

Ne paistattelevat päivänvalossa olohuoneen ikkunalla.

Tänä aamuna makkarinikkunasta kuvattu vaaleanpunavioletti unelmataivas.

Voiko ihanemmin aamu enää alkaa...

Eilen illalla kiskoin kylki vääränä leikattuja kuusten/pihtojen oksia.

Eipä tarvitse käydä punttisalilla, kun omalta pihalta löytyy materiaalia

punnerruksiin ja voimaharjoituksiin.

Oli hieno puolikuutamo ja taivaankansi täynnä tähtiä.

Havupuut leikataan kahden ämmän välissä

Otsikossa olevan viisauden sain ystävältäni Tiltulta.

Hän on metsäkoneenkuljettaja ja
metsäkoneen kuljettajakoulutusten arvioitsija.
Ai, minkä kahden ämmän välissä?
No, Marraskuun ja Maaliskuun välissä,
koska puu on tuolloin lepotilassa.

Meikämartan tarkoitus oli tarttua moottorisahaan
ja niistää pihtojen alaoksat poispoikkeensa.
Kuis kävi?
Ei kuinkaan.
Enhän minä jaksanut nostaa moottorisahaa pääni yläpuolelle.
Onneksi mies tuli hätiin
ja päräytteli oksat poikki.
On se hyvä, että mies on 30 cm pidempi kuin minä.
Minulle jää oksien poiskuljettaminen,
minkä työn teen mielelläni.

Tästä lähdettiin liikkeelle
eli oksat roikkuivat maata myöden.

Tältä puu näytti oksien karsimisen jälkeen.
Siistiä!

Nyt puiden alla pääsee vapaasti kulkemaan.
Täytemaata saan tulevasta Pionipenkistä.
Mikäli en saa tasattua puiden alusia
siten että sinne pääsee vaivattomasti ruohonleikkurilla,
jää toiseksi vaihtoehdoksi paksu katekangas ja kuorikate.
Joka tapauksessa, hyvästi nokkoset ja heinät,
teitä ei tule ikävä.

Lunta, sisäkukkienhoitoa ja ystävänpäivää

Keväthuuma päättyi lumisateeseen.

Noh, ihan aikuisten oikeesti en uskonutkaan,

että selviäisimme ilman lunta kevääseen.

Kottikärryt saavat vielä levätä...

Onneksi sisällä on kasveja, joiden kanssa voi fiilistellä ja mullastella.

Kaunista ystävänpäivää!

Pionipenkki ja keväthuumaa

Kuvat otettu helmikuun 9. päivä 2016.
Lumet humahtivat häveyksiin sateiden myötä.

Peitin syksyllä isot metalliset kukka-astiat kansilla,

näin multa pysyy kuivana, ja kasvit pääsevät aikaisin kasvunalkuun.
Kuinka näin surullisesta näkymästä tulee keväällä kaunis?
Se on aina suuri ihme!

Heti kun routa sulaa, huhtikuussa ehkä,

pääsen kaivamaan alapihalle isohkoa istutusaluetta

yläpihan pioneille, ruusukvitteneille ja muille siirrettäville kukkiville kasveille.

Punaisella merkitty alue, tuleva Pionipenkki, on noin 8 x 3 metriä.

Yritän tehdä sementistä ja kivistä polun, joka

yhdistäisi nykyisen sora-alueen nurmikkoon, ja kulkisi istutusalueen läpi.

Pionipenkin komistukseksi tulisi lisäksi kiviä,
niitähän meillä on vaikka muille jakaa.

Valtavissa havupuissa on todella pitkät ja maahan ulottuvat alaoksat.

Nurmikkoa on mahdoton ajaa niiden alta,
 ja lisäksi puiden ryhmyiset juuret ovat aivan pinnassa ja 

vaikeuttavat nurmikon leikkaamista.

Tarkoitukseni on kärrätä uudelta istutusalueelta tuleva
huonolaatuinen ja rikkakasvien kyllästämä maa

täytemaaksi kuusien juurelle.

Lisäksi leikkaan, moottorisahalla, alimpia oksia pois.

Sopivin leikkausaika on maalis-huhtikuussa,
joten kohta pääsen tarttumaan hommiin.

Vetistä

Vetistä ja liukasta,

eikä lumesta enää tietoakaan.

Ice Bug -kengät ovat olleet kovassa käytössä ja

onnettomat koirapojat köpöttelevät kaikki tassut harallaan,

että pysyisivät pystyssä.

Omassa pihassa on onneksi helppo juosta,

sillä lumet ja jäät ovat kaikonneet tyystin.

Tällä menolla pääsen pian kärräämään kiviä...

Kävimme naapurikaupungissa iltakävelyllä.

Ei ollut sielläkään yhtään 

sen paremmat kävelyolosuhteet kuin täällä maalla.

Varrella virran eli Loimijoki.

Harmaata, mutta ei latteaa eikä tylsää!

Harmaakin on kaunista.
Tutut pellot välillä värittöminä,
mutta ei kuitenkaan tylsinä.

Joka kuuta kuvaa, niin sille Kalvevala-koru napsahtaa?

Näin kävi meikämartalle, kun mies toi humureissutuomisina

Astro-nimisen korun:

Kuun sattumanvaraiselta näyttävä piiri on osa suurempaa kiertokulkua.

Sen yhteys planeettansa on vahva ja ikuinen.

Kyllä, hyvä huomio...

Onkohan KK:lla aurinkokorua... *vink, vink*

Vasemmassa alakulmassa on uutukainen korurasia.

Sain sen Hennalta (serkun taiteilija-puutarhuritytär) Kuuban tuomisina.

Korurasioita ei voi koskaan olla liikaa!

Ystäväni Kaijan huushollissa on harmaata käytetty taiten.

Kaija asustaa kotitaloaan ja tekee jatkuvasti remppaa.

Viimeksi valmistui uusi keittiö.

39,1 astetta

Kuumetta, valitettavasti ei pelkästään puutarhakuumetta,

pukkasi 39,1 astetta viikoksi.

Kuumeen kruunasi mieletön yskiminen.

Kampeuduin perjantaina lääkärille,

mutta tauti  ei ollut infulenssaa,

joku muu viiruksen aiheuttama yskätauti.

Nyt olen toista päivää kuumetonna ja olo on auvoinen.

Ihanaa olla terve!

 

Avulias hoitohenkilökunta tasasi kanssani hedelmät ja lämmitti kylmiä jalkojani.

Torstaina makkarin ikkunasta avautui kaunis auringonnousu,

mikä piristi kovasti. 

Toivotan kaikille terveyttä ja hyvää oloa!