keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Lintunen

Kamerassani ei ole supertelezoom-objektiiviä (tämän nimen löysin Rajalan sivustolta, itse puhun pitkästä putkesta), joten kaukaiset tapahtumat jäävät tallentamatta. Esimerkkinä linnut. Nyt meikämarttaa onnisti, kun linnunpoikanen lasketui suoraan nenäni eteen kuvattavaksi. Linnun lajia en osaa sanoa, mutta suloinen se oli.




Tämä punavalkoinen Tanskanlippu-unikko on piristyksenä muuten niin harmaavoittoisten sorakuvien lisäksi.
(Lisäys: veikkaan tuon linnulapsen olevan kirjosiepon poikanen.)

16 kommenttia:

  1. Sama vika rahikaisella. Mullakaan ei oo pitkää putkea, mutta koska ruokahalu kasvaa syödessä, tää tahtois semmosen. ;) Tulisipa muutkin linnut tervehtimään noin lähelle silloin, kun kamera on kädessä. Aivan upea on tuo unikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olen edistynyt jo niin pitkälle, että tutkin putkitarjontaa (joku asiantuntija varmaan lentää pyrstölleen näistä mun termeistäni, hih). Ovatpa ne hintavia! Eipä tule puput eivätkä tiput lähelle, eivät ainakaan silloin, kun on kamera kädessä. Tanskanlippuja voisi kyllä olla koko penkillinen, on se niin näyttävän näkönen.

      Poista
  2. Nyt näkee paljon lintuja tosi läheltäkin, kun poikasia on runsaasti liikkeellä. Äsken ulkona käydessä västäräkin poikaset pörräsivät ihan ympärillä, ja edellisiltana harakan poikaset tulivat ihan olohuoneen ikkunan eteen odottamaan ruokkijaa.:) Pitkällä putkella ei sitten kuvaaminen enää onnistukaan, kun kohde tulee liian lähelle. Niinkin on välillä käynyt, että lintu on niin likellä, ettei tarkennus toimi niin lyhyeltä matkalta eikä näin ollen saa laukaisijaakaan painettua.;) Kalliita putket on, mutta hyvin niissä kuitenkin arvo säilyy. Meillä mies saa työnsä puolesta tuollaiset ostokset pikkaisen halvemmalla, niin noita putkiakin on maltettu jokunen ostaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tänään aattelin, että mitä sulle kuuluu, kun et ole kommentoinut. Mut eipä sitä aina lomilta ja töiltään kerkeä netissä oleilla.

      Sinä onnen myyrä, pitkine putkinesi. Ilmankos sulla on niin hianoja eläinkuvia.

      Poista
  3. Ihana tipi, oivoi! Niin pörheä ja vauvahöyheninen, että meinaa itku tulla.

    Ja tanskalainen unikko on aivan mahtava, komeat rimpsutkin hällä. Oi ja voi, kauneutta jo melkein liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tirppunen kävi myös kylpemässä meidän vedenkeruualtaassa. Siinä on turvalliset loivat reunat räpiköidä. Se onkin tosi suosiossa lintujen keskuudessa. Varsinkin kuumalla kelillä altaassa on jos jonkinlaista siipiveikkoa.

      Tarviikin käydä merkkaamassa tuo unikko ja kerätä siemenet talteen. Elämässä täytyy olla kauneutta...

      Poista
    2. Luonto on parhautta, ilmaista silmän- ja sieluniloa. Ja kyllä tanskalaisen siemenet kannattaa tallettaa, erityisen huikea kukinto hällä.

      Poista
    3. Juu, ilmaisiloa on nyt tarjolla runsainmitoin, kunhan pitää silmänsä auki ja pyörittelee päätään, hih. Kävin jo merkitsemässä tanskalaisen, nyt vaan odotellaan...

      Poista
  4. Mä kanssa haaveilen tirpuista jotka tulee ihmisen tykö jolla on kamera kädessä, putkella taikka ilman. Kumsinkin on vaikeaa saada kunnon kuvaa. (Latojan huomautus = on tutinaa ja vapinaa.) Sit olis ihan kiva tietää niiden nimet kun just erottaa harakan variksesta. Mulla on nyt se pitkä putki, mikä lie, ja tosiaan siinä saa olla tarkkana kun pitää peruutella että saa kohteen mahtumaan jalkoineen ja nokkineen kuvaan. Siinä kun peruuttelet niin herkästi se vetää mummon kumoon kun ei vieläkään oo kunnon peruutus-silmiä ;)
    On muuten upea plumsteri ja mitkä värit. Vaude!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sullahan on nyt se tuliterä kamera. Kattelinkin, että olit napsinut aina vaan hienompia kuvia. Olen jo putkeni ja akkuni valinnut, kun vielä uskaltaisi tilata, kun tuota rahanmenoa olisi tärkeämpiinkin asioihin. Mutta kun tää kuvaaminen on mun rakkain harrastus, niin aattelin tilata ja ilostuttaa toivottavasti kuvillani muitakin.

      Hih hih, peruutussilmät.

      Poista
  5. Voi noita pieniä tirpusia. Hyvä kun joku joskus antautuu kuvattavaksi. Nyt on tosiaan linnunpoikaset lähteneet pesästään ja joka puolella kuuluu "rititiitii, rititiitii...". Kyllä valkkas lintu kuvauksellisen paikan potretille, kaunis rautapenkki sulla. Ts. oletan, että penkki on rautaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulla meitä vastaan tuli pupunpoikanen. Se tulla jumpsutteli ihan kohti. Kaivoin kännykkäkameran esille, mutta sitten Rumpali (Bambin kaveri) säikähti ja hypähti heinikkoon. Harmitus, just kun olisin saanut Myrskyn ja Rumpalin samaan kuvaan.

      Rautaa on penkki. On huoltovapaa ja jämäkkä.

      Poista
  6. Niin onkin pieni ja sulonen tirppa. Mä en heikäläisiä tunne lainkaan, vaikka tykkäänkin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä kyllä tunne minäkään kuin puolen kymmenkunta lintua. Isäni tunsi linnut jopa äänestä. Keväistä linnunliverrystä ei kyllä voita hempeinkään musiikki.

      Poista
  7. Tuli mieleeni tuosta Tanskan lipustasi unikkokokeiluni. Keräsin siemeniä eri värisistä pioniunikoista nähdäksesi, onko jälkeläiset saman värisiä emokasvin kanssa. Vaan eipä ollut. Mustan jälkeläisissä oli valkoisia, eri punaisen sävyjä, yksinkertaisia kukkia jne. Samoin punaisen jälkeläisissä oli kylläkin eniten hallitsevaa punaista, mutta myös muita värejä. Jälkeläisten jälkeläiset olivat taas aivan tavallisia hailakan punaisia, yksinkertaisia ja pieniä unikoita. Oli mielenkiintoista seurata, miten perimät menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän siinä tulee käymään. Jännittävää. Keväällä kitkin tuon kukkapenkin unikoista. Tai niin luulin. Tämä Tanskan lippu ja muutama keltainen ja pari vaaleanpunaista kuitenkin säästyivät tarkalta silmältäni (?) ja nättejä ovatkin. Ovat siis itse kylväytyneet viime kesältä.

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...