Siivoojasta maalariksi

Aamu sarasti sateisena, joten sisähommat kutsuivat. Päätin tehdä pontevan siivouskierroksen eli tampata matot, siistiä komerot ja pestä ja puunata. Minulla on tapana hypähdellä tehtävästä toiseen, kaikki tulee kyllä tehdyksi ja vähän ylimääräistäkin, mutta järkevää tietysti olisi keskittyä yhteen tehtävään kerrallaan.

Sain Vekiltä pari sisäköynnöstä: isoposliinikukka "Hoya Carnosa" ja "Hoya Pubkalyx Royal Hawaiian Purpe". Viimeksi mainittu on keräilyharvinaisuus ja siinä on mystisen tummat kukat. Noh, ajattelin ruukuttaa kukat arvoiselleen paikalle keittiöön. Järkyttyneenä silmättelin roisin näköisiä kukkalautojani. Yäk!

Minun on viisi vuotta pitänyt (ja pitänyt) petsata kukkalaudat, jotka ovat lattiatasossa, kun ikkunamme ovat lattiasta kattoon. En vaan ole saanut aikaiseksi. Nyt tartuin veljeltäni lainaamaan nauhahiomakoneeseen ja kulmahiomakoneeseen ja ryhdyin puuhaan. Aikani jykerrettyä ikkunapenkit olivat petsauskunnossa.

 

Petsaamisesta innostuneena sudin myös parit pikkupöydät, jotka olivat melkoisen kulahtaneessa kunnossa. Ai että, tuli siistin näköiset.

 

Vähän aiemmin olin vahannut vaalean koivuisen pikkupöydän kannen ja maalannut jalat mustiksi. Näppärän näköinen yhdistelmä. Laatikkopöytä sopii tummana paremmin ympäristöönsä.

 

Missähän meidän pääskyset istuvat nyt syksyllä ja ensi kesänä? Meinaan meidän pihan poikki mennyt sähkövaijeri poistettiin. Nyyh linnuille, hurraa sähkövaijerin poistolle.

 

Koska ulkona satoi, napsin kukka-aiheisia kuvia sisällä:

Ai niin, siivous unohtui... jatkan huomenna...

Värikästä viikon loppua!

Puita ja usvaa

Olen tänä kesänä istuttanut kaadettujen 100-vuotiaiden kuusien tilalle: jalavia, saarneja, kastanjoita, tammia, istotuomipihlajan, serbiankuusia, tavallisia kuusia,  ja männyn. Jalopuut olen saanut Vekiltä, jonka piha on täynnä erikoisuuksia.

  

Saarni ja sebiankuusi. Kasvakaa komeiksi!

Viimeinen kuva on Vekin pihalla kasvavasta jättiläisen kokoisesta kastanjasta.

Vekki kerää pelakuita ja sen huomaa. *ihastunut huokaus*

On ihana silmätellä omilla portailla seisten, kuinka luonto vaihtaa olomuotoaan.

Kässämartta iskee

Olen mainio vohkimaan toisten ideoita. Tosin kyllä aina kerron reippaasti, että en ole tätä(kään) ideaa omasta päästäni pusertanut. Tässä taas yksi erinoimainen napattu marttaidea.

Toimin paikkakuntamme martoissa puheenjohtajana, viimeinen kausi muuten meneillään tätä kauraa. No, kun olin julkaissut kirjaseni, niin se ostettiin paikkakuntani kirjastoon, ja kävin juttelemassa kirjastonjohtajan kanssa. Ehdotin, että jos me martat ompelisimme pienille lainaajille kangaskasseja kierrätysteemalla. Kirjastonjohtaja tykästyi ajatukseen, ja niinpä me martat olemme ommelleet kirjastokasseja kesän aikana. Tarkoitus on järjestää vko 39 näyttely kangaskasseista ja marjaisista jälkiruokaresepteistä kunnantalon aulaan.

Ostin keväällä edullisen ompelukoneen. Viimeksi olen ommellut 20 vuotta sitten. Ompelukoneeni on todella simppeli ja helppo käyttää. Surruttelin kaksi kassia ja ettei kellekään syntyisi väärä kuvaa kyvyistäni, kulutin näiden kassien tekemiseen kuusi (6) tuntia aikaa. Juu, en ole vaihtamassa ammattia ompelijaksi.

 

Tämä kassikangas oli odottanut 30 vuotta hyllyssäni,

päästäkseen ilostuttamaan jotakin pientä lainaajaa.

Huomaatte varmaan kankaan puutarhateeman...

Iso nappi on 97-vuotiaan anoppini nappivarastosta, 

jonka sain poljettavan Singerin mukana.

 

Terrakotanvärinen kangaspala jäi tähteeksi miehen huoneen verhoista.

Hauskan tilkkutyökoiran on tehnyt taidekäsityöläinen Maija Uusitalo.

Hän esitteli tilkkutöitään meille kirjastossa maaliskuussa,

samalla hän lahjoitti meille ison nipun tilkkutöitään lasten kasseihin.

(Lisäys: Oivoi...ei ole ompelemani koiruliini. Olen osallistunut blokkivaihtoon, jossa jokainen osallistuja ompeli jokaiselle muulle (ja itselleen) koirablokin. Muutamissa muissakin vastaavissa vaihdoissa olen ollut mukana. Osan blokeista olen käyttänyt, loput lahjoitin nyt näihin lasten kirjastokasseihin. Maija)

Ostin kesällä alle eurolla klematiksen,

joka oli oikeastaan kuivunut tikku.

Taimireppana virkistyi ja 

katsokaapa noita kukkia!

Hyvästit sähköpylväille

Viime vuonna etupihamme kaivettiin auki, tietysti kun juuri olimme sen tasoittaneet, ja siihen upotettiin valokuitu. Kiva oli tietysti saada nopea ja katkeilematon nettiyhteys, eipä siinä mitään. Onneksi emme ottaneet uutta kuormaa kivituhkaa, koska tänä kesänä pihan mylläsivät katonpesijät. Oli kuulkaa pesun jälkeen kaikki paikat täynnä sammalta, arvatenkin 40 vuoden kerrostumat. Pojat kyllä ahkerasti keräsivät suurimman osan töhnästä pois, mutta arvaatte varmaan, että piha näyttää vesisuihkujen jälkeen kuivuneelta suolta. Katto on kuitenkin nätti, koska se lisäksi maalattiin.

Se yläpihasta, mutta eipä alapihakaan säilynyt tänä vuonna avaamiselta. Vuorossa oli sähkömiehet. Meidän pihalla tönöttää sähköpylväitä ja niistä päästään nyt eroon, kun kaapeli vedetään maanuumeniin.

Nurmikossa oli vaivana töröttänyt kivi. Aina sitä joutui nurtsia leikatessa kiertämään ja kaartamaan. Kysäisin, että josko Herra Kaivurimies voisi kaivaa kiven ylös. Jestas, kun olikin iso kivi. Hän vieritti kiven kuusen juurelle koristeeksi. Hykertelen tyytyväisyyttä.

Kaapelioja oli melkoisen syvä.

Oikeassa reunassa ovat sähköpylväät, jotka poistetaan.

Olen tilannut metsurin kaatamaan Pikku Metsästä kaikki tuomet.

Muistatte ehkä keväästä ne kauheat tuomenkehrääjäkoit.

Hyvästit niille!

Kaivuun yhteydessä maasta nousi kiviä.

Pyysin jättämään ne pinnalle.

Meidän alue on todella kivistä ja talomme on rakennettu kallion päälle.

Keltainen väri kuuluu syksyyn kesään.

Arvostan kädentaitajia

Kaikki varmasti tietävät, että arvostan kädentaitoja ja -taitajia suuresti. Kävin tänään Tuulisten Poikien kanssa Humppilassa Ainoa-puodissa, joka on erikoistunut kunnostamaan ja myymään käytettyjä huonekaluja ja tekemään vaativia tapetointeja, pinkopahvituksia ja löytyy puodista verhoilijakin. Puoti on namunen.

Mirva otti minut vastaan 9 viikkoa vanha poikansa käsivarrellaan. Selkeästi pikkuisesta oli kasvamassa potra entisöijä, sen verran napakka oli puristusote somissa sormissa. Mirva tekee kaiken muun lisäksi todella taidokkaita ja tunteikkaita koristemaalauksia. Katsokaa vaikka:

Mirva näkee toisten poisheittämissä romuissa mahdollisuuksia ja

jalostaa niistä käyttötimantteja.

  

  

Ainoan tyttöjen motto on: 

Toimimme vanhaa kunnioittaen,

persoonallisesti ja iloisesti.

Allekirjoitan!

Sängynpäätyjä puutarhassa

Ihailin Tee se itse -ideoita puutarhaan blogissa kuinka Taina T oli nerokkaasti hyödyntänyt sängynpäätyjä, hyllynkannattimia ja muita arkisia tykötarpeita puutarhakoristelussaan.

Olimme ostamassa kesäkeittiöön sohvakalustoa, vaeltelin myymälässä ja askeleeni johdatti minut realisointiosastolle. Tadaa! Mitä siellä olikaan, no, juurikin niitä sängynpäätyjä. Lähtivät mukaan todella edullisesti.

Tämä vihreä kultakoristeltu sängypääty päätyy koristeeksi.

On juuri sopivan räikeä makuuni.

Tästä mustasta päädystä tulee portti.

Maalaan puuosat punaiseksi (kuinkas ollakaan).

Tämä puinen sängynpääty on todella suuri ja 

siitä tulee koristetilanjakaja kesäkeittiöön.