Vuoden aikuisopiskelija = meikämartta

Kaikki hyvä tulee kimpuissa?

Kukkakimpuissa...

Ainakin minun kohdallani kävi näin. Juuri kun leijuin onnellisuuden ja jännityksen sfääreissä insinööriksi valmistumisesta, sain tiedon, että minut on valittu vuoden aikuisopiskelijaksi.

Sain kunniakirjan:

Myönnämme vuoden 2014 alueellisen aikuisopiskelijan tunnustuspalkinnon Kaisa Sorolalle (HAMK).

Perustelut: Kaisa suoritti insinööritutkinnon nopealla aikataululla osoittaen aktiivisuutta ja halua oppia. Kaisa kannusti kanssaopiskelijoita ja on innostava esimerkki elinikäisen oppimisen tuomista mahdollisuuksista. Opintojensa ja työnsä ohella Kaisa kirjoittaa Nettimartta-blogia ja nauttii puutarhanhoidosta.

Kävin kukitettavana Hyvinvointimessuilla. Toivottavasti olen palkinnon arvoinen jatkossakin ja valan toivoa ja uskoa kanssakulkijoihini: opiskelu kannattaa aina.

 

Wahren-opiston rehtori Jukka Nummelin jakoi kunniakirjan.

Forssan Lehti haastatteli ja minä puhuin ja puhuin ja puhuin...

 

Kuvat ovat mieheni napsimia.

Rakastava kiitos miehelleni kannustuksesta!

Sunnuntain 28.9.2014 Forssan Lehdessä oli aiheesta juttu.

Toimittaja Petri Ojanen ja kuva Seppo Pessinen.

Haastattelu löytyy sivulta 30.

Insinööri (AMK)

Pidin seminaarin aiheesta Humanitäärinen logistiikka

26.9.2014

Olen nyt virallisesti insinööri (AMK),

logistiikan koulutusohjelmasta.

 

Kiitän erityisesti opoani Kirsi Ilomäkeä,

joka kannusti, suunnitteli ja etsi valmistumistani tukevia opintojaksoja.

(Kuvat on ottanut Kirsi.)

Opiskeluni kesti 2 vuotta 4 kk + opinnäytetyö.

Tämän vuotta olen käynyt myös töissä,

eli olen projektityöntekijä neljässä hankkeessa.

Työt ovat olleet todella monipuolisia ja kiinnostavia.

Titteli muuttuu projektityöntekijästä projekti-insinööriksi.

Täytyy sitä saada vähän ylpistellä...

Seminaaripäivä oli samalla kesälomapäivä.

Olin iloinen ja surullinen,

takki oli kirjaimellisesti tyhjä.

Mitäs sitten?

Ainakin ryhdyn hoitamaan kuntoani, 

olen lihonut 10 kiloa tänä vuonna.

Sitten ryhdyn kirjoittamaan uutta yksityisetsivä Jenny Cottonia.

Eihän sitä osaa aivan jouten olla...

Parasta kesässä: uusi nurmikkoalue

Parasta kesässä oli uusi nurmikkoalue ja Marjatarha. 

Tästä lähdimme liikkeelle:

Epäusko valtasi mielen.

Tästäkö nurmikko!!!

Kaiken haraamisen ja tasaamisen jälkeen,

tulos näyttää tältä:

Hivenen takkuinen, mutta erittäin vihreä nurmikko.

Nurmikko on tehty siemenkylvönä.

Alue aidattiin, joten voimme olla koko perheen voimin pihalla.

Koirapojat tykkäävät kirmailla ja pelata palloa pehmeällä nurmikolla.

Yksityiskohtia

 

 

 

 

 

Kun puutarhasta ottaa vain yksityiskohtakuvia, niin näyttää hyvältä.

Eikö totta!

Kuvien ulkopuolelle jäivät ruohottuneet käytävät, 

voikukkarykelmät ja perkaamattomat auleet.

Ensi kesänä sitten...

Autamme yhdessä

Haluatko auttaa?

Lahjoita SPR:n nälkäpäivään.

Lahjoittamaan pääset tästä.

Tavoitteena on kerätä 100 euroa tällä Autamme yhdessä -lippaalla,
itse aloitin lahjoittamalla 20 euroa.

Pannaan hyvä kiertämään!

Pihlajanmarjat

 

On niitä hurjasti.

Pihlajanmarjoja.

Eikä tarvitse yhtään kadehtia,

kaikille riittää.

Ketullekin.

Voitettu pelko

Pelot syövät voimia.

Etenkin hevospelkoni on välillä tuntunut ylivoimaiselta.

Muutettuamme kahdeksan vuotta sitten maalle, 

törmäsin hevospelkooni oikein koninmitalla.

Jokaisen tien varrella on hevosia ja tiellä tulee vastaan ratskukkoja ja kärryjä.

Pihallemme kuuluu hevosen hirnuntaa ja laukan töminää.

Hevospelkoni on ollut totaalisen lamauttavaa.

Minua on pyörryttänyt, itkettänyt ja raajoistani menee voimat.

Tänään lähdin mieheni ja koiriemme kanssa aamulenkille.

Näin laitumella kuvauksellisen asetelman.

Kauniita hevosia sumuisella pellolla.

Menin lähelle aitausta ja otin kuvan.

Olen siedättynyt.

Hevospelkoni ei ole enää lamaannuttavaa.

Mies ehdotti, että ryhdyn ratsastamaan. Vitsiniekka.

Pollet pellolla.

Loimijoki aamu-usvassa.

Pelakuut kukkivat vielä runsaina.

ONT 10.9.2014

Tässä se nyt on.

ONT.

Opinnäytetyö kansitettuna.

Kuvan nappasi luokkakamuni Arttu.

Huonekuusi, kärhöjä ja katsastuksia

Huonekuusi on salaa rotevoitunut. Sille on hankittava isompi purkki, muovinen. Nykyinen kivitavarapurkki painaa tuhottoman paljon. Olen sijoittanut kaikkien isojen purkkien alle pyörät, niin niitä on helppo siirrellä siivotessa ja kun haluaa järjestellä kasvit uudelleen, miehen mielestä aivan liian usein...

 

Punainen ja sininen (alin kuva) kärhö ovat samalla seinällä.

Tavallisesti penkin takana oleva ritilä on täynnä kukkia, 

mutta lumeton talvi ja kuiva kesä ovat tänä vuonna verottaneet kukintaa.

Olipa erikoinen maanantai, minulla oli vapaapäivä, koska menen lauantaina töihin:

klo 7 aloitin siivouksen

klo 8 soi puhelin ja LVI-mies ilmoitti saapuvansa arvioimaan ilmastointitöitämme

klo 8.10 LVI-mies saapuu

klo 9 LVI-mies lähtee

klo 9.05 lähden viemään autoani katsastukseen

klo 9.30 autoni otetaan syyniin

klo 9.50 minulle ilmoitetaan, että autoni ei läpäissyt kastastusta eli hylsy

klo 10 olen autokorjaamolla tilaamassa korjausaikaa, auto pääseekin heti korjattavaksi

klo 10.40 haen autoni korjaamolta

klo 10.50 autoni pääsee uusintakatsastukseen

klo 11 autoni saa hyväksytty-merkinnän

Voiko enää jouhevammin asiat sujua!

Kukkia ja kankaita kaaoksen keskellä

Kaaoksen huippu on saavutettu.

Tänään, lauantaina, kaikki oppikirjat ja paperit saavan luvan lähteä.

Opinnäytetyö on valmis.

Hyvästit muistiinpanoille, vinoille paperipinoille ja koirankorvaisille kirjoille.

Kuljin eilen illalla koirien (katso oikea reuna, Tuisku) pihalla.

Kaikesta huomaa etten ole ollut täydellä sydämellä pihatöissä mukana.

Samettiruusut onneksi tuovat ilokasta väriä ja

ovat pelakuiden kanssa sinnikkäitä kukkijoita,

hoidon puutteesta huolimatta.

Nyt kun opinnäyte on paketissa jää aikaa muulle.

Tämän vuoden uusi aluevalloitus on ompelu.

Ostin kolme erilaista kangasta ja nappikeon Texvexistä.

Hintaa tälle kokeilulle kertyi 10 euroa, joten eipä tullut kalliiksi.

Tarkoitus on tehdä simppeleitä A-linjaisia tunikoita.

Siis painotus on sanalla tarkoitus...

Kerron, jos saan jotakin tulosta aikaiseksi.