tiistai 31. heinäkuuta 2012

Maisemamatkailua

Kuukin tässä on vaihtumassa ja huomasin juuri, että olen koko kesän kökkinyt kotona. Tämän huomion tein, kun katselin teidän kaikkien ihania lomakuvia. Minulla on tarjolla (vaan) maisemamatkailua meidän pihapiiristämme. Olkaa hyvät:

  


  

  

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tarjolla pasuunakukan tuoksua


Pasuunakukkani avasi eilen ensimmäiset nuppunsa täyteen kukoistukseen. Olipa terassilla illalla eksoottinen ilmasto, kun sää oli hikisenpunkea ja pasuuna pölläytti ilmoille huumaavan tuoksunsa. 


Nuppujen kiehkurat ovat pieniä taideteoksia.


Kukkien väri on keltainen. Kuvassa liian vaalea.

Myös veripasuunani lopetti jurottamisensa ja sillä on nyt latvassaan monta hienoa lehteä. Sain keväällä kirjeitse kmsulta pari veripasuunan varsipalaa. Toinen niistä heitti henkensä lupaavasta alusta huolimatta ja toinen on jurottanut tappina purkissa, latvassaan pari pientä lehteä. Ehkäpä se ilostui viereisen pasuunan kukista niin paljon, että piristyi ja haluaa näyttää omat punaiset kukintonsa. Siis joskus ensi kesänä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kirsikoita ja kynttiläillallisia


Istutimme neljä vuotta sitten pihallemme kirsikkapuun. Ensimmäinen sato ja oksat kirjaimellisesti notkuvat marjoista.


Unikkojen terälehdet alkavat olla historiaa...


Ilmasipuleita on runsaasti. Topsautan näitä pikkusipuleita maahan syksyisin, joten sipuleissa löytyy.


Mieheni ja minä?


Olokolon tyhjennyksen yhteydessä, sen uumenista löytyi edellisten asukkaiden muovikalusteryhmä. Pesin ja raahasin sen Pikku Metsän reunaan. Nurkissa oli pyörinyt myös puolikas matontamppaustelinettä. En ollut raaskinut panna sitä metallinkeräykseen, kun koko ajan ajattelin, että siitä syntyisi vielä jotakin kivaa pihalle. Noh, nyt Mies junttasi telineen koristeeksi kalusteryhmälle. 

Koriste tosin näyttää hieaman satulatelineeltä. Nyt ei puutu muuta kuin Poni. Meinaan tuli mieleen Hyacinth Bucketin kuolemattomat sanat "...and room for the pony...".  Että pitäisiköhän tässä järjestää naapureiden iloksi kynttiläillallisia, hih hih.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Essu

  

Tein erinomaisen hankinnan: ESSU. Essu on tehty kierrätysfarkuista ja ostopaikka kirppis. Nyt on helppo kuljettaa mukana kännykkä, avaimet ja työkaluja, kun on taskuja joka koossa. Miksi muuten naisten housuissa ei ole aina taskuja? 

torstai 26. heinäkuuta 2012

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kuvakimara

Ostin kameraani putken, 55-300 mm, jota tietysti piti heti testata:

  

  

  
  

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Risuja ja ruusuja




Meidän pihapiirissämme on nyt kaksi puutarhurin pientä apulaista, Myrsky ja Tuisku. Ihana tehdä pihahommia, kun jaloissa pyörii tämä vauhtikaksikko. Tässä ne patsastelevat ja auttavat minua keräämään rikkaruohoja ja risuja tulevasta ruusukukkapenkistä. Punaisen ruusun sain äitienpäivälahjaksi neljä vuotta sitten ja se on kukkinut runsaana joka vuosi. Enkä ole sitä edes mitenkään hoitanut.



Neilikkaruusu heleän pinkkinä. 

Lisää ottamiani kukkakuvia voit ihailla (itserakkaasti ajateltu) Mieheni laulussa, Wonderful Tonight. Tämä kappale herkistyttää:


lauantai 21. heinäkuuta 2012

Pasuunat täynnä nuppuja

Taas on tiedossa huumaavaa tuoksua ja silmäniloa. Terassilla kasvava emopasuuna on täynnä nuppuja. Myös Kasvulan edessä olevassa lankkukukkalaatikossa oleva pasuuna on nuppusia pullollaan. Viime vuonnahan kävi niin, että kukat tulivat vasta lokakuussa. Nyt päästään nauttimaan keltaisten kukkien loistosta aikaisemmin.



perjantai 20. heinäkuuta 2012

Onni on toimiva viemäri

Vaikka blogini alussa on mottona, Onni on arjessa, siinä voisi yhtä hyvin lukea: Onni on toimiva viemäri. Keväällähän olimme viisi päivää ilman viemäriä. Onneksi emme ole uusavuttomia, vaan keksimme keinot toimittaa tiskaukset, suihkut ja wessareissut.

Viemäriputki sijaitsee etupihalla, ulko-oven edessä olevan kukkapenkin alla. Tietysti. Mies lapioi viemärilinjan auki. Kaivoi ja kärräsi ja kärräsi ja kaivoi. Putkimies kävi asentamassa uudet putket ja tarkistuskaivon. Nyt pelittää.

Ai joo, ja nyt sitten kärrätään soraa ja multaa kaivantoon...

  

torstai 19. heinäkuuta 2012

Ruusuja ja verenpisaroita

Jee, tänään ei ole satanut, vielä. Pääsin jatkamaan alapihan reunakukkapenkin raivaamista. Siihen puskee koko ajan pensasta, jota sillä kohtaa on kasvanut 35 vuotta. Minä olen sitä nyt yrittänyt hävittää ja siirtää 5 vuotta. Ehkä jopa pääsen voitolle tässä kisassa.

Maa on savista ja sitä pitää kuohkeuttaa tosi paljon. Onneksi minulla on paljon kompostia odottamassa. Minä en ole ollut koskaan mikään ruusujen suuri ihailija, johtuu ihan niistä piikeistä, mutta nyt olen lämmennyt aiheesta. Ruusuinen kukkapenkki? Räiskyvää punaista...

Tässä kuitenkin kuvia Blue Sarah -verenpisaroistani:




keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ei aina niin ruusuista?

Rempan ja puutarhamyllerrysten keskellä eläessä, ei voi välttyä rytökasoilta. Kasoja ja kekoja kertyy, vaikka Mies niitä peräkärrykaupalla kuljettaa kaatopaikalle. Lajittelemme jätteet eri kasoihin, että niiden kierrätys on mahdollisimman tehokasta ja helppoa.

Tässä näytteitä tämän hetkisistä kasoista, tosin lisääkin löytyy ja tulee:


Tämä näkymä on Olokolon (Santran keksimä nimi) edestä. Olen tyhjentänyt alapihan ison kukkapenkin, koska se puski taukoamatta juolavehnää, nokkosta ja meidän kaikkien rakastamaa vuohenputkea. Kaivoin kaikki kukat ylös ja peitin alueen mansikkakankaalla. Ensi vuonna tähän laitetaan kiveytys ja kukka-altaat, puusta tai kivestä.


Tämän näköisistä levyistä oli Olokolon (ex-ruumiskellarin) lattia tehty. Pinta oli metallia, mikä oli kosteuden vuoksi ruostunut pilalle. Tuo keltainen levy on alapinta.


Sisärempasta on kaatikselle viemättä enää pieni levykasa, mutta ei ole tämäkään kovin silmäähivelevä näky, varsinkin kun se on suoraa sisääntulon vieressä. Mutta kyllä se tästä... Juuri kun elämä tuntuu synkimmältä/kasaisemmalta, rempat valmistuvat ja kasat häviävät. Kohta näitä ikäviä asioita ei edes muista.


Löytyy pihapiiristämme myös kauneutta!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ruumiskellari

Heti alkuun kerron, ettei tämä ole mikään kauhutarina, vaikka dekkarinovelleja kirjoitankin (harrastuksena). Meidän tontilla on maakellari eli kuoppa, kuten minä savolaisena sitä kutsun. Eräs henkilö kertoi, että kellari on toiminut vaivaistalon aikaan, 1800-luvun lopulla, ruumiskellarina. Mene ja tiedä.

Nyt sitten kunnostamme sitä käyttöömme oleskelutilaksi. En tiedä vielä mikä sen nimeksi tulee. Ruumiskellari nyt tuskin kuitenkaan. Kellari on päässyt edellisten omistajien aikana rapautumaan, koska katto on vuotanut.

Uskoisin, että kellari on kunnostettu takkatuvaksi samaan aikaan kun talomme on rakennettu 70-luvulla. Lattia on tehty metallilevyistä, jotka ovat valitettavasti ruostuneet pilalle. Nyt sitten Mieheni raahaa niitä  pois, ja tutkiskelemme mitä lattialle voisi tehdä. Ehkä valamme siihen sementistä uuden lattian.


Kuten kuvasta huomaatte kellarissa on myös kivistä muurattu takka. Mukavahan tuolla olisi syksyhölsillä istuskella ja makkaraa paistella. Katto ei ole suora/tasainen, vaan se koostuu useasta matalasta holvista. Tästä projektista kerron lisää, jahkas saamme jotakin aikaiseksi. Tämä ei välttämättä valmistu tänä vuonna...