Käytin suunnattomasti aikaa laittamalla suodatinkankaat ja kärrämäällä katetta omenpuiden juurille. Ensinhän revin ja perkasin, kontallani ollen, käsin näitä rikkiksiä. Siinä kuulkaa koeteltiin polvien ja hermojen kestävyyttä. Eikä oikein tahtonut kummatkaan kestää. Harmitti niin vietävästi, kun jo parin päivän kuluttua nostivat uudet pontevat rikkistaimet nokkaansa mullasta. Murrrkele.
Kyllä nämä kyseiset rikkikset ovat niin voimaperäisiä, että tulevat läpi mistä tahansa. Nyt ne saavatkin kasvaa, koska päätin, että omenapuun alustat ovat tosi kauniita valkoisine kukkineen. Vai mitä olet mieltä?
Tännehän minä tulin uuteen blogiin katselemaan maisemia. En ihmettele, että hylkäsit vanhan blogipohjasi.
VastaaPoistaVilma, kiva kun tulit! Juu, Vuodatus oli ihan pohjalta...
VastaaPoistaTäytyi siirtyä tänne perässäsi lukemaan. Nuo on ihan kauniita nuo rikkaruohot tuolla omenapuiden juurilla. Kai sitä vähän saa olla sellaista "luonnonmukaista" puutarhaakin?
VastaaPoistaJuu, luonnonmukaista on pakko olla, että hermot ei repee ;D Onneksi vieressä on mulla alue, jossa on niity, joten sointuu hyvin yhteen. Mut kyllä noi vuohenputket on hankalia hävittää.
PoistaKauniita ovat, mutta kaunis on tämä uusi blogisikin. Minulla blogger on pelittänyt vallan moitteettomasti. Toivottavasti sinäkin olet tyytyväinen.
VastaaPoistaKiitti, Millan! Kyllä tämä blogi on paaaljon parempi kuin Vuodatuksen. Ei töki ja kuvat lataantuvat nopeasti. Pelkkää hyvää sanottavaa, ainakin toistaiseki.
PoistaNättejä nuo putket on tuolla omenapuiden juurella, mutta aika viheliäisiä rikkakasveja ne kyllä on sellaisissa paikoissa, mihin niitä ei halua. Meillä hedelmäpuiden alustat on ihan vain nurmikolla. Ruoho leikataan säännöllisesti ja sitten vielä trimmerillä siistin loput. Vuohenputkea on kyllä nyt ilmestynyt meillekin jokusiin istutuksiin eikä niitä meinaa millään saada pois. Ja näkisitpä meidän kasvimaan! Vesiheinä ja joku katala rikkaruoho voikukkamaisella juurella on valloittanut koko maan. Olen jo liki pitäen luovuttanut ja vähän ajatellut, etten edes ala koko maata tänä kesänä perkaamaan. Tulee sitten sen verran satoa mitä tulee, ja syksyllä vedetään maahan urakalla rikkaruohomyrkkyä ja vaikka keväällä lisää.
VastaaPoistaOnneksi tämä omenapuutarha, siis oikeasti paikka, jossa on kaatumaisillaan olevia ja väärin leikattuja omppupuun rohjoja, on luonnontilaisen niityn vieressä. Ei niin pistä silmään noi putket, hih.
PoistaVai on sun kasvimaahasi iskenyt kyntensä rikkisarmeija. Harmi! Niin, joskus tulee viitseliäisyys vastaan ahkerallekin ihmiselle, nähty vaiva ei maksa itseään takaisin. Alkaa maistumaan raatamiselle ja siitähän ei puutarhailussa saa olla kysymys. Vai?
Jep, tuohon omppopuun alle nuo sopii mainioisti ;)
VastaaPoistaJuu, pakko sopia, kun en muutakaan voi :)
PoistaItse en vielä ole noin rajuihin taistoihin käynyt, mutta saa nähdä, mihin pitää ryhtyä. Koiranputket ovat vallanneet niittyalueen, joenpientareen, tienpientareet, metsän avopaikat, polkujen varret JA lupiinipenkkimme. YH!
VastaaPoistaTutkin tietoa sen tuhoamisesta ja ohje oli, että ne pitäisi kahdesti kesässä juuri ennen siementen kypsymistä leikata nurin. Tekee ekan jälkeen uudet varret, mutta heikkenee jokaisen katkaisun jälkeen. Jos katkaisee liian aikaisin, ne eivät auta. Sakset ovat siis olleet täällä kädessä ja tuolla seisty lupiinipenkissä köhnimässä... Saa nähdä. Epätoivoiseltahan se vaikuttaa välillä.
Tarkkaa hommaa, että pitää tarkkaila siementen kypsymistä, mutta erinomainen tieto. Ehkä ensi kesänä...
PoistaJuurikin näin, epätoivoinen on olo. Hirmuisesti lisähommia mokoman yrtin takia. Huoks. Mut periks ei ihan annata, taistelu jatkuu.
Koiranputki on lempirikkikseni - voiko lempeä olla joskus liikaa? No voi, nyt se on vallan riehaantunut:) Mutta ei voi mitään, se on kaunis kuten heleänvihreä vuohenputkikin. Ja silti kitkemme niitä:D Kyllä asennetta tarvitaan - puutarhurointi ja pedanttius on huono yhdistelmä, se johtaa helposti myrkkyjen käyttöön;)
VastaaPoistaKoiranputki ON kaunis ja erityisen sievä kesäkukkakimpuissa. Vielä en ole myrkkypulloon tarttunut, kokeilin kyllä muutama vuosi sitten, mutta ei niistäkään ollut hyötyä. Olin mainoksen uhri ;) Mutta koska ei ole hyvää halpaa, niin ei ole myöskään helppoa ja helppoa, kih hih.
PoistaKauniita kuvia oot taas onnistunut räpsimään - jopa rikkaruohoista.
VastaaPoistaMä päätin sitten alkaa sen tokablogin, Elli siirtynee sitten myöhemmin tänne bloggeriin seikkailemaan ;) Tänään en enää jaksa, kun uudessa on ollut niin paljon opettelemista. Missä täällä on esimerkiksi ne kuvakansiot, nyt kaikki menee samaan kansioon, mistä voi olla vaikea löytää haluamaansa, kun niitä alkaa kertyä, ym, ym. Niin, se uusi blogi löytyy täältä: http://pidipompidi.blogspot.fi/
Hih, rikkaruohot ovat usein kauniita, mutta auttamattomasti väärässä paikassa.
PoistaSoman blogin olit perustannu. Käväsin jo ihailemassa sun kässätöitäs. Siitä/tästä se alkaa...
Minulla on hyvä vinkki vuohen- ja koiranputken hävittämiseksi. Alapa vaalia ja paapoa niitä. Pidä oikein aarteina. Takuulla kuolevat. Kuten kaikki muutkin kaikkein tärkeimmät ja ihanimmat kasvit. Tai kituvat ainakin.
VastaaPoistaSiihen saakka: nauti niistä. Ne OVAT oikeasti tosi kauniita, keveitä, herkkiä kukkia. Ja passaavat omenapuidenkin alle oikein hienosti.
Toi onkin varteenotettava ohje! Vaalitaan ja paapotaan. Siinä uusi täsmäase vuohenputkien hävittämiseen, hih.
PoistaOlin sanomassa jotain syvällistä putkikasvien kauneudesta, mutta Intopii onkin jo ehtinyt sanoa kaiken oleellisen :) Eli samaa mieltä, joka pointista. Itsekin tänään kirjoittelin tuosta vuohenputken nätistä kukasta. Siis, "jos et voi voittaa heitä, liity heihin."
VastaaPoistaJa hyvältä näyttää uusi blogin ulkoasu, toivotaan, että tekniikka pelaa moitteettomasti. Tai no, ainakin paremmin kuin ennen... ei nyt sentään ruveta mahdottomia odottamaan.
Totta, niin totta joka sanasi ja niin samaa mieltä kanssasi. Parempi tehdä vihollisesta ystävä kuin...
PoistaKiitti, kyllä täällä toimii kaikki ihan sutjakkaasti. Tätä ulkoasua voin viilata talvipakkasilla, nyt kutsuu mua Kuus... eiku pihamaa.