Maisemia makkarinikkunasta

Tämä maisema on kuvattu makkarin ikkunasta eilen aamulla. 

Huiman näköinen rusotus.

Samasta ikkunasta yötunnelmia. 

Vanhassa vaahterassa on kuvaukselliset oksat.

 Kyllä se kevät on ihan nurkan takana, kun räystäät jo tippuvat. 

Eilen oli 10 astetta plussalla, kun loin lunta, eli tein polkuja Tuulisille Pojille, hikipäässä pihalla.

Maailma on kaunis

Eilen aamulla: 

Päivällä:

Pasuunakukan kevät

  

Pasuunakukka on tapitettu. Sain puolen tusinaa uutta alkua. Isutan ne Kasvulan eteen. Onpa elokuussa komea näky tiedossa, jos onnistun kukittamaan ne kaikki. Viime vuonna pasuunat kukkivat upeina ja Kasvulan ympäristö oli huumaavaa tuoksua tulvillaan.

Amatsonin lilja kukkii taas. Nuo kukat ovat pieniä taideteoksia. Helppohoitoinen ja näyttävä kasvi.

Hiihtolomaa ja höpötyksiä

Hiihtoloma alkoi. Aionko hiihtää? Hmm... Minulla on kyllä sukset, mutta ne ovat asuneet pussissaan kohta 15 vuotta. Viime vuonna suksipussi sentään nostettiin vintiltä alakertaan, mutta ladulle asti ne eivät päässeet, poloiset. Ja pakko vielä tunnustaa, että ladut lähtevät oman tontin edestä, joten en voi syyttää hiihtämättömyydestäni muuta kuin laiskuuttani.

Ja lisää noloja tunnustuksia. Konnadonna, jolla on muuten sävähdyttävän nätti blogi, pyysi minua kertomaan itsestäni viisi omituista juttua ja piirrettä. Miten rajaan omituisuudet vain viiteen, kas siinä pulma.

1. Ensimmäisen tuli mieleeni, että vaikka rakastan jännitysjuttuja ja niitä kirjoittelen, niin pelkään monia asioita. Hyytävää.
2. En osaa käynnistää autoa, jos en ensin pane turvavyötä kiinni.
3. Vaikka minulla on ollut aina koiria, pelkään muiden koiria. Isoja enemmän kuin pieniä.
4. Olen todella outo höpöttäjä. Höpötän jopa ihan ventovieraille. Iskee oikein semmoinen pakottava tarve höpötellä ja usein ihan sopimattomissa paikoissa. Mies on oppinut sulkemaan (viisaasti) korvansa höpinöiltäni ja Tuuliset Pojat puolestaan tykkäävät höpöttämisestäni ja taputtamisestani paljon.
5. Minun on pakko kertoa/jakaa kaikki ikävät tapahtumat ja kokemukset. Siis aivan pakko. Halkean, jos en saa kerrottua niitä. Kuuntelijaksi joutuu mieheni, joka käyttää silloin Höpötystilaansa eli sulkee korvansa. Elämme siis tasapainoista elämää, kih hih.

Tänään siivotaan, lenkuroidaan koirien kanssa, käydään kaupoilla, etenkin kirjakaupassa ja lisäksi keskityn sisäpuutarhailuun. Sain jokunen aika sitten Pirkolta, tässä on kanssa yks sydämellinen blogi, siemenylläreitä, jotka otan tarkempaan syyniin ja mahdollisesti teen kylvöjä. Lisäksi pasuunakukkani haluavat selkeästi päästä kasvuun. Katsotaanpa mitä ehdin tehdä...

Koirien iltalenkillä on aikaa (älä syö keltaista lunta) 

ihailla pilvimuodostuksia ja taivaan värityksiä.

Kuvassa Tammelan kirkko.

Kirjallinen haaste

Sain Päiviltä (kirjallisuuden läänintaiteilija) blogista Päiviä, kirjallisesti  rykelmän kysymyksiä. Päivi oli arvioimassa ja valitsemassa novelleja vuonna 2011 Hämeen taidetoimikunnan järjestämässä novellikilpailussa. Ja minähän oli yksin kahdentoista joukossa, eli novellini Kyllönen pääsi antologiaan Alue 2011. Eka novellini, eka kilpailu.

Tässä säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. (Tämän jätän toiseen kertaan.)
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Koska Päivin kysymykset ovat niin maukkaita, en yritäkään keksiä omiani, vaan tarjoan hänen kysymyksiään halukkaille ratkottavaksi. Tässä omat vastaukseni:

1. Mitä sinulla on aina työpöydälläsi?

Tietokone, skanneri, tulostin ja kalenteri, iso kasa kyniä (miksi?), vanha kaunis pöytälamppu, jonka olen saanut hyvältä ystävältäni Lellulta, läjittäin läksykirjoja ja –vihkoja, sekava vyyhti johtoja ja pino kameroita. Tavaraa on aivan liian paljon. Lisänä kukkapurkki, kukkia pitää olla aina.

2. Millainen on unelmiesi lukupaikka?

Sänky, illalla ennen kuin tulee uni. Ai, mutta tuo olikin jokapäiväinen lukuhetkeni. Unelmalukupaikka: kesällä, helteisenä päivänä, kun voi lukea varjossa, koska ei jaksa enää kuumuuden takia tehdä pihatöitä, paikkana oma piha.

3. Jos saisit olla vuorokauden joku toinen, kuka olisit?

Ei kuka, vaan ketä eli kotka. Olisi upea liidellä ja katsella maisemia.

4. Milloin olet onnellinen?

Remontti- tai pihatyöurakan jälkeen, kun olo on väsynyt mutta tyytyväinen.
Kun saan toisen nauramaan.
Lauantaina saunan jälkeen, kun voi istahtaa katselemaan tellistä englantilaista dekkarisarjaa ja vaan olla.
Olen kyllä onnellinen tosi usein, ihan vaan sen vuoksi, että olen olemassa ja maailma pyörii painollaan.

5. Onko jokin kirja vaikuttanut elämääsi konkreettisesti, saanut jonkin muutoksen aikaan?

Hmm… ei varsinaisesti, mutta tulen aina iloiseksi, kun kirjassa paha saa palkkansa ja rakkaus voittaa. Juu, ja kyllä sen oman kirjasen julkaiseminen oli kanssa melkoisen rohkea veto.

6. Millaisia kirjoittamiseen liittyviä rutiineja tai rituaaleja sinulla on?

Ei ole mitään. Olen tylsä tyyppi. Kirjoitan missä ja milloinka vain, useimmiten kirjoitan jutut ensin päässäni ja sitten naputtelen ne ”paperille”, nopeasti. Keräilen sanoja, lauseita ja nappaan idean sieltä ja täältä. Usein kirjoittamiseni alkaa valokuvasta eli idea + kuva = kirjoitus.

7. Lempieläimesi?

Mäyräkoira, tuplana eli Tuuliset Pojat.

8. Minkä uuden ammatin haluaisit opiskella?

Opiskelen juuri parhaillaan: logistiikkaa, vihreää semmoista.

9. Mitkä ovat lempisanojasi?

Pidän murresanoista, kuten: mutjakka, sutjakka, rapsakka ja nopsakka. Tulipa yksipuolisesti, tässä lisää sykäyttäviä sanoja: kakkara, molski, salpietari ja sohva. Keksin myös mielelläni omia sanoja, tilannekomiikkaa.

10. Mitä rakastat?

Miestäni ja muuta perhettä, mukaan lukien Myrsky ja Tuisku, kotia. Lempeää sadetta hehkuvan kesäpäivän jälkeen. Luonnon kauneutta.  Pisteaitaa.  Kirjoittamista. Muistoja ja muisteluita. Salmiakkisuklaata. Rauhaa. Kahvikupposta aamulla.

11. Mikä laulu/sävellys kuvaa sinua parhaiten?

En ole lauluihmisiä, mutta Jos mä oisin sä, niin mäkin olisin mun kaa.

Mukavaa ystävänpäivää!

Onko jo kevättä ilmassa?

Ihan kuin olisi jo kevättä ilmassa, kun on lokosan lämmintä ja tirpat laulavat täyttä kaulaa. Luntakin on satanut kiitettävästi. Pihalla on pieniä lumivuoria ja -saarelmia.

Menee kuitenkin vielä tovi ennen kuin tällä penkillä istutaan...

Uusi blogituttavuus, savea ja papuja, ilahdutti minua sydämellisesti, kiitos!

Uusi oksasilppuri

Nyt voin kehua todella ekologisella oksasilppurilla:

Meidän Tuisku. Ei ole kohta yhtään kaluamatonta oksaa tai puskaa koko pihalla.

Kotikuusi ja oman työhuoneen valot.

Melko herttaista, vai mitä?

Minähän kammoan paria asiaa yli kaiken: käärmeitä ja hevosia. Kuinkas sattuikaan, että joudumme koulussa tekemään projektityön, jossa kartoitamme hevosenlannan jatkojalostusmahdollisuuksia läheisellä raviradalla. Huoks. Yritän olla pyörtymättä.

Muutenkin on niin kiirettä, etten tahdo ehtiä käymään teidän blogeissanne. Harmitus. Päälle pukkaa pari projektia haastatteluineen, lähtö-, tulo- ja tuotannonlogistiikat, ammattialan ruotsi ja englanti, differentiaali- ja integraalilaskennat ja monta muuta. Aika on kortilla. Lisäksi aloitan työharjoittelussa maanantaisin.

Kävin logistiikan seminaarissa Finlandia talolla torstaina. Aivan upeita luentoja ja luennoitsijoita, englanniksi ja suomeksi.

Jokimaisemia

Tammikuu takana, helmikuu on lyhyt ja sitten koittaakin jo maaliskuu, joka maata näyttää. Aloitin kuvausprojektin, jossa joka maanantai käyn kuvaamassa neljännen kerroksen ikkunasta koulun vieressä virtaavaa jokea. Tässä satoa:

Kirjastani, Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen, on kirjaesittely myös Riihimäen kirjaston sivuilla. Riihimäki on entinen kotikaupunkini. 

Odottelen kesää. En pelkästään siksi, että pääsen mylläämään puutarhaan, mutta myös siksi, että ehdin kirjoittamaan. Kesällä ei ole koulua ja töiden jälkeen on aikaa kirjoittaa. Mielessäni muhii jo ideoita... 

Tervetuloa aurinkoarmas!

Olipa tänään sädehtivä päivä. Käytiin koko perheen voimin tallustelemassa järven rantaa pitkin kansanpuistossa. Oli huikaisevan nättiä.

Miksi, oi, miksi ostin uuden Photoshopin! Tämä ei ollut kysymys, vaan parkaisu. Minulla oli 10 vuotta sitten hankittu Photoshop, ja se oli tuttu ja turvallinen. Ei siinä tosin ollut hienoja toimintoja, ja siihen katajaan sitten kapsahdin, kun alkoi himottamaan nämä uudet ominaisuudet. 

Ja iski minuun Sulo Vileen -syndroomakin, kun sain ostettua 1000 euron ohjelman opiskelijahintaan, 250 euroa. Ohjelma kotiutui jo pari viikkoa sitten ja en osaa vieläkään käyttää sitä kunnolla. Miksi, oi, miksi menin syyhyttä saunaan? Ei vaiskaan, enköhän ajan kanssa saa tuosta uudesta kuvankäsittelyohjelmasta monenlaista iloa (ja hyötyä).

Sain Konnadonnalta kivoja kysymksiä vastattavaksi:

1. Laitatko ruokaa puutarhassasi?

En laita. Emme ole grillaajia. Tilanteeseen voi kyllä tulla muutos, sillä kesäkeittiö on rakenteilla Olokolon päälle.

2. Kumpi on mieluisampi asukki puutarhassasi: tomaatti vai ruusu?

Tomaatti, mutta ruusuja on silti enemmän.

3. Käykö puutarhassasi kutsumattomia vieraita?

Pitkäsäärisiä tupsuhäntiä kävi, mutta Tuulisten Poikien takia alapiha aidattiin ja papanamaakarit jäivät nuolemaan tassujaan aidan taakse.

4. Ovatko kukkapenkkisi viivottimella vai siveltimellä vedettyjä?

Suurella siveltimellä.

5. Tunnetko kaikki puutarhasi kasvit nimeltä?

En todellakaan. Voikukat kyllä.

6. Mikä oli ensimmäinen pihallesi istuttama kasvi?

Lehtikuusi.

7. Onko värillä väliä?

Paljon, siis on ja värejä pitää olla paljon. Värit ovat minulle hyvin tärkeitä, niin sisällä kuin ulkona.

8. Riittääkö kukkapenkistäsi kukkasia myös maljakkoon asti?

Riittää. Usein kukka-asetelmissani on mm. tilliä ja lipstikkaa mukana.

9. Mitä teet kaikista mieluiten pihallasi?

Kökin ja kuljeksin kameran kanssa.

10. Puu vai kivi?

Tämä on paha, kun tykkään kummastakin.

11. Pidätkö puutarhajuhlia?

En, mutta välillä kahvitellen Tampereen kälyn kanssa Kasvulassa.

Riitti sitä auringonpaistetta sisällekin asti. Aaah!

Ylläripylläri

Todellinen ylläripylläri tupsahti postilaatikkoon: kirje täynnä yllätyssiemeniä. Mikä elämys! Mutta lähettäjä onkin Pirkko, Elämää ja elämyksiä -blogista. Kokonaista viisi siemenylläripussia. Teksteinä salaperäisiä ohjeita ja kuvauksia, kuten aurinkoon, elegantti, valkoinen ja lilahtava, 80 cm ja yöihmiselle. Yöihmiselle! Täytyyköhän minun valvoa kesällä klo 21 jälkeen... :)

Kiitos, Pirkko! Olet aivan hurmistus ja ihq.

 

 

Otin lisää yökuvia. 

Toisen kirjani kanteen on nyt sitten valmiina sykähdyttävän jännittäviä kuvia, 

kirjasta ei siis puutu enää muuta kuin sisältö.