lauantai 29. helmikuuta 2020

Karkauspäivä ja lumeton pihapiiri

Karkauspäivä.

Rouva Mustarastas istuu vaahteranoksalla odottaen sulhasta.
Olen jo kuullut mustarastaan huilumaisen laulannan.


Tätä ihmettelen suuresti, että kuinka tiet voivat pölistä näin kauheasti,
vaikka on satanut melkein puoli vuotta putkeen!


 Lumitilanne on nolla.
Koiria lumettomuus ei haittaa,
vaan ne pinttelevät pallojen kanssa pihalla iloisesti haukkuen.
Poikani Sami käy usein työpäivänsä jälkeen nakkelemassa koirille palloja ja frisbeetä.


Tässä on yksi muhkeimmista kissoista, joita naapurustossa on.
Huomatkaa kissan ilme.
Varokaa hiiret ja myyrät!


 Tilasin äidilleni (86 v.) värinokkosen siemeniä Hyötykasviyhdistyksestä.
Samalla tilasin paria laatua pelargonioita, punaisia ja valkoisia,
ja himalajanjalkalehden siemeniä.
Himalajanjalkalehti sopii metsäpuutarhaan.
Saas nähdä onnistunko taimetuksessa,
sillä siemenet vaativat ensin parin viikon lämpimässä olon jälkeen
saahavan, -4-+4 asteisen, kylmäkäsittelyn.


 Tässä pihamme värimaailma.
Pakkasta oli aamulla melkein 12 astetta.


Postaus nro 1111.

torstai 27. helmikuuta 2020

Tintin aamujumppaohje

Sinitintti: Hei kamut, ootte niin pitkään jököttäneet paikoillanne,
että suoristettaisko vähän polvia ja oijottas siipiä?


Venytetään ittemme ensin tooosi pitkiks.
Näin. 
Muistakaa hyvä ryhti!


 Sitten koukistetaan polvia ja selkää.
Näinikkään.
Nokka kohti maata.
Sinitintti 2: Kuule kuoma, noi on puutarhakoristeita!


tiistai 25. helmikuuta 2020

Ruskea piha ja kauniita ajatuksia

Sade on huuhtonut peltoja ja pihoja päivästä toiseen.
Ojat ovat täynnä vettä, pajunkissat viihtyvät.


 Omalla pihalla näkymät ovat kovin ruskeita.


 Harakka on nimennyt itsensä pikkulinnuksi.


 Fasaanit voivat pulskasti, sillä lintulaudoilta tipahtelee niille runsaasti syötävää.


 Kävin mummuttelemassa.
Lapset olivat tehneet äitinsä kanssa ihanan kortin.
Jokainen oli piirtänyt kädestään mallin
ja äiti oli kirjoittanut sanat,
joilla he kuvailevat meidän yhteiseloa.
Herkkä!



sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Hylätyt sääkuvat

Harrastan edelleen sääkuvausta,
vaikka lähetänkin kuvia enää harvakseltaan,
ja vielä harvemmin niitä näytetään Ylen tai Hämeen uutisissa.

Tässä muutama esimerkki hylätyistä kuvistani tammikuulta.

Ei kelvannut pelto, jäätyneet lammikot ja hailakka taivas.


 Sateisen synkkä joenranta ei kiehtonut säätieteilijöitä.


Eikä edes söpö Wiima-mäyräkoira,
mikä yritti urheasti taistella hurjaa tuulta vastaan myrskyisenä päivänä.
Korvat lepattivat kuin Star Warsin hahmolla, Yoda.


Pikkanen pakkanen jääti rannat,
ei ollut tarpeeksi mediaseksikäs kuva tämäkään.


 Entäs tämä?
Noup.
Näytettiin komeita tykkylumipuita ja Lapin tuntureita,
keltasirkkuja ja muita lintuja.
Ei purrut kurainen ja vetinen pelto.
(Minua kyllä nauratti kovasti, kun otin tämän kuvan.)


Vähäiset jäät sulivat muutamassa päivässä,
ja järvenkantta peittivät tuulten kuljettamat risut ja oksat. 
Peltikaton värinen päivä.
Kuva ei herättänyt innostusta sääkanavilla.


 Eikä sää ollut sen kirkkaampi loppukuustakaan.
Harmaata, sumuista ja kuraista.
Wiiman kanssa tallustelimme apeassa säässä.


Ja hyväksi lopuksi voitte käydä katsomassa,
kuinka koreita ja kauniita kuvia näytetään sääkuvina.

Aina jossain päin Suomea paistaa aurinko, 
sataa lunta tai kuvauksellisesti vettä,
laskee tai nousee aurinko upeissa väreissä,
tai on uljaita tuntureita tykkylumipuineen.
Kyllä Suomi on komea maa!
Meillä nyt sattui olemaan näin sateisen synkeä tammikuu.


torstai 13. helmikuuta 2020

Lintukuvia ja ystävänpäivätoivotus

Koirilta oli jäänyt pallo terassille.
Paikalle lehahti lintunen.
Eikö olekin hauska kuva?


 Aamulla vastavalossa kuvattu tirppa.


 Tupsautti ripauksen lunta,
onneksi olin kuvaamassa lintuja,
sillä muuten olisi tämä lumi-ihme jäänyt näkemättä.


 Sinitiainen on suloinen ja pirteän värinen lintu.


 Tikka kurkisteli männyn takaa.


Ystäväsi on hän, joka tietää sinusta kaiken
ja silti pitää sinusta.

Kaunista ystävänpäivää!


lauantai 8. helmikuuta 2020

Ikääntyminen

Ikääntymistä ei pääse pakoon.
En tunne itseäni vanhaksi,
krempoista huolimatta,
vaan sieluni on notkea kuin pajunvitsa,
vaikka naamani iho alkaa muistuttaa elefantinnahkaa.
Onneksi pilke on säilynyt silmissä.

Nämä kuvat ovat osa Op Kevytyrittäjä -kampanjaa.
Lisääkin kuvauksia on tulossa,
sillä Op Mediasta tulee toimittaja ja kuvaaja,
tekemään juttua siitä,
kuinka kohtaan opetustilanteessa muita eläkeläisiä,
vertaisoppimista.


Joku aamu oli sen verran pakkasta,
että kuura tarttui koristeisiin sekä pensaisiin.


Ääriviivapiirustus...


Pihapiirissämme on paljon variksia.


Sinitiainen.
Aurinko kävi niin somasti kuusen oksaan,
ja paikalle lensi sopivasti sinitintti.


tiistai 4. helmikuuta 2020

Taivaallista menoa

Kuvasin kuuta ja pilviä.


Naapurit varmaan pitävät minua outona,
kun tönötän pellonreunalla kamerani kanssa
ja tähyilen taivaalle.


 Taivas pilvineen on vaan niin sykähdyttävä.


 Laskin, että meillä on 10 ruokintapaikkaa linnuille.
Kaikissa käy pöhinä ja kuhina.


 Aurinko!