sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Tarinoita lintulaudalta

Ypötyttää ja paleltaa.


 Hei, onks hyvää evästä tarjolla?


 Missäs oot luuhannu,
kun nyt vasta ehit aamupalalle?


 Et nyt viittis enää mököttää, tipuseni.


 Mihis taas liidät? Et oo sitten kauan.


 Kuka tualt tulla liihottaa?


Alkasikko mun kaa?


 Lennokasta!


 Soon moro ny!


 Villasukat olis tarpeeseen.


 Hei, tää lauta on varattu!


 Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön...


keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Vertailin lintulautojen ominaisuuksia

Tein pienimuotoisen katsauksen pihamme lintulaudoista.

Alla viimeisin hankintani, joka on osoittautunut epäkäytännölliseksi.
Ostopäätökseeni vaikutti ruokintalaitteen tyylikäs ulkonäkö.
Kuorittuani lintulaudan muovipakkauksestaan,
karu totuus paljastui,
sillä nostettuani narun varassa olevan katon,
täytön esteenä oli kulmasta kulmaan nidottu leveä tukiristikko.
Ristikon välissä on niin pienet aukot liruttaa pähkinämurskaa,
että toimenpiteeseen tarvittaisiin suppiloa.
Hankalaa!
Lisäksi lumi sataa ruokinta-automaattiin,
sillä katto ei suojaa tarpeeksi.
Naru jäätyy kiinni ja kattoa on mahdotonta nostaa
käyttämättä väkivaltaa.


 Pähkinäautomaatit ovat helppokäyttöisiä.
Niistä saa katon kierrettyä vaivattomasti irti
ja täyttö on helppoa.
Kyllä, ylösalaisin oleva kuusi toimii välilaskupaikkana.


 Useimpien ruokintalaitteiden ongelma on jäätyminen
ja ruuan peittyminen lumeen.


Vasemmalla oleva nätti puinen lintulauta ei toimi.
Oikealla oleva rumilus puolestaan on tämän testin voittaja.
Helppo täyttää ja lumi ei kerry ruokaan.
Ainoa haittapuoli on se, 
että linnut mahtuvat istumaan ruokansa joukossa,
mutta siitäkin selviää pesemällä kakat pois.


 Tässä jo hylättyjä lintulautoja.
Oikeanpuoleista lintulautaa ei saa edes keittämällä puhdistettua.
Vasemman puoleisessa muoviset istumatikut putoilevat,
täyttö on kylläkin helppoa.
Keskimmäisen ruokintalaitteen aukot olivat liian pienet,
joten ruoka juuttui niihin kostuttuaan kiinni.


 Meillä syötetään linnuille murskattuja tai puolitettuja pähkinöitä,
kuorittuja ja kuorimattomia auringonkukansiemeniä ja jyviä.
Jokaiselle jotakin.
Houkuttelin lintuja kuvattavaksi kokonaisilla pähkinöillä,
kuten kuvasta näette, niitä on hankala kuljettaa nokassa.


Näin meillä, kuinkas teillä?

perjantai 18. tammikuuta 2019

Bocciaa ja päivänpaistetta

Ehkä henkilöt, jotka ovat seuranneet blogiani pitkään,
muistavat, että tosi kauan sitten (täytin silloin 50 vuotta),
päätin kokeilla vähintään kahta uutta asiaa vuosittain.

Tämä vuosi on aloitettu boccialla.
Hauska peli ja mukavaa seuraa.
Käyn pelaamassa eläkeyhdistyksemme kanssa.


Toinen uusi juttu liittyy kuvaamiseen.
Olen päättänyt opetella käyttämään kamerani monipuolisia ominaisuuksia.
Ensimmäisenä oli vuorossa valotuksen säätäminen eri vuorokauden aikoina.
Tuli ihan kelvolliset kuvat.
Juu, meillä on lunta ihan nietoksiksi asti.


tiistai 15. tammikuuta 2019

Kaikuja yli 40 vuoden takaa

Yllätystä kerrakseen!
Eksäni siivosi vinttiään ja oli löytänyt 
päiväkirjani sekä käsikirjoitukseni.
Voi hyvän tähen, 
olin naputellut "remingtonilla" tosi pitkän novellin,
jota en ole uskaltanut vielä lukea.
Novelli ei ole dekkari, vaan kertomus nuoruudesta ja rakkaudesta.
Kaikuja yli 40 vuoden takaa...


Tutkielmia valoisuudesta varjoineen.





sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Talvinen pihapiirimme

Onko puutarhurilla tylsää talvella?
Enimmäkseen ei,
sillä pihalla riittää lumisina talvina puuhaa ja kuvattavaa.
Lunta onkin nyt tullut kiitettävästi,
ruusut ja muut arat kasvit ovat saaneet suojavaipan.

Etupihalta tulee otettua huomattavasti vähemmän kuvia kuin alapihalta.
Mies kolaa pihamaata ja minä kuvaan,
reilu työnjako...


 Jätin tarkoituksella vanhat puutarhakalusteet halkovajan eteen, koristeeksi.


 Alapiha on aidattu, joten koirat saavat juosta siellä vapaina.
Melkein joka kuvassa vilahtaa joku nelitassuinen.
Peikonpähkinäpensas kuivui pahasti kesällä,
jännittävää nähdä toipuuko se vai tuleeko siitä koristeoksia.



Wiima tarkistaa, onko ruusuilla tarpeeksi lunta suojanaan.
Oikeasti etsii kadonnutta palloaan.


Välillä oli suojasää ja tein lumilyhdyn.


keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Pihabongausta

Seuraava Pihabongaus järjestetään 26.–27.1.2019.
Tarkkailu kestää tunnin.

Minä seurailen ja kuvailen lintuja lähes päivittäin.
Tässä aurinkoisena pakkaspäivänä napsimiani kuvia.
Miten erottaa naaras ja uros talitiainen toisistaan?
Naaraalla on rinnassaan musta essu ja uroksella kravatti.







Tämä on 990. postaukseni Bloggerissa.
Ensimmäinen blogijuttuni ilmestyi Vuodatuksessa 2.9.2010,
joten täytyy joskus laskea myös niiden määrä.
 

maanantai 7. tammikuuta 2019

Pimeäkuvausta

Vaikka päivä pitenee,
niin silti hämärä laskeutuu (liian) varhain.
Napsin pihakuvia tummuuden keskellä,
samalla kun heittelin palloja koirakolmikollemme.


Kuljemme terassin kautta alapihalle.
Ikkunaremontin yhteydessä laitoimme ovet terassille kolmelta sivulta,
joten terassille pääsee työhuoneestani, keittiöstä ja olohuoneesta.



 Kesäkeittiö Kesälässä on hämäräkytkimellä toimivat ulkovalot.
Näen, missä koirat juoksevat ja koirat näkevät eteensä.


 Kunnassamme on useita kyliä.(< käy katsomassa)
Letkun kylä on yksi aktiivisimmista.
Kyläläiset ovat järjestäneet 16. kerran loppiastulet.
Tien vierukset ovat täynnä ulkotulia, jätkänkynttilöitä,
lyhtyjä ja nuotioita.
Kerrassaan upeaa!
Tammelan kylät ry koosti kuvistani ja videosta nätin koosteen.


 Loppukevennykseksi varjokuva linnusta vaahteran oksalla.


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Uusi vuosi käynnistyi suti kädessä

Korkkasin maalipytyn uutena vuotena.


 Makkarin tehosteseinä, muut seinät ovat rapattuja,
vaihtui vihreästä viininpunaiseen.
(Värit eivät valitettavasti toistu oikeina.)


Jouluruusut helottavat vihertävinä.

Kylläpä oli kova myräkkä!
Lunta tuli roimasti.

 Ostin erisävyisiä isoja kartonkeja.
Tarkoitus oli, että käytän niitä taustapahveina,
kun kuvaan pieniä esineitä.
Lattialla on haasteellista kuvata,
 sillä karvakaverit ovat heti nuuskimassa.
Kuvasin/piti kuvata eläkeläisyhdistyksemme joululehteä,
sillä kanessa oleva kuva on minun ottama.