Oi auvoisuus!

Aamupäivällä oli komea usva.

Taivas oli sakeanaan joutsenia,

tai ainakin niiden huutoja.

Kuinka onnelliseksi voi ihminen tullakaan,

kun saa kuvattua joutsenparin!

Päivä kirkastui, ja tuli soman lämmintä.

Juuri sopiva keli aloittaa pihatyöt.

Minähän kuulun siihen kastiin,

joka jättää kaiken levälleen syksyisin,

sillä puhtini karkaa lomailemaan,

mokoma roikale.

Onneksi puhti palaa keväisin virkistyneenä,

 ja tartun haravaan sekä puutarhasakseihin innosta puhkuen.

Voiton (ja kevään) huumaa

Palasin minilomalta Pohjanmaalta ja

minua odotti muikea ylläri.

Olin voittanut kaksi messulippua Kevätmessuille

Ruusunmekon blogissa.

Kiitos!

Vielä muutama päivä, ja siirrymme kevääseen.

Alla oleva miete sopii mainiosti aiheeseen.

 Yövyimme pienessä hotellissa.

Aamulla auringonnousun aikaan lähdin

ulkoiluttamaan koirapoikia.

Vetäisin kumisaappaat paljaisiin jalkoihin ja

yöpaidan päälle toppiksen 

ja menoksi.

Kyllä kannatti, sillä valo rusotti järven takana upeasti.

PS. menen Kevätmessuille torstaina 7.4.

Viehkeitä rouvia, keksejä ja Paavalinkukkia

Fasaanirouvat olivat lähteneet aamukävelylle.

Niitä oli neljä. Kuvan nappasin ulko-oven ikkunan läpi.

 Ystäväni Pirkko oli leiponut kauniita vaniljaisia gluteenittomia keksejä.

Huomaa kyllä, kenellä on jauhopeukalo paikoillaan,

toisin kuin meikämartalla...

 Ostin Paavalinkukkia (Saintpaulia),

joiden kukat näyttivät viininpunaiselta sametilta.

 Hedelmäkulhoon oli ilmestynyt suklaisia munia.

Oliko asialla Pääsiäsipupu

vai sittenkin Pirkko...

Anoppi ja pallomeri

Minusta leivottiin 18.3.2016 anoppi.

Poikani vihittiin kahdenkymmenen vuoden kihlauksen tuloksena.

Onnea Sami ja Johanna!

Tässä koltussa en taida uskaltautua pallomereen...

Torstaina oli lämmintä, ja kaivoin kottikärryt esiin.

Napsin poikki talventörröjä ja köynnöksiä.

Oli taivaallisen lämmintä,

sillä alapiha aukeaa etelään ja

on suojaisa kuin kattilanpohja.

Perjantaiyönä oli maa tuprahtanut valkoiseksi,

keväiset pälvet olivat vain muisto.

Tuuli hyytävästi,

joten toppatakille tuli taas käyttöä.

Lennokas lähtö

Naapurin kissasta on ollut monenlaista hupia ja iloa.

Eilen se taas nökötti pullevana meidän aidalla.

Virittelin kameran valmiiksi,

sillä arvasin kissan ampaisevan matkaan,

kun meidän koirapojat marssivat paikalle.

Oikeassa olin.

Lennokas lähtö!

Puissa oli kauniita jäähileitä.

 Kurainen polku pellon halki vie...

 Aurinko pehmitti hangenpinnan,

yöllä kävi kuitenkin pakkanen ja tuli hankikanto.

Voitte arvata sitä riemua,

kun koirapojat viilettivät kiitäen kovalla hangella.

Luin kirjan: Koiranne alkaa kohta kukkia (Kivirähk/Laaksonen)

Vironkielisen alkuteoksen, Kaka ja kevad, on kirjoittanut Andrus Kivirähk, 2009.

Suomennoksen on kynäillyt Heli Laaksonen, tällä kertaa kirjakielellä.

Veikeän kuivutuksen on piirustellut Joel Melasniemi, ja kustantaja on Otava, 2016.

Tarinat on suunnattu lapsille, mutta kyllä saduista irtoaa riemua myös aikuisille.

Napakan humoristiset kertomukset sukeltavat mielikuvitusmaailmoihin,

joissa koirat kukkivat, kissa alkaa joulupukiksi ja lusikka seilaa merirosvona.

Tartu kirjaan,

lue itse,

lue lapselle ja lapsen kanssa,

ja ilostu lennokkaista tarinoista.

(Meidän mäyräkoirapojat, huomaathan että kirjankannessa komeilee mäyris,

tekivät oman kehuvan arviointinsa Helin kirjasta).

Koira saattoi perheen matkaan ja räksytti, kunnes auto 

loittoni mutkan taa. Sitten se kalppi takaisin sisälle ja kiirehti keittiöön.

"Lähtivät!"  se haukahti paksulle kissalle, joka laiskotteli

auringonpaisteessa ikkunalaudalla. 

"Reitti on selvä, nyt hommiin."

Ote tarinasta: Itse tehty pihvi

Susijuttu

Oletko nähnyt sutta luonnossa tai sen jälkiä?

Minä olen.

Viime keväänä näin Lopella, onneksi vain auton ikkunasta,

suden jolkottelevan metsänreunassa. Oli sykähdyttävä näky.

Olin eilen ystäväni Pirkon ja Puhureiden kanssa 

kävelyllä Saaren kansanpuistossa.

Polun vieressä oli todella suuren koiran tassunjäljet.

Hämmästelimme niitä ja sitä, että koira oli selvästi ollut irrallaan.

Seuraava ällistyksen aihe oli karvainen kookas kakkakasa.

Naureskelin, että nytpä on musti syödä vänttässy äippänsä karvarukkasen.

Lopulta koiran jäljet erkanivat polulta ja johtivat järvenrantaa pitkin metsään.

Koiran jälkien lisäksi oli vain kauriin jäljet, ei siis ollenkaan ihmisen jälkiä.

Otin kuvan tassunjäljistä, sillä aloimme epäillä, että jäljet ovat suden.

Kotona vertasin netissä suden jälkiä omaan kuvaotokseeni.

Pingo!

Karvainen kakkakasa oli suden tuotos (ei omaa kuvamateriaalia, sentään).

Lähetin tassukuvan paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle ja 

sieltä vahvistettiin, että jälki on suden.

Menen edelleenkin retkeilemään kansanpuistoon...

Kuuluisaa Hämeen sutta, voitte ihailla tästä linkistä.

Tosin kyseinen susi nököttää lasivitriinissä.

Luumupuu kukkii...

...sisällä...

 Oksin ja muotoilin omppu- ja luumupuita.

Tietysti keräsin oksat vaasiin, ja sisällä on nyt vieno kukkaistuoksu.

Lisää kukkailoa tuovat ystäväni Pirkon ojentamat neilikat.

Taimikasvatukset minimissä, kevät maksimissa (+ kirja)

Eka aurinkoinen kevätpäivä korkattu!

Hanki ei pihalla menoa haitannut.

Talvikumisaappaissa pysyivät varpaat lämpiminä ja

hattu sekä hanskat olivat tarpeettomia.

Pienessä apukeittiössä, jota kutsun Kopperoksi, 

on sopivasti tilaa ruukuttaa paprikoita ja pelakuita.

Taimikasvatukset ovat tänä(kin) keväänä minimissä.

 Ulkona lirisi vesi ränneistä ja lunta tulla humahteli kohisten alas katolta.

Innokkaat puutarha-assarini ovat mukana jokaisessa kuvassa,

halusin sitten tai en.

 Lumi hupenee vauhdilla pelloilta.

 Meillä on sisustus melko kirjavaa, joten suosin valkoisia kukkia.

Heli Laaksoselta on ilmestynyt kirja, Koiranne alkaa kohta kukkia.
Se on kirjakielinen käännöskirja, ei siis murteella, kuten Helin kirjat yleensä ovat.
Meidän koirapojat, Myrsky ja Tuisku, ovat kirjeenvaihdossa Helin kanssa ja
ne ovat yhtä suuria Heli-faneja kuin minäkin.
Puhureitten blogissa on tarinamaistiainen, tai tässä suora linkki Helin blogiin.
(Tämä ei ole maksettu mainos.)

Akvaario ja punainen leipä

Miten akvaario ja leipä liittyvät toisiinsa?

Ei mitenkään, ei edes aasinsillan kautta.
Ja muuten, mitenkä minusta tuntuu,
että blogini on muuttumassa leivontablogiksi yleishömppäblogiksi...

Akvaariossani oli sisäsuodatin, joka meni rikki.

Hankin hätäpäissäni toisen sisäsuodattimen tilalle.

Voi kökkö, että on kyllästyttävää lutrata vedessä ja

puhdistaa suodatinta vähintään parin viikon välein.

Siihen tuli nyt stoppi, sillä ostin ulkosuodattimen.

Hyvästi vedessä lotaaminen, kurlutukset,

pulputukset ja korinat (suodattimen ääniä, ei minun, paitsi ehkä öisin).

Ulkosuodatin on äänetön ja huoltovälin pitäisi olla pitkä.

Jää nähtäväksi.

Leivoin taas pataleipää.

Ohjeessa nesteeksi oli määritelty porkkanamehu.

Noh, kaupassa ei ollut, joten ostin vihannestäysmehua,

jossa oli punajuurta, tomaattia ja porkkanaa.

Oletko koskaan syönyt punaista leipää?

Minäpä olen.
Maku ihan jees.

Ei yksin leivästä...

Tammelan plikat lähti kulttuurimatkalle naapurikaupunkiin.

Kolusimme museot ja taidenäyttelyt,

kävimme somassa kahvilassa, pikkupuodeissa ja

kirjastossa (ostin neljä poistokirjaa, dekkareita, kahdella eurolla).

 

Vasemmalla ystäväni Pirkko, ja meikämarttakin pääsi kuvaan.

Pienet(kin) asiat ilostuttavat. 

Pirkko oli löytänyt nimelläni varustetun teepussinalusen.

Tein soodaleipää.

Jauhoina käytin tattaria ja ohraa.

Lisähöppeinä oli ruisleseitä ja pellavansiemenrouhetta.

Ei ollenkaan hassumman makuista pikaleipää.

Se on ihmisellä pehmonen olo ja hyvä mieli,

kun on sielu ja ruumis ravittu.

Kissa ja fasaani

Satuin kurkkimaan makkarinikkunasta sopivalla hetkellä.

Aidalla istui naapurin pörröhäntä kissa.

Se venytteli nautinnollisesti aamuauringossa.

Kissajoogaa.

Kissa hipsutteli kapeata lautaa pitkin taitavasti.

O-ou!

Ohimarssi...

Paisti oli turhan suuri.

Kissa lähti hiirijahtiin.

Fasaani poistui paikalta yrittäen säilyttää arvokkuutensa.

Juuttisäkkejä ja jääpuikkoja

Mainio maaliskuunavaus!

Huputin viime vuonna istutetut havut juuttisäkeillä.

Keväinen ahava kuivattaa helposti nuoret havupuut.

Kesälän katolta roikkui komeita jääpuikkoja.

Aurinko paistoi räväkästi ja tuoksui jo vähäsen keväälle.

Tiedättehän sen auvoisen tunteen,

mikä hulmahtaa päästä varpaisiin,

kun olet oikein onnellinen...