Grillausta ja ruusunnuppuja

Vietimme lauantaina veljen perheen kanssa kesäkauden päättäjäiset Kesälässä.
Lounaaksi grillasimme maisseja, keltaisia tomaatteja,
pekonin sisään kääräistyjä herkkutatteja ja viljaporsaan fileitä.
Kevennyksenä fetasalaattia ja helmeileviä juomia.

Vaikka välillä satoi ja ukkosti, niin sää oli lämmintä kuin vastalypsetty maito.

Pihalla on runsaasti värikkäitä kukkijoita.
Hansaruusu ilostuttaa jo toista kertaa kukinnoillaan.

Ajatuksiani kirjasta: Heli Laaksonen, Lähtisiks föli?

Heli Laaksonen tunnetaan parhaiten murrerunoistaan. Uusin kirja, Lähtisiks föli?, on kukkuroillaan matkakertomuksia, kommelluksia, lähtöjä ja saapumisia, hauskasia sanoja ja hoksuja ajatuksia, niin ja Helin omia piirroksia ja pari runoakin.

Kiitos ja syrämenkuva teil kaikille, ketkä kirjoi luvette!  (Heli Laaksonen)

Mitä mää tiärän -kysymyksellä alkavat tekstit johdattelevat lukijan yllättäviin pohdintoihin, ja vielä yllättävämpiin ratkaisuihin ongelmiin, jotka ovatkin mahdollisuuksia. Murteen rytmiin pääsee helposti kiinni, kun lukee vauhdilla ja palaa makustelemaan sanoja, jotka eivät aukea ensilukemalla. Varaa aikaa myös hykerrykselle ja naurulle.

Heli Laaksonen on taitava maalaamaan mielikuvia ja louhimaan tarinoiden sivujuonteista timantteja. Kirja on erinomaisen viihdyttävä. Mikäli haluatte maantieteellistä jännitystä matkoihinne, niin ottakaa käyttöönne Helin Suomen kartta. Siinä Riihimäki ja Taka-Töölö sijaitsevat sulassa sovussa lähes Lapissa ja Laitila Itä-Suomessa. Hyvää (ja turvallista) matkaa Helin fölis!

Heli Laaksonen, Lähtisiks föli?
Teksti ja kuvat Heli Laaksonen ja Kustannusyhtiö Otava
Kirjailijan kotisivut www.hulimaa.fi

Alla olevat hämäläiset maalaismaisemakuvat olen napsinut läheltä kotiani. Kuvia ja Heli Laaksosta yhdistävät kotimaisuus ja raikkaus. Terkkuja Helille lähettävät myös Tuisku ja Myrsky, Heliä fanittava mäyräkoirakaksikko.

Tämä on 500. postaukseni.

Kalusteita, kenkiä ja santalaatikko

Vihdoinkin löysin mieleiset puutarhakalusteet etupihalle.

Kalusteiden harmaanvihreä väri sopii mainiosti vanhaan tiileen.

Aikaisempi kalusteryhmä oli tylsän ruskea ja sulautua seinään värittömänä.

Kysyin marttaystävältäni Tiltulta, että minkälaiset kalusteet meidän etupihalla on.

Hän ei muistanut, eli ruskea kalusteryhmä oli ikävän valju ja huomaamaton.

Ai niin, Martta-lehdessä (6/2015) on mainio juttu Tiltusta otsikolla:

Pystymetsästä miehiselle alalle.

Tämä upea nainen suoritti perhepäivähoitajan työn ohessa

harvesterinkuljettajan ammattitutkinnon.

Saahan aikuisellakin olla santalaatikko?

Mies teki päärynäpuun ympärille paksusta lankusta (omista puista)

minulle leikkimistä varten laatikon,

johon tulee satumainen pienoispuutarha, joskus.

Päärynäpuu vaelsi ja kitui pihallamme.

Nakkasin puun pari vuotta sitten, melko kyllästyneenä sen ranttuiluun,

valkosipulipenkin päähän ja totesin päärynäpuulle,

että seuraava etappi on komposti.

Kuinkas kävikään!

Päärynäpuu juurtui, viihtyy ja kukoistaa.

Ostin korkokengät, ensimmäiset 25 vuoteen.

Kenkien alla on ihanan vihreä metallinen palli,

jonka ostin samalla reissulla kuin ensimmäisenä mainitun puutarharyhmän.

Palleja on kaksi kappaletta ja ne päätyvät todennäköisesti Kesälään.

 

Viime lauantaina rakentelimme puisesta sängynpäädystä takaseinän kaasugrillille.

Ny meilkin rillataan!

Muutama omenapuu tuottaa ensimmäistä satoaan.

Kuvassa Pirje.

Koirakuvausta

Välillä on virkistävää kuvata muutakin kuin kukkia.

Vaikka koiria!

Myrsky ja Onneli.

Valokuvaukselliset aamut ja tyhjät tynnyrit

Viileät ja sumuiset aamut tekevät valokuvaamisesta herkkua.

Vesitynnyrit kumisevat tyhjinä,

puutarha saa nyt pärjätä omillaan.

Muistellaan ja haetaan voimaa,

näistä hellivän helteisistä päivistä,

kun niskaan lotisee jäätävää vettä ja

kahlaamme hyhmässä ja pudonneissa lehdissä.

Terveisiä pöheiköstä!

Ostin sähkökäyttöisen oksaleikkurin.

Miksikö?

Olen istuttanut puita ja pensaita liian lähelle toisiaan,

en ole hahmottanut kuinka ison tilan ne tarvitsevat kasvaessaan.

Tulos on tässä eli puut syleilevät pensaita, ja väliin mahtuu enää mäyräkoira.

Kukkapenkit... Mitkä kukkapenkit?

Pensaspenkit pikemminkin, ovat runsaita, liian runsaita.

Kukat valmistavat miljoonia siemeniä ja varsinkin koivun sekä

vaahteran alkuja on harmiksi asti.

Peikonpähkinäpensas, vasemmalla, oli ostettaessa pieni ja soma.

Entäs nyt?

Se on kooltaan matala ja leveä puu.

Tiedossa pöheköityneiden pensaiden alasleikkausta tai ainakin trimmausta.

Oksasaha soimaan!

Sumu on somaa

Klo 6 näytti pihapiirimme salaperäiseltä.

Sumu on somaa.

Kaunis kuin kompostialue!

Kompostit ovat omakotitalossa välttämättömiä.

Meillä on yläpihalla lämpökompostori ruokajakeen kierrättämiseen mullaksi.

Alapihalla, Pömpelin takana, on lehtikompostialue.

Ajattelin, että olisi nätimpää, jos alueen aitaisi.

 Niinpä lauantaina mieheni kanssa kannoimme omasta lautataapelista

lautoja sekä rimoja ja ryhdyimme nikkaroimaan.

Mies toimi ruuvaajana ja minä lautatyttönä.

Ensikertalaisilta erinomainen lopputulos.

Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näette, niin pihamme on jyrkähköä rinnettä.

 

Mustaa väriä pintaan ja etummaisiin tolppiin lisäksi punaiset pompulakoristeet.

Pitäähän sitä sievää olla, jopa kompostialueen.

Ympäristöä vasta maisemoidaan eli alueelle istutetaan puita ja pensaita.

 Näkymä Kesälän takaikkunasta.

Pömpelin takana on siisti kompostialue.

Eikä tarvitse naapurinkaan katsella meidän kukkuraisia kompostilaatikoita...

Ostin kirppikseltä noin 15 vuotta sitten pari nättiä savitaulua.

Perhoset lepattivat Kesälän seinälle ja linnut pyrähtivät Pömpelin ulkoseinälle.

Hellettä ja keltaista siskonmakkarasoppaa

Helle hellii.
Sunnuntaina kävi marttaystäväni Orivedeltä perheineen visiteeraamassa.
Helppoja vieraita, kun haluavat aina ruuaksi keltaista siskonmakkarasoppaa ja
tuovat itse pullat ja leivonnaiset ja roppakaupalla iloista mieltä.
Ai niin, oma keltainen siskonmakkarasoppani sisältää bataattia, paprikaa, herneitä, maissia,
runsaasti currya, chiliä, piripiriä antamaan potkua, ruohosipulia ja sulatejuustoa.
Makkarat voi korvata kanasuikaleilla ja mausteena voi käyttää thaimausteseosta.

Vierailun yksi syy oli tyttären poikaystävän esittely varamummulle (= minulle).
Varamummu toteaa, että oikein luonteikas ja sopusan oloinen nuoripari.
Toinen syy oli se, että Tiltu halusi lipstikan alkuja.
Meillä on muhkea lipstikkapensas, josta riittää lohjaistavia taimia isommallekin joukolle.

Elokuu puolessavälissä, aamulla lämpöä vain 7 astetta,
lähden kipinkapin tekemään viimeisiä maalaushommia,
sillä päivällä pahtaa niin, että sivellin jämähtäisi lautaan kiinni.

Nämä kuvat ovat Jokioisten Elonkierrosta, jossa kävimme Tiltun perheen kanssa retkellä.

Huovilan puisto ja Laatikkokauppa

Kävin ystäväni Kaijan kanssa huviretkellä Huovilan puistossa, joka sijaitsee Kärkölässä. Kannattaa tutustua puistoon asiantuntevan oppaan avulla, sillä silloin saat runsaasti taustatietoa alueesta ja historiasta. Kaija osti minulle retkimuistoksi puiston pikkuruisesta myymälästä Papulanruusun.

Kotona odotti Oma piha -lehti (5/2015), jossa oli journalisti/maisema-arkkitehti/bloggaaja Saila Roution seikkaperäinen ja värikäs kuvakertomus Huovilan puistosta. Insinööri Carl Constantin Collin (1863-1941) peri Huovilan 2000 hehtaarin ratsutilan ja perusti sinne sahan, 100 lehmän navetan, meijerin ja talouskeskuksen, jossa oli englantilaistyylinen maisemapuisto lampineen. Hän, kuten isänsä, tunnettiin moderneina maanviljelijöinä. Collin oli maailmanmatkaaja ja rahoitti harrastuksiaan myymällä maitaan. Kuolessaan naimattomana hänellä oli enää asumisoikeus Huovilan puistoalueen tilaansa.

Kärkölään mennessämme poikkesimme hausjärveläiseen Laatikkokauppaan. Kaupasta löytyy kierrätyspuusta valmistettuja tuotteita, vanhanajan penkkejä ja mielikuvituksellinen määrä puisia käsintehtyjä laatikoita, naulakoita ja tarjottimia. Huima paikka! Parasta on se, että yrittäjä on nainen, Kirsi Pitkänen. Kuvassa on Lautatarha-sarjan tuotteita, jotka ovat suunniteltu puutarha- ja parvekeistutuksiin. Ostin kaksi naulakkoa, jotka on tehty 130 vuotta vanhasta harmaasta puusta ja kantokahvallisen tarjottimen, jolla voin kuskata yksikätisesti taukokahvit Kesälään, näin toinen käsi jää vapaaksi ja voin nyppiä kuihtuneita kukkia ja rikkakasveja tullen mennen...

Kivituhkaa ja koristenuppeja

Lyhtykuja näytti surkealta,

kun kivituhkan alta paistoi paikoin maisemointikangas.

Lisäksi rikat, tottakai, olivat tehneet aluevaltauksia.

 

Siispä jyrskyttelin, olkapäät täristen,

sateen jälkeen rikkakasveja nurin.

Lopulta polut olivat niin rikattomat,

että mies pääsi/joutui kärräämään uusia kivituhkia leviteltäväkseni.

Nyt kelpaa Lyhtykujalla askeltaa.

Kapea Lyhtykuja yhdistää etu- ja takapihan.

Oikealla oleva aita on osa autokatosta.

Tästä pääset katsomaan, miltä Lyhtykuja näytti vuonna 2007.

 Yritän kierrättää tavaroita ja keksiä niille uusia käyttötarkoituksia.

Irrotin korjauskelvottomasta tuolista koristeelliset jalat.

Ne odottivat useita vuosia sohvalaatikossa uutta tulemistaan.

Hionta ja maalaus punaiseksi, tottakai,

ja jalat muuttuivat koristenupeiksi Kesälän terassille.

 

Heli Laaksonen: Lähtisiks föli?

Vein Heli Laaksosen pihakierrokselle.

Noh, siis vein hänen tuoreimman kirjansa.

LÄHTISIKS FÖLI?

otava.fi | hulimaa.fi

 

Jo kirjan kannet ovat riemastuttavan värikkäät,

joten uskon sisällön vastaavan ulkoasua.

Olen Laaksos-fani.

Hänen ajatuksensa tuntuvat aluksi hattaran kevyiltä,

mutta niissä on aina koukku, mietittävää.

 

Palaan aiheeseen, kunhan olen hotkaissut ja sulatellut kirjan sisällön.

Lähtisinkö föli?

Lähtisin ja lähdin.

Musta puutarhassa

Musta säväyttää ja ryhdistää rakenteita puutarhassa.

Vai mitä olette mieltä?