sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Luin kirjan: Metsänpeitto, Sanna Hukkanen ja Inkeri Aula

Sarjakuvataitelija ja kuvittaja Sanna Hukkanen ja kulttuuriantropologi (FL) Inkeri Aula ovat Metsänpeitto-albumin tekijät. Kirja koostuu yhdeksästä sarjakuvasta, joiden teemana ovat puut ja niihin liittyvät uskomukset.

Kirjan kustantaja on Arktinen Banaani. ISBN 978-952-270-385-9, julkaisuvuosi 2018, sivuja 166.

Minkälainen kirja syntyy, kun taiteilija ja tutkija tekevät yhteistyötä? Metsänpeitto-kirja on kiehtova taideteos, jossa kuvat ja kansanperinne tukevat toisiaan. Kirja kertoo luonnosta elävänä kokonaisuutena.

Oletko eksynyt metsään? Tutut polut näyttävät vierailta, äänet vaimenevat, ehkä jopa hätäännyt. Perimätiedon mukaan olet joutunut silloin metsänpeittoon eli maahisten ja metsänhaltijoiden valtaan. Nämä kansanperinnetarinat ovat olleet ennen muinoin monelle totta. Metsänpeitto-kirjan sarjakuvat tuovat nämä uskomukset meille näkyviksi sanoin ja kuvin sekä kertomuksin ja runoin.

Kantavana teemana kirjassa ovat puut, ikivanha haapa, karsikkomänty, pyhä pihlaja, muinainen metsälehmus, noitien leppä, suojeleva koivu, shamanistinen kuusi ja tarunhohtoinen tammi. Rakastan puita, aivan kaikkia puita, joten kotoperäisiin puihimme liittyvät kertomukset ja uskomukset ovat kiehtovaa luettavaa, myös ne vähän pelottavat ja surulliset. Kuvat puolestaan johdattelevat katsojansa uusiin ulottuvuuksiin. Kuvat alkavat elää mielessä ja niistä löytää joka katselukerralla uusia yksityiskohtia ja sävyjä. Olisiko kuviin kätketty metsänpeiton taikaa...

Sanna Hukkanen ja Inkeri Aula "Ymmärrys monimuotoisen metsän elintärkeästä arvosta on maailman yhteistä kulttuuriperintöä."

Metsänpeitto-albumi on mielestäni virkistä ja sisällökäs luku- ja katselunautinto. Kirja sopii erinomaisesti meille luontoihmisille, niin metsässä vaeltajille, hyötyliikkujille kuin kotipuutarhureille. Metsä on aina ollut iso osa Suomen kansantaloutta ja hyvinvointia, niin ennen kuin nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa.




Isälläni oli osuva neuvo,
kun eksyt metsään,
silloin pitää lähteä suorinta tietä kotiin.


Karvainen kuvausapulainen oli heti auliina paikalla,
kun kuvasin Metsäpeitto-kirjaa pihallamme.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kansainvälinen Äiti Maan päivä

"YK:n yleiskokous on julistanut huhtikuun 22. päivän
Kansainväliseksi Äiti Maan päiväksi
jotta muistaisimme elää arjessamme harmoniassa luonnon kanssa, 
ja jotta niin nykyisillä kuin myös tulevilla sukupolvilla olisi oikeudenmukainen mahdollisuus elää tasapainoista elämää maapallollamme."


Kyllä, tähän pyrimme!

Eilen kärräsin multaa ja kompostia mieheni avustuksella.
Istutin maa-artisokkia hankkimiini kasvulaatikoihin,
3 kpl 60 x 80 x 20 cm.
Ensin maa-artisokat piti kaivaa ylös väliaikaisesta sijoituspaikastaan,
joka oli jyrkässä Kesälän rinteessä, auringossa.
Hikihän siinä tuli.
Maa-artisokan mukulat ovat maukkaita ja niiden varret kasvavat
korkeiksi huiskuloiksi syksyyn mennessä.

Naapurin Tarja soitti ja kysyi haluanko kottikärryllisen vuorikaunokkeja.
Todellakin halusin, ja ne pääsivät maa-artisokkien tilalle Kesälän rinteeseen.



Työrupeaman jälkeen piti heittäytyä lattialle oikaisemaan selkää.
Välillä kannattaa kokeilla kuvaamiseenkin erilaisia kuvakulmia.




perjantai 20. huhtikuuta 2018

Pörinää ja pullaa

Itikat näyttävät aivan keijuilta,
kun ne tanssivat ilta-auringon viimeisissä säteissä.
(Tämä kuva oli sääkuvana Yle Hämeessä 20.4.)


Mehiläiset pörisevät ja perhoset liihottelevat,
minä puolestani olen haravoinut pihaa.
Viime syksynä jäivät kaikki pihatyöt tekemättä,
kun käsi oli kipsissä.
Nyt harava heiluu iloisesti.
Ainakin kaksi peräkärryllistä haravointijaetta 
on tänään vietävä jäteasemalle.


Viikkoon on mahtunut myös sumuisia ja viileitä päiviä.


Eilen olivat Nettikahvilan avajaiset.
Tarjoamme torstaisin toukokuun loppuun saakka
maksutonta tietotekniikkaopastusta.
Ihmiset tuovat omat laitteensa mukanaan.
Tarkoitus on, että opimme toinen toisiltamme,
sekä autamme toinen toisiamme tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin,
vertaisoppimista.
Oppimisen lomassa voimme mutustella pullia, kahvitella ja muuten vaan porista.


maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kevättouhuja ja tontunovi

Pakkohan niitä oli ostaa, orvokkeja.


Mutavellikin on kuvauksellista.


Sepelkyyhkynen huhuili etsien morsianta itselleen.


Wiima kaiveli touhukkaana ja nuoruuden innolla istutuskuoppia,
tosin keskelle nurmikkoa.
Pikkasen jäi partaankin multaa.


Aamut ovat olleet viileitä,
yöpakkaset kuurasivat mehikasvit.
Tänä aamuna mittari näytti + 6.


Oletko nähnyt oravan varpaita läheltä?
Tältä ne näyttävät.


Kuvasin harakkaa ja huomasin kuvaa katsellessa,
että tuulimyllyn tontunovi oli murrettu auki.
Nauratti.


lauantai 14. huhtikuuta 2018

Keväänmerkkejä

Keväänmerkkejä ovat kurjet 
(kiersimme puoli pitäjää ja näimme tasan kaksi kurkea)...


...orava, mikä vaihtaa harmaata talviturkkiaan kesäisempään ruskeaan...


...karvaiset, usein liiankin innokkaat, puutarha-apulaiset,
joita ei tahdo saada iltaisin sisälle...


...punarinnan luritus...


...pesäpönttöjä varaavat siivekkäät...


...sekä kevätkuvia metsästävät puutarhaharrastajat,
joilta tahtoo pihahommat unohtua,
kun pitää lähteä napsimaan kurkikuvia.
(Kuvan otti veljeni Teemu.)


Iloitaan keväästä!

torstai 12. huhtikuuta 2018

Kielletyt levyt, Viimeinen loma ja puutarhailua

Kävin tiistaina mieheni ja ystäväni Pirkon kanssa kuuntelemassa
legendaarista radioääntä, Jake Nymania.
Hän kertoi uusimman kirjansa, Kielletyt levyt,
taustoista mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Mieheni on jo, tietysti, hankkinut ja lukenut kirjan,
lisäsin kirjan yöpöydälleni odottamaan lukuvuoroa.

 

Keskiviikkoaamupäivä hurahti "koulunpenkillä",
sillä olin opiskelemassa Eläkeliiton paikallisyhdistyksen joululehden tekoa.

Ai niin, pompahti mieleeni,
että paikkakuntamme Pappilaan perustettiin Nettikahvila,
jonka yhtenä puuhanaisena olin. 
Avajaiset ovat 19.4., jippii!
Nettikahvilassa saa maksutonta tietotekniikkaneuvontaa 
torstaisin toukokuun loppuun.
Toiminnassa on mukana Eläkeliiton Tammelan yhdistys,
Tammelan seurakunta ja Intro-työpaja, joka ylläpitää kahvilaa.

Illalla kävimme ystävieni, eläkkeellä hekin,
kanssa katsomassa elokuvan Viimeinen loma.
Pääosissa Helen Mirren ja Donald Sutherland.
Huima seikkailu, jossa on enemmän kerroksia kuin täytekakussa.
Naurua, itkua, surua, menetyksiä, rakkautta, huolenpitoa ja diakuvia...
Suosittelen!


Pyyhälsin fasaanirouvan kanssa puutarhaan.
Tosin rouva oli turvallisesti aidan toisella puolella,
sillä koirakolmikko ei siedä reviirillään siivekkäitä.
Työrukkaset on kaivettu käyttöön.


Välillä istuin marjatarhan penkillä huilaamassa ja nauttimassa auringosta.
Marjatarhan alue on katettu kankaalla ja kivituhkalla.
Ei toimi!
Heinätuppaita on, ahkerasta kitkemisestä huolimatta, tiuhassa.
Tämäkin alue menee uusiksi.
Mielestäni nurmikko on nurmikkoa
ja sora-alueen kuuluu olla soraa,
niiden yhteisliitto on ärsyttävän epäsiistin näköinen.


Tokihan ehdin myös kuvaamaan.
Nyt sain näpsäistyä kuvat variksesta ja joutsenesta lennossa.
Ihanan lämmintä!



tiistai 10. huhtikuuta 2018

Lintuja, kissoja, koiria sekä lunta

Oho! Maa oli aamulla valkoinen.
Niin ne säät heittelevät näin keväisin.

Lintujen ruokintapaikalla kävi säpinä.
Mustarastas hyppi tavoittelemaan eksoottisempia siemeniä,
sillä olin ripotellut sille maahan tuikitavallista kauraa ja tattaria sekä rusinoita.


Rakkaani!


Varpusetkin ovat tulleet takaisin.


Hmm... kukas se siinä tallustelee ja paisteja vahtaa...


Aamulenkillä hämmästelimme jäätyneitä lätäköitä koirakolmikon kanssa.


Eilen teimme alustavia pihahommia.
Houkuttelin mieheni kaivelemaan kanssani ruohomättäitä sorakäytäviltä.
Kymmenen minuutin kuluttua mieheni tokaisi,
että tämähän on ihan hullun hommaa.
Aivan, ja minä teen sitä joka viikko.
Kivituhka menee vaihtoon,
sillä siinä kasvaa aivan kaikki rikat ja tuppaat.
Onko ehdotuksia?


Eilen näin ensimmäisen leppäkertun.


Tämmöinen oli pihamaisema aamulla.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Metsänpeitto-kirjan voittaja

Metsänpeitto-kirjan voitti Purulaari-blogin kirjoittaja.
Lähetätkö osoitteesi kommentilla (ei näytetä yleisesti),
niin kustantamo Arktinen Banaani lähettää kirjan sinulle.
Onneksi olkoon!

Kirjoista luontoon...
Teimme eilen kevätretken Torronsuon kansallispuistoon.
Ladut olivat sulaneet vesilammikoiksi,
joten uusi lumi sekä vesisade
olivat kirjaimellisesti vanhan lumen surma.


Nyt auringonpaiste ihan oikeasti lämmittää.


Mieheni oli pitkospuilla kuin troikan ajuri.
Koirakolmikko oli innoissaan,
sillä suo tuoksui ja linnut livertelivät.


sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kylvöpäiväkirja, sääkuvia ja sananen mummiudesta

Joko olet osallistunut Metsänpeitto-kirjan arvontaan?
Vielä ehdit, sillä arvonta suoritetaan maanantaina klo 12.

Oletko järjestelmällinen taimettaja?
Jos, niin sinua voisi kiinnostaa Marttojen sivuilta ladattava kylvöpäiväkirja.

Sääkuvianikin taas näytettiin, oikein kaksin kappalein.
Kuvasin sumuista peltomaisemaa ja kökköä,
kun Wiima-neitokainen kiipesi multakasan päälle,
tuoden kuvaan eloa ja syvyttää.
Yle 1:llä 6.4.


Joutsenkuva puolestaan näytettiin Hämeen uutisissa.
Taustalla hääri pilkkijä koiransa kanssa.


Olin kuvasretkellä veljeni Teemun kanssa,
joten sääkuvaajat kuvasivat toisiaan,
niin että toinen ei keskittymiseltään huomannut mitään.
Veljeni napsima joutsenkuva näytettiin lauantaina Aamu-Tv:ssä,
joten sääkuvaavat sisarukset olivat hyvin edustettuina tellissä.



Teemun kuvaamat joutsenet renkolaisella pellolla.


Miltä tuntuu saada ensimmäinen lapsenlapsi?
Varmasti auvoiselta ja ihanalta.
Minut on adoptoitu mummiksi,
sillä kummityttöni Sinin lapsilla ei ole isovanhempia.
Onpa sykähdyttävän liikuttava tunne ja kokemus,
kun kutsutaan mummiksi.

Tässä mummin mussukan, Helmi 3 vee, piirros mummille.


Noh, osa pihakoristeita taisi jäädä syksyllä keräämättä pois...


Täällä maalla on vielä paikoin jäiset tiet,
joten nelitassuvedolla ja nastakengillä mennään.


Lintujen kevätmuutto on osittain alkanut.
Joten kipinkapin ulos kuvaamaan!