Loistavaa Uutta Vuotta 2014!

Toivotan lukijoilleni

loistavaa

maukasta

kaunista

ja

kukkivaa

Uutta Vuotta 2014!

 

 

 

 

Säätila eilen, tänään ja huomenna

Lähdin Puhuripoikien kanssa lenkuroimaan kunnan keskustaan aamulla.

Pieni pätkä asfalttia jalkojen alla ja ihanat katuvalot häätämässä harmautta.

Ah, autuutta.

Päivä ei tämän kummoisemmaksi valjennut.

Tuhruinen ilma.

Lumisade olisi ollut mannaa.

Illalla katulamput loivat turvallista valoa.

Meidän omalla kylällä ei ole katuvaloja,

joten näiden lamppujen valo tuntui luksukselta.

Edelleenkin toivon himppusen lunta, että näkisi nokkaansa pidemmälle.

Ostin otsalampun, koska näyttää siltä, että hämäränhyssy jatkuu.

Kävin perjantaina äidilläni ja ystävälläni Kaijalla kyläilemässä.

Kaijalla oli todella kauniita kukka-asetelmia.

10 kuvaa Joulusta

Meillä on maltillisesti joulukoristeita.

Tunnelma perustuu enimmäkseen valoihin ja kynttilöihin.

Sain Tiltulta (martta- ja blogiystävä) 

Riihimäen (ex kotikaupunkini) lasipurkkeja,

joissa valopampulat näyttävät näteiltä.

Jouluun kuulu myös puinen talo, jonka veljeni on tehnyt ja

jossa majailee tonttupariskunta, mäyräkoira ja porsas pahnoilla.

Ylisillä köllöttelee kotitonttu.

Sää oli mitä oli.

Satoi ja oli synkkää.

Minä kaipaan lunta,

ihmiset pääsisivät sivakoimaan ja

lapset pulkkamäkeen ja

mies tekemään lumitöitä.

Tämä puinen joulutähti kuuluu mieheni ja minun perinteisiin.

Ostimme sen ensimmäisen yhteisen Joulun kunniaksi.

Joulukuusta meillä ei ole, 

mutta kaksi vanhaa koristetta korjaavat tunnelman.

Punaista jouluväriä tuo pari tyynyä ja kukkainen päiväpeitto.

Mieheni kutsuu ruusuista päiväpeittoa Hyacinth Bucketin päiväpeitoksi.

Hmm...

Yhtäläisyyttä löytyy, en kiellä.

"The Bouquet residence, the lady of the house speaking"

Kepeää  ja rentoa Tapaninpäivää!

Leppoisaa Joulua!

Joulu tulla jollottaa
joulupuuron porinassa,
hyvän mielen hyrinässä,
piparkakku kainalossa,
kahvipannu kantapäässä,
valonliekki pimeässä,
joulumieli kynttilässä,
papereiden kahinassa,
enkelsiiven havinassa,
jouluoljet himmelissä,
ajatukset ystävissä.

Onnellisen naisen selfie

Koskapa olen muotitietoinen ajassa elävä nainen, niin hyvässä kuin pahassa, niin otin itsestäni aamulla selfien. Kuvassa näette onnellisen naisen.

Kaikki tentit pulkassa, toivottavasti eivät ole menomatkalla tonttulaan, vaan saan niistä opintopisteitä ja kohtuullisia numeroita. Loma. Mikä ihana sana. Joululoma. Vielä ihanampi sana.

 

Pitihän meidän Tuulisista Pojistakin ottaa "selfie".

Nastarengaskengät

Kyllästyin liukkauteen ja sisällä nyhjäämiseen ja ostimme mieheni kanssa molemmille kovasti mainostetut Icebugit. En ole vielä päässyt kokeilemaan pitoa, kun tiet ja piha ovat nyt sulina.

Maisemat ovat sumuisia. Talvi missä olet! Todettakoon vielä, että kun kerron tuotteista blogissani, niin ne eivät ole maksettuja mainoksia.

Torstaina tämän lukuvuoden viimeinen tentti. Sitten lomaa pari viikkoa. Lomalla aion kerätä materiaalia opinnäytetyöhöni ja vetää vähän henkeä.

 

 

Löysin kirppikseltä ihania Kotiliesiä, jotka ovat yhtä vanhoja iättömiä kuin minä.

Kakkupaperienkeli-vetoomus

Olin lauantaina yhdessä kässämarttakaverini Annelin kanssa askartelemassa kakkupapereista enkeleitä hoivakodissa. Asukkaat ovat muisti- ja hahmotushäiriöisiä henkilöitä. Pöydän ääreen keräytyi kahdeksan rouvaa ja pääsimme pontevalla opastuksella työn alkuun.

Voi sitä riemua, kun kakkupaperi muuntautui pitsimekkoiseksi enkeliksi. Urakoimme noin 30 enkeliä, joista kävimme osan liimaamassa asukkaiden omien huoneiden ikkunoihin. Kuulin elämäntarinoita ja monet tarinat useampaan kertaan. Meillä oli mukavaa ja leppoisaa. Lopuksi joimme yhdessä iltapäiväkahvit.

Voisitko sinä ja ystäväsi käydä joskus vanhainkodissa tai palvelutalossa?

Pieni hetki riittää.

Laulua, musisointia, jutustelua, askartelua, lukemista, yhdessäoloa.

Olisin erityisen onnellinen, jos jakaisit Kakkupaperienkeli-vetoomustani blogissasi tai kertoisit asiasta ystävillesi. Auttaminen ei maksa mitään, mutta on arvokasta. Pannaan hyvämieli kiertämään.

 

 

"Se vaikk´ on pieni maja, mutta ilo

ja rakkaus ja levollinen mieli

on majassamme uskollinen vieras."

Aleksis Kivi

Tenttejä ja talventörröjä

Koko yön on myrsky jytistellyt nurkkia. Välillä on ihan pikkasen pelottanutkin. Onneksi vanhat ja lahot pihapuut on kaadettu, olisi voinut joku niistä tulla rytinällä talon päälle.

Tämän viikon neljä tenttiä menivät mielestäni hyvin. Ensi viikolla on vielä kolme tenttiä, joissa parissa tarvitaan sitä minun kuuluisaa matikkapäätäni (saa nauraa). Maanantaina haen koulumme kirjastosta vauhtia opinnäytetyöhöni. Ajattelin joulunpyhinä rauhassa miettiä kysymyksiä haastatteluja varten.

Työtäkin minulle on tarjottu opiskelujen oheen, katsotaan järjestyykö projektin rahoitus, joten aiheesta tarkemmin tammikuussa. Pitäkää peukkuja. Aihe on todella innostava ja kiinnostava: somen hyödyntäminen yrityksen markkinoinnissa.

Tässä muutamia kuva Loimijoesta kuvattuna koulun kolmannen kerroksen ikkunasta:

2.12.

4.12.

9.12.

Tuisku pitää huolen etteivät talventörröt ole pallopelien esteenä.

Jauhopeukalo keskellä kämmentä

Meikämartta ei ole kummoinenkaan leipuri, eikä kässäilijä. Pakko ruineerata uskomus martoista, jotka osaavat aivan kaiken ja ovat kaikkien alojen asiantuntijoita. Minä en ole, vaikka kyllä haluaisin. Intoa kyllä löytyy erilaisiin kokeiluihin. Lähden aina riemulla kohti uusia haasteita.

Noh, huomasin Pirkka-lehdessä mainion joulutorttureseptin. Minä olen allerginen vehnäjauhoille, joten tein taikinan ruissihtijauhoista. Taikina oli helppo (tässä muuten taas tuli tuo sana, joka näyttää siivittävän kaikkia tekemisinäni) tehdä.

  

Vasemmalla on ohjeessa keimailevat täydelliset tortut.

Keskellä omat paistamattomat torttuset.

Tadaa!

Levisiväthän ne. Maku sentään oli ihan kohdillaan.

Nämä tortut olivat pikkusuolaisia, tein myös luumutäytteisiä torttuja.

  

Insinöörimarttana

Otsikko vetää teitä, hyvät lukijat, hieman harhaan, koska olen insinööriopiskelija-martta. Me olemme asuneet tässä 70-luvun talossamme kuusi vuotta ja olemme kotiutuneet hyvin. Talossamme ei oltu tehty ihmeemmin remppoja ja olemmekin kohentaneet taloamme ja pihaamme vuosien aikana melkoisesti.

Saunan vieressä on vessa ja sieltä pöllähtelee tasaiseen tahtiin viemärinhajua. Eikä kyllä ihmekään, koska vessan tuuletusputki johti vain vintille. Putken pää pilkisti villoista ja haju leijaili välikatolla. Hyh hyh. Aikoinaan kun kyselin myyjältä, että oliko heillä ollut hajuhaittoja, niin sain vakiovastauksen: EI KOSKAAN. Meillä olikin miehen kanssa aina naurussa pitelemistä, että kuinka nämä kaikki viat laukesivat vasta juuri silloin, kun me muutimme taloon.

  

Noh, olemme vuosien saatossa yrittäneet ostaa erinäisistä rakennus- ja putkifirmoista palvelua, jossa tuuletusputki pantaisiin paikoilleen ja lisänä läpivienti katon läpi ulos saakka. Ei ketään kiinnosta. Ei kelpaa raha.

Lauantaina minulta paloivat proput ja komensin miehen ja koirat autoon ja ajaa päräytin rautakaupan pihalle. Ostin kuusi metriä 125 mm kurkkuputkea. Ostoksen jälkeen kävelimme koirien kanssa kaupungilla ja ihailin kukkakaupan tarjontaa. Mehän asumme maalla, joten kaupungilla kävely on meille eksoottista. Kotiin tultuamme lastasin putket ja ilmastointiteipin miehen syliin ja käskytin hänet välitilaan. Näin meillä.

Aikansa mies rapisteli välitilassa ja kömpi alas.

Mikä oli lopputulos?

Haju hävisi.

Ensi kesänä on pakko saada ammattilainen vetämään oikeaoppiset poistot.

Tässä tuli taas todistettua, että pienistä ideoista, 

syntyy tulosta.

Varsinkin kun osaa käskyttää...