Sumun jäljillä

Perjantaiaamuna pyydystin auringonsäteitä,

tänä aamuna, samaan kellonaikaan, kietouduin hiljaiseen sumuun.

Aamut ovat uskomattoman tenhoavia!

Auringonsäteitä pyydystämässä

Kello 5 pyydystin auringonsäteitä pihalla.

Tässä tulos:

Mökillä ja markkinoilla

Lauantaina piipahdin Rengossa veljeni mökillä ja markkinoilla.

Renko on nätti paikka. Keskustassa on joki, järviä ja koski.

Niin, ja vanha kivikirkko hautuumaineen.

Veljeni Teemu ja hänen vaimonsa Riitta ovat asustaneet mökissään 12 vuotta.

Rakennuksia on kunnostettu sekä maalattu ja pari uuttakin rakennusta on pystytetty,

pihasauna saunatuvalla ja autokatos.

Piha ja pientareet ovat niin siistejä, että saa hakemalla hakea rikkaruohoja,

eikä niitä sittenkään löydä.

Riitalla on silmää kauneudelle.

Mökki on sisältä ja ulkoa oikea namunen.

Kyllä kelpaa asustella!

Villasukkia ja kitkemispäiviä

Joskus voi käydä näin, että Lissu-kälyn neuloma yövillasukka on makkaralla,

kun hönkäsen ottamaan sääkuvia aamulla anivarhain.

Tästä yökkärikomediasta uutisoi myös YLE omilla verkkosivuillaan,

tässä linkki ja saa nauraa.

Otsikkona:

Sääkuvaus kiehtoo suomalaisia – luontoon mennään jopa pelkässä yökkärissä: 

"Lähden joka aamu anivarhain pelkän valon vuoksi"

Viikko on mennyt hujahtaen.

Olen yrittänyt harata ja kitkeä ahkerasti,

mutta vain Sari puutarhat -blogin suosittelemina kitkemispäivinä.

Oletteko kokeilleet ja minkälaisin tuloksin?

Sääkuvaharrastustani esiteltiin radiossa ja tv-uutisissa

Kaikki te ihanat blogiystäväni tiedätte lempiharrastukseni eli sääkuvauksen.

Lähetän kuviani Yle Hämeen alueuutisiin ja Yle 1:n uutisiin.

Olin ihmetellyt, kun kuviani ei ole näytetty yli kuukauteen Hämeen uutisissa,

vaikka omasta mielestäni napsin kuvia ajankohtaisista sääilmiöistä ihan mallikkaasti.

Tässä syy.

Sain puhelun viime viikolla toimittaja Eeva Hannulalta Yle Hämeestä.

Hän kehui sääkuviani niin paljon, että poskeni punehtuivat mielihyvästä.

Hän ehdotti, että sääkuvausharrastuksestani tehtäisiin juttu radioon ja tv-uutisiin.

Apua!

Mietin hetken ja suostuin. 

Myöhemmin tulin katumapäälle ja ajattelin perua tapaamisemme.

Mieheni Esa sanoi, että ole rohkea ja tartu hetkeen ja ainutkertaiseen tilaisuuteen.

Näin sitten tapahtui.

Eeva Hannula ja mediatoimittaja Ville Välimäki saapuivat pihallemme hymyssä suin.

Kättelyn jälkeen tiedustelin, että voinko ottaa heistä kuvia ja tehdä blogiini juttua.

Sehän sopi.

Ville katseli sopivia kuvakulmia, ja minä tein työtä käskettyä

eli kuvailin niin kuin joka päivä teen.

Haastattelu tehtiin Kesälässä pelakuut taustallani.

Eevalla oli nippu kysymyksiä,

joihin yritin vastata parhaan taitoni mukaan.

Hämeen radion iltapäivälähetyksessä haastatteluni tuli ulos kokonaisuudessaan.

Hirvitti. Nauratti. Hävetti. Ilostutti.

Kävin läpi koko tunnekirjon.

Kuviani ja harrastustani hehkutettiin jopa Hämeen radiouutisten lähetyksessä.

Kiitos! Kyllä sain niin paljon kehuja, että elän niillä vuosikymmeniä.

Ammattikuvaaja kuvasi harrastajakuvaajaa ja päinvastoin.

Pihamme sai paljon ihastusta ja kehuja.

Myrsky ja Tuisku pääsivät vuorollaan kuvattavaksi.

Ne tunnetaan toimituksessa nimeltä, kertoi Eeva.

Kiitos vierailusta, Eeva ja Ville!

Jokainen päivä on sääkuvan arvoinen.

Ja näytettiinhän uutisten lopuksi vielä sääkuvani,

jonka olin napsaissut sumuisena aamuna klo 5 lähipellolta,
mikä onkin lempikuvauskohteeni.

Kyllä, asusteenani oli yöpuku.

Suosittelen sääkuvausharrastusta kaikille.

Näe, koe ja kuvaa
sekä jaa elämyksiäsi muidenkin iloksi.

Ennen ja jälkeen kuvia sekä pikkaisen muutakin

Otan vähintään kymmeniä kuvia päivässä, usein satoja.

Arvatkaapa vaan onko helppoa löytää kuvapaljoudesta "ennen ja jälkeen" -kuvat,

kun kuvien ottoaikojen välillä on viikkoja, jopa kuukausia.

Niin, tätä ongelmaahan ei olisi, jos poimisin kuvanottohetkellä

tarvitsemani kuvat yhteen kansioon. Tätä ei siis tapahdu.

Jutuntekohetkellä alkaa hillitön kuvien pläräys.

Tästä etsinnästä on tosin se ilo, 

että mieleen palautuu monta mukavaa hetkeä ja löytyy kuvia,
joista voisi syntyä uusia blogiaiheita.

Vasemmalla on kukkatuki, joka oli mielestäni liian hentoinen etupihalle.

Teetin jämäkämmän tuen, joka istuu etupihan rustiikkiseen ilmeeseen paremmin.

 

Etupihalla on useita rouheisen ruosteisia kukkalaatikoita.

Vaivaistalon kivijalka, jonka päälle talomme on rakennettu, on muhkea.

Se on kestänyt aikaa ja nähnyt monenmoista säätä rapautumatta.

Kivijalan yläpuolella oleva sementti sen sijaan oli lohkeillut ikävän näköiseksi.

Tilasin Leo Muje tuotannon korjaamaan tilannetta.

Leo raudoitti ja teki sementin päälle itse kehittelemällään betonireseptillä

joustavan ja kestävän kivijäljitelmäpinnan.

 

Lopputulos on erinomainen.

Entäs sitten rikkaruohot!

Voi hyvän tähden, kun ne kasvavat viikossa tuuheiksi,

varsinkin kun saavat sadetta innostuksekseen.

Kivituhka, jonka luulin olevan helppohoitoista (hah hah haa),

on niin hienojakoista, että siihen iskevät kiinni kaikki ei-toivotut-kasvityypit.

Saan heiluttaa heiluriharaa ihan tosissani joka toinen viikko.

Varsinaista hyötyliikuntaa, jota ilmankin voisin elää.

Urakoinnin jälkeen marjatarhan ilme kirkastui,

samoin minun.

Pieni puupenkki ja -arkku ovat kiertäneet meidän mukanamme jo kolmessa kodissa.

Ne ovat ulkona, tosin katoksen alla, läpi vuoden.

Aika oli jättänyt jälkiään, joten maalasin ne.

Kalkkimaalilla tietysti, helppoa ja nopeaa.

Mieheni osaksi ei langennut kevyttä ja helppoa työtä.

Pihamaalle tilaamamme hienojakoinen kivituhka osoittautui
oivaksi kasvualustaksi rikkiksille.

Piha viheriöi, ja en enää jaksanut jyrskyttää sitä joka kuukausi heiluriharalla,

joten tilasimme 20 tonnia karkeampaa kivituhkaa.

Mieheni Esa, raskaan työn sankari, 

levitti ja tasasi koko hirmuisen määrän kahdessa päivässä.

Aivan, lapio ja kottikärryt työvälineinään.

Aamupostissa oli tänään ollut juttu Mauri Laakkosen kirjoituskilpailusta,

jota olin tuomaroimassa.
Onnea voittajille!
Laakkonen on tuottelias kirjailija sekä taitelija,
joka kutoo sukkia hyväntekeväisyyteen.

Loppuun kukkakuvia silmäniloksi.

Jalkojen hyvinvointi

Puutarhuroinnissa selkä ja jalat joutuvat koville.
Molemmista pitäisi pitää huolta päivittäin.
Muistanko? Enpä tosiaan, ja aivan liian harvoin.

Joudun pitämään kumisaappaita jaloissani lähes päivittäin.
Mullassa ja pölyävässä hiekassa ei ole mukava möyriä sandaalit jaloissa,
ja nythän on ollut niin kylmiä sekä sateisia ilmojakin,
että kumisaappaille on totta tosiaan ollut tarvetta.

Kävin hoidattamassa jalkojani, vasta toisen kerran elämässäni,
Jennin ekohoitolassa.
Nyt on kevyt askeltaa,
ja varpaankynnetkin saivat hehkuvan punaisen värin.

Jenni antoi hyvän vinkin hautovia kumisaappaita käyttäville,

kun laittaa lampaanvillaa tai villalankaa

varpaitten väliin, niin välit pysyvät kuivina ja terveinä.

 

Viron Türista ostamani Maurice Utrillo kukkii taas upeasti.

Tunnistatko kasvin? Kukkii tienpientareella.

Aamulla oli viileää, mutta valo lankesi kauniisti.

Kuva otettu tänään klo 5.

Hurmevaahterani (?) on toispuoleinen, sillä sen latva paleltui.

Saaren kansanpuiston rannat ja poukamat ovat täynnä lumpeenkukkia.

Pitihän ne lakatut varpaatkin kuvata.