Koronasta omenasatoon

 No niin, korona nappasi minut syleilyynsä.
Viikko siinä meni kovassa kuumeessa,
mutta nyt on jäljellä enää vähän yskää ja päänsärkyä.
Kuvan hailakan beessit fiilikset sopivat aiheeseen.

Kaverin pihalla klematikset kukkivat koreina.

Omalla pihalla syysvuokot aloittivat kukintansa.

Ja tietysti myös ruusut voivat hyvin.

Samoin pelargonit.

Olin mainoskuvauksessa mummina.
Jotain iloa ja hyötyä ikääntymisestä.😄

Loimijoki kauneimmillaan.

Ja tulihan sitä käytyä ihastelemassa Järnefeltin teoksia Ateneumissa.
Tauluja oli niin runsaasti,
että lopussa silmät sumenivat.

Varaston takana on lautavarasto.
Lankut sekä parrut olivat maassa ja aina tiellä.
Hoksasin hankkia seinäkoukkuja, ja kappas,
nyt kaikki puumateriaali on nätisti järjestyksessä.

Sain mukavilta naapureiltani omenoita.
Oma omppupuu ei tuottanut tänä vuonna satoa.

Syyskuussa aloitan työt,
on opetusta ja lehtijuttujen tekoa.

 

Lehtijutusta pottuihin ja kaikkea siltä väliltä

 Kodin Kuvalehti nro 16 sisältää juttuja teemalla Opetan sinulle.
Olin yksi haastatelluista.
Pirkon ja omat kuvat on otettu puutarhassani.

Opetan ja opin.
Syyskuussa alkaa taas työt.

Kylvämättä ja kyntämättä?
Ehkäpä vesiheinää, jää nähtäväksi.

Katsura on hujahtanut miehen mittoihin.
Ostin pikkuruisen taimen muutama vuosi sitten Ilolan arboretumista, Salossa.

Pensastomaatti on täynnä vihannesmarjoja.

Oijoi...

Joku öttiäinen haki suojaa ruusun terälehden alta sateella.

Torronsuo, kansallispuisto Tammelassa,
tuli rampattua päästä päähän geokätköjä etsien.
Oli sopivan leppeä sää.

Yksi mun kaikkien aikojen lempparimuseo on tämä:

"Emil Cedercreutzin museo on Harjavallassa sijaitseva taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, jonka kokoelmien pohjana on kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin tuotanto ja hänen keräämäänsä esineistö."

Tällä käynnillä pääsin tutustumaan taiteilijan kotiin, Harjulaan.
Kerrassaan ihmeellinen.
(Juu, ja täälläkin on geokätköjä.)

Pottusatoa kukkaruukusta.
Viljely kannattaa aina. 😄

 

Puutarhatarkastajakaksikko työssään

 Puutarhatarkastajakaksikko, Tuisku & Wiima,
totesivat yhdestä kuonosta,
että kitkemisjälkeni oli tasoa surkea.
Hylky tuli ja uusiks meni.

Oikeasti jaan ja siirrään kuunliljoja varjoisempaan paikkaan.

Tämmöinen idylli on nykypäivänä harvinaista.
Paikkakunta Tammela.

Kävin Alpo Jaakolan patsaspuistossa Loimaalla,
niin kuin melkein joka kesä,
sillä aina löytyy ystävä,
joka ei ole käynyt hämmästelemässä teoksia.

Nauhukset ovat pörräävien tyyppien suosiossa.

 

Tarhaviiniköynnös Purpurea Plena Elegans,
innostui ylimaaliseen kukintaan.
Kuvan nappasi ystäväni Tiina,
joka on blogikaverini noin 12 vuoden takaa.

Tämä äitienpäiväruusu on jaksanut kukkia jo kolmena kesänä.

Austraalian villipelakuun kukat ovat hennot sekä herkät.