Eiköhän aloiteta vuosi positiivisilla kuvilla ja otteella.
Tai mikä vuoden aloitus tämä nyt onkaan,
kun kohta tammikuu on kulutettu loppuun.
Niin tai näin,
näillä ajatuksilla mennään.
Löysin arkistojen kätköistä,
tai oikeastaan Teemu-veli lähetti minulle tämän otoksen,
missä isä ja äiti istuvat kevätauringossa syntymäkotini rappusilla.
Taitaa olla vuosi 1995.
Molemmat ovat jo edesmenneitä.
Kuva huokuu lämpöä ja iloa.
Ystäväni suostui (pakotettuna) heiluttamaan tähtisadetikkuja.
Minulla ainakin oli hauskaa. 😏
Minulla ainakin oli hauskaa. 😏
Kakkuja on leivottu ja syöty.
Juu, se näkyy makkaroissa,
siis niissä renkaissa, mitkä verhoavat vatsaa.
Juu, se näkyy makkaroissa,
siis niissä renkaissa, mitkä verhoavat vatsaa.
Luontokuvausta ikkunan läpi.
Vanhat tavat istuvat sitkeässä.
Vanhat tavat istuvat sitkeässä.
Olen käynyt elokuvissa, teattereissa ja näyttelyissä.
Lisää hauskaa tulossa, näin toivon ja siihen pyrin.
Lisää hauskaa tulossa, näin toivon ja siihen pyrin.
Olin vuoden ekoissa mainoskuvauksissa Helsingissä.
Meikittömänä.
Mummoenergiaa.
Meikittömänä.
Mummoenergiaa.
Kuvauspaikalla, yksityishenkilön koti,
oli hurja määrä kasveja.
Melkein iski viherkateus.
oli hurja määrä kasveja.
Melkein iski viherkateus.