sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sadetta, poutaa ja valokuvia

Nyt alkavat kelit tuntua vuodenaikaan sopivilta.

Minulle on siunaantunut sukulaisia ja ystäviä,
jotka viihtyvät kameran edessä.
Onneksi näin,
sillä minähän räpsin kuvia aivan joka ikinen päivä.
Kuvassa ystäväni Pirkko,
joka auliisti suostui kahlaamaan vedessä,
että saisin napsaistua harmaan kuvan keltaisella piristeellä.

 Kyllä orava tietää,
että talvi on jo ovella,
sillä Kurren turkki on muuttunut harmaammaksi.

 Satoi vettä monta päivää,
joten viimeisetkin kastelukannut joutivat varastoon.
Tuisku tarkistaa, että kissa on oikeasti patsas.

 Lauantaina keli oli upean aurinkoinen.
Kävimme lenkuroimassa metsässä ja Mustialassa.
Kiire ja hoppu jäivät metsän siimekseen...


lauantai 29. lokakuuta 2016

Bambi ja kurpitsa

Käykö teille koskaan niin, 
että rakastutte johonkin 
tarpeettomaan tavaraan?
Minulle käy silloin tällöin, 
rehellisyyden nimissä usein.

 
 Yksi heikkouteni ovat bambit.
Nyt löysin kultaisen siron,
siis painotus värissä kultainen,
koristuksen ja ostettavahan se oli.

Mutta sitten törmäsin peltiseen kurpitsaan.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Tyyrishän se oli,
mutta ei ihminen elä pelkästään leivästä.
Olisitko itse pystynyt jättämään tämän ihanuuden kauppaan?




torstai 27. lokakuuta 2016

Haloo, onks valoo!

Joko olet viritellyt kausivalot (ex jouluvalot)?
Olen ottanut käyttööni otsalampun,
kun lähden illalla ulkoiluttamaan Puhureita,
sillä pimeänarkana säikähtelen omaa varjoanikin.



 

 

 

 

tiistai 25. lokakuuta 2016

Huoneentaulu

Tuuli viuhuu ja pyörittää lehtiä pitkin pihaa.
Minä istua nökötän lämpimässä pirtissä ja odotan,
että puhuri puhaltaa käppyräiset lehdet huitsinnevadiukseen.
Ei tule tapahtumaan,
joten täytyy veivata kierroksia omaan innostusmoottoriin,
tarttua lehtiharaan ja painua pihalle lakaisemaan.
Yritän noudattaa huoneentaulun kohtaa 2.


Tässä oiva huoneentaulu.
Toivotan meille kaikille isoa ikää!


perjantai 21. lokakuuta 2016

Retki Torronsuolle + YLE 1:n sääkuva

Oho!
Kirjoitin alla olevan jutun ja menin välillä katsomaan uutisia.
Lähetin aamupäivällä YLE 1:n sääkuviin Torronsuolla
torstaina nappaamani kuvan.
Olen nyt lähettänyt sääkuviin kaksi kuvaa, ja molemmat on näytetty.

Katso lokakuun sääkuvat tästä.

Rumpujen päristelyä, torvien toitotusta,
tässä se on:


Torstaina aamu valkeni kirpeänä.
Taivaanranta rusotti ja kuukin kellotti vielä taivaalla.


Pian aurinko lämmitti mukavasti,
ja lähdin veljeni Teemun ja koirakaksikon kanssa Torronsuolle.


Meikämarttakin pääsi kuvaan.
Yleensä seison kameran takana...



Omalla pihalla valoja, varjoja, liikettä ja väriä:


torstai 20. lokakuuta 2016

Peltilintu ja kultaisia lehtiä

Kesälän aidalle lentää lehahti fasaani.

 Fasaanimme on helppo kuvattava,
sillä se ei pyrähdä pakoon.

 Peltinen fasaani on ylväs.
Olen ilmeisen heikkona tirppoihin,
sillä pihallamme on luonnon lintujen lisäksi
betoniset ankat, peltiset korpit, keraamisia puluja,
aitoja linnunpesiä ja tyhjiä munia.

 Lämpöisen aurinkoiset kelit tulivat takaisin,
ja sehän tarkoittaa sitä, että lehtien haravoiminen on melkein juhlaa.
Kultaisia, kevyitä lehtiä on ilo haravoida.
Apupoikana Tuisku.


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Luontoa ja kotipihaa

Tyhjensin terassin kymmenistä pelakuista.
Halla kurkkii nurkissa,
joten kiikutin muhkeasti kukkivat pelargoniat kellariin.


Ostin naapurin rouvan isältä tuulimyllyn.
Punamullan värinen koriste sopii yksiin auto- ja puukatoksen kanssa.
Sijoituspaikka on kallionnyppylä, pihamme korkein kohta.


Kävin Puhureitten kanssa metsäilemässä veljeni mökillä.
Veljen riistakameraan oli tallentunut sorkkaeläimiä,
hirviä ja peuroja.
Näimme myös sudenjälkiä...


 

Omalla kotipihalla kuvattua:



Kun oikein tarkkaan katsot,
näet mustarastaan ja tintin paviljongin päällä.






sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kakku, kakkarat, kirja ja kortit (sekä ripaus ensilunta)

Lumihippuja tuli ja suli saman tein.
Sainpa kuitenkin napsittua (13.10.) nättejä kuvia.


Pihalla olisi vielä lakaisemattomia lehtiä,
mutta kylmällä kelillä minua ei pihatyöt innosta, ei siis yhtään.
Siispä leivoin.
Tein Kultarannan pumpulikakun ja ohrakakkaroita.
Ensimmäiseen antoi opit serkkuni Raija,
ja kakkaroita opetti kädestä pitäen leipomaan ystäväni Pirkko.

 

Uusimmassa Martat-lehdessä oli leipomiseen liittyviä juttuja ja reseptejä (aina).
Opin, että eri leipomukset täytyy paistaa uunissa eri korkeudella.
Kakut alhaalla ja rieskat ylhäällä.
Teippasin, kätevänä marttana aina-saatavilla-olevalla-maalarinteipillä,
paisto-ohjeet komeron oveen.
Huonomuistisena saksin oveen pikaohjeita,
niin ei tarvitse aina kaikkea kurkkia netistä.

Teetätin muistoksi postikortteja Myrskyn ja Tuiskun kuvasta,
joka näytettiin YLE 1:n sääuutisissa.

 
Heli Laaksoselta on ilmestynyt kaunokirja,
Sylvia, Tuija ja laulava patja.
Meidän koirapojat saivat kirjailija Laaksoselta
omistuskirjoitetun arvostelukappaleen.

Pojathan kovasti innostuivat kirjasta.
Niin paljon, että Tuisku hammasteli oman exlibriksen kanteen.

Kirja on lämminhenkinen ja tietysti nasakasti hauska,
taattua helilaaksos-laatua.

"Entä jos ei huvita juhlia synttäreitä?
Entä jos huvittaa piiloutua parhaan ystävän kanssa
puhumaan miehistä, menneistä, peltoautoista,
marmeladisuista ja mielikuvitusanopeista.
Kyl maar seittemänkumppine sen verra
omist asioistaan päättää saa!"

Naura ja nauti!

Eikö kirjassa olekin puutarhaharrastajalle sopivat kannet?
Heli Laaksonen on monipuolinen taitelija.
Hän tuottaa sekä sanoja että kuvia.


perjantai 14. lokakuuta 2016

Etupihan hurja muodonmuutos

Meidän pihapiiriimme kuuluu tenniskenttä,
tai pikemminkin kuului,
sillä sanoimme sille hyvästit tänä syksynä.

Tenniskenttä oli kerännyt uumeniinsa lankkuja ja lautoja.
Sinne oli röyhkeästi hylätty kestopuupätkiä
sekä kaikensorttista rompetta ja roinaa.
Ei todellakaan mikään kaunis näky!
Ja tämä kauheus levisi pihaan saapuvien silmien eteen
käyntikorttina pihapiiristämme.
Jaiks!


Kuukausien siivous- ja järjestelypuuhien jälkeen näyttää jo paljon paremmalta.
Tenniskentän verkkoaidat purettiin, ja tilalle rakennettiin katos puita ja roinia varten.
Oikeasti, kyllä normaalissa huushollissa syntyy kaikenlaista jaetta,
joka on hyvä välivarastoida pois silmistä,
ja odottamaan jakeitten/jätteiden asianmukaista kuljetusta jäteasemalle.


Minua kiusasi sekamelskan lisäksi se,
että mieheni mielestä on aivan saman tekevää onko suojapressuista
näkyvissä kirkkaan sininen vai huomaamattoman harmaa puoli.
Sininen väri loisti silmiin, suorastaan sattui, ja ärsytti minut raivon partaalle.

Olin anonut puukatoksen rakentamista ja tenniskentän purkamista
jo useamman vuoden ajan,
mutta miestä ei innostanut, ja raksamiehillä ei ollut aikaa.
Kälyni Riitta puuttui peliin ja komensi miehensä,
veljeni Teemu, sekä veljeni kaverin Maurin meille raksamiehiksi.

Nyt alkoi tapahtua!
Muutamassa viikossa rakentui tenniskentästä halkovaja.
Kuljetimme mieheni kanssa tarpeetonta puutavaraa jäteasemalle kuormakaupalla.
Hyväksi lopuksi serkkuni Raija tuli auttamaan minua maalaustöissä.
Iso kiitos kaikille pihatöihin osallistuneille,
 ja tuhat suukkoa miehelleni, joka väsymyksestä huolimatta jaksoi ja jaksoi...
Valmista tuli!

Olen niin onnellinen, kun pihaan tulijoita tervehtii nätti piha.

PS. sinisiä pressuja ei tule ikävä.