Mamselli Kevät, tervetuloa!

Kyllä nyt uskaltaa sanoa, että on kevättä ilmassa.

Tuuliset Pojat: Tuoltako se Mamselli Kevät saapuu?

Varma merkki keväästä, jääpuikot.

Maatakin on jo paikoin näkyvissä. 

Penkki on paljastunut lumitaakan alta. 

Kyllä tässä jo kelpaa istuskella, auringossa.

Kasvulassa on lämmintä, no ainakin kun aurinko kilottaa. 

Bambin, oikeassa alakulmassa, pää pilkistää kinoksista. Jeee!

Pasuunat röyhistyvät ja kasvavat kirjaimellisesti silmissä.

Viitonen, 5, viisi

Tässä jokunen aika sitten hehkuttelin, kun sain matikasta kakkosen. Meillä arvosanat ovat välillä 1-5, joten kakkonen on toiseksi huonoin numero, mutta minulle oikea työvoitto ja huippunumero. Kakkoseni eteen pakersin tosissani tehtäviä. Aivoistani puuttuu matikkaosio. Hassuinta lisäksi on, että olen alkanut tykkäämään matikasta. Nyt meillä on differentiaaleja ja osittaisderivaattoja. Voin kertoa, että hyvin jännittävää, juonellisesti vetää vertoja dekkareille.

Ai miksi otsikossa on viitonen, 5, viisi. Hahaa! Ette ikinä usko, mutta tämä "kielinero" sai englannin suullisesta tentistä viisi. Ihme! Jotain kehitystä on siis tapahtunut ja saan suustani ulos enemmän tai vähemmän järjellisiä asioita. Haastattelin yhtä meidän international studentia ja tein hänestä presentationin. Tämä olisi riittänyt, mutta änkesin lisäksi mukaan haastattelutenttiin. Lehtori oli ihmeissään innostuksestani. Otan kaiken irti näistä opinnoista. Jesh!

Vaikka aiheeni oli erittäin iloinen ja elämän myönteinen, niin kuvissa on sumua. Tällaiselta näytti eilen aamulla:

Ja alla oleva kuva on napsaistu juuri äsken. Lumipallot hupenevat ja aurinko paistaa!

Iloista menoa meille kaikille!

Pääsiäisterkut

Ihanat neljä päivää vapaata ja lomaa. Mitä nyt pitää tehdä muutama raportti ja lukea paikkatieto- ja ruotsinkokeisiin ja ja ja... Mut ei haittaa. Kevät pirisee ulkona ja kuplii sielussa.

I am studying in Project Management course with international students. Our team, Team Solution (my name idea), had a presentation which topic was how to handle disagreements at work. Presentation went very nice and we get applause not only once but twice. Yeah, and as you may notice the presentation was in English. 

Kävin kirjastossa lainamassa Elektroninen liiketoiminta -kirjan. Samalla vilkaisin poistomyyntihyllyä ja kappas, siellä oli monta ihanaa vanhaa dekkaria ja muuta hupilukemista. Ostin kuusi kirjaa. Paljonko maksoin? Hih, vain kaksi euroa.

Ihanaa Pääsiäistä meille kaikille!

Terveisiä talleilta

Eilen käytiin haastattelemassa tallinpitäjiä ja kuulostelemassa tunnelmia. En pyörtynyt. Jopa silitin kahta varsaa. Ihania kissoja ja isoja koiria kulki jokaisen tallin alueella irti. Koiria rapsuttelin (työvoitto tämäkin) ja kissoja pidin sylissä. Ihania hyrisijöitä.

Porukat olivat letkeitä ja aattelin palata alueelle kesällä. Uskoisin siellä olevan nättiä silloin. Toivotaan, että alueelle saadaan lantaa hyötykäyttävä energiayksikkö. Juu, ja pollenpullia saan hakea niin paljon, kun jaksan kuljettaa.

Sitä KUUsta kuuleminen

Kuu on ollut kiehtovan suuri lähipäivinä. Todellakin päivällä. Yöllähän minä illantorkku en ole semmoisessa vireystilassa, että pystyisin kuvaamaan.

  

Tenttiputki käynnistyi. Keskiviikkona pitää kerätä kaikki rohkeus ja tarmo, että pystyn olemaan pyörtymättä hevostalleilla. Hevoskammoiselle lannan hyötykäytön kartoittaminen ei ole ihan paras projektikohde. 

Kuraa ja kevättä

 

Varma kevään merkki on koirankakkakirjoittelut lehdissä eli nyt on kevät. Ulkona on tosin niin järkyttävä viima, että pää on turtana vaikka on myssy silmillä. Sunnuntaina kävimme kävelemässä kaupungilla, joo kuulkaa se on tämmöisille muka-maalaisille suurta hupia päästä torille ja katselemaan näyteikkunoita, ja pääsimme ihailemaan keväisiä kinoksia. Huh huh. Oli lisäksi liukasta, että sai varoa joka askelta. Toista se on täällä maalla kun voi kulkea Kuomilla, joissa on liukuestepiikit. 

Pasuunapatukat röyhähtivät innokkaaseen kasvuun. Niiden mielessä taitaa olla jo kesä.

Tapetti Kahvila Karkki & Kepposeen

Hain lauantaina tapettimalleja kotikahvilaamme. Ajatuksissa oli ruudullinen tapetti, mutta mukaan tarttui myös muunlaisia kuoseja. Teippasin kaikki tapettipalat seinään ja mietiskelen niitten sopivuutta yksi kerrallaan, poistotekniikalla. Tarkoitus on, että jäljelle jää se kaikkein sopivin.

Miehen suosikki on keltainen tapetti. Olen poistanut pirteän punaisen ja sen alapuolella olevan tapetin valinnoista. Ruudullinen, alhaalla oikealla, on aivan liian väritön. Täytyy selata tapettikirjoja myymälässä. Mielessä on väikkynyt voimakasvärinen, musta-punainen-vihreä, skottiruudullinen tapetti. 

Tässä on aikaa tehdä valintoja. Tapetoimaan ehdin vasta seuraavalla lomalla.

Värikästä viikkoa teille kaikille!

Aihetta hymyyn

Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt, että kuinka Bod:in kautta on ostettu yli 20 kirjaa. No, nyt sekin selvisi. Kirjastot. Kirjaani on lainattavissa melkin 60 kirjastossa. Antologioita, joissa ovat novellini Kyllönen ja Kepponen, on myös saatavilla. On aihetta hymyyn.

 

 

Hymykuvani on ottanut valokuvaaja Ari Peltonen, Aamuposti.

Kesää purkeissa

Pasuunan kalikoihin kehkeytyi juuret ja niinpä istutin ne multiin. Tässä on kasvamassa pasuunametsä Kasvulan eteen.

Sain lyijykukistani (kuvassa oikealla) kaksi selviytymään talvesta vierashuoneen ikkunalla. Molemmat kyllä näyttävät takkuisilta ja kaipaavat kipeästi siistimistä. Vein toiset kaksi lyijykukkaa kellariin, mutta ne kuivuivat pystyyn, koska en muistanut viitsinyt käydä niitä kastelemassa tarpeeksi usein. Elän toivossa, että lyijykukkani heläyttävät sinisen kukkapilven tänä kesänä latvustoonsa.

Kotikahvila

Keittiö pesee silmiään eli kulmasohva sai häädön.  

  

Ensimmäisessä kuvassa tilanne vuonna 2007. Tarinan mukaan taidekauppiasrakennettuja halusi keittiön kulmaukseen köllimissohvan, jossa hän voi lukea lehteä, sillä aikaa kun piika tai emäntä häärii keittiössä. Sohvakangas oli valkoinen ja runkokangas laivastonsininen. Kumpikaan väri ei natsannut meille. Lisäksi koiraperheessä valkoinen kangas alkoi olla muodikkaan harmaa. Sitähän kyllä sanotaan, että harmaa on uusi valkoinen, mutta minähän en ole ollut koskaan trendikäs, sisustuksessakaan.

Toisessa kuvassa olen tapetoinnut, vuonna 2011, tammensävyisen ikilevyn räikeällä värikylläisellä tapetilla, mutta sohva pisti silmään edelleen pahasti. Sohvatyynyt alkoivat vedellä viimeisiään. Uusien tyynypussien teetättäminen olisi maksanut enemmän kuin uusi hyvänlaatuinen sohva. 

Viime vuonna sanoimme hyvästit tyynyille ja pinnaksi jäi sininen markiisikangas. Kestävä ja pestävä, mutta istumismukavuutta sai etsiä, eikä silti löytänyt. Kulmasohva oli tullut tiensä päähän.

Lauantaina purin sohvan mieheni kanssa. Sohva oli todella hyvin tehty ja jämäkkä. Nurkkaus on nyt tyhjä. Ajatuksena on tehdä siihen kotikahvila. Uusi tapetti on hakusessa. Lattialle pyöreä matto ja seinälle muutama hylly kauniille kupeille. Luulenpa, että tästä kotikahvilasta tulee hauska ja viihtyisä.

  

11 asiaa minusta

Kavereiden blogeissa on kiertänyt kirjallinen aihe eli pitää kirjoita 11 asiaa itsestä kirjojen nimillä. Tämä oli hauska, joten tästä lähtee:

1. Kuvaile itseäsi:

Viihdytään pihalla 

2. Kuinka voit:

Ikivihreä 

 

3. Kuvaile asuinpaikkasi:

 Arkipäivien kimalluksia

4. Mihin haluaisit matkustaa:

Saari meren rannalla 

5. Lempivärisi:

Valkoinen hehku 

6. Paras vuo(rokau)den aika:

Suomen suvi 

 

7. Mitä elämä sinulle merkitsee:

Letkajenkka 

8. Mitä pelkäät:

Terroristit 

9. Lempiruokasi:

Irlantilainen aamiainen 

 

10. Jos elämä olisi TV-ohjelma, mikä sen nimi olisi?  

 Neiti Marble ratkaisee

11. Mottosi:

Huomenna kaikki on paremmin

Irlantilainen soodaleipä

Minähän en ole kummoinenkaan leipuri ja koska en voi käyttää vehnä- enkä kaurajauhoja, niin leipomiset ovat jääneet vähiin. Leivän loppuminen aiheutti kuitenkin tilanteen, että jotain pitäis vissiin tehdä. Oli joko leivottava itse tai lähdettävä kauppaan. Meidän lähikauppaan on matkaa 10 km yhteen suuntaan, joten kurkistin jauhokaappiin.

Yhteishyvä-lehden reseptiliitteessä on aina hyviä ohjeita, joista tuunailen sopivia. Tässä lehden ohje Irlantilaiseen soodaleipään:

• 3 dl vehnäjauhoja
• 3 dl grahamjauhoja
• 1 tl suolaa
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 dl piimää
• 1 dl maitoa

Kuivat aineet lyödään yhteen ja lisätään muut. Paisto 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Noh, jauhoina käytin ohra- ja tummia gluteenittomia jauhoja. Piimää ei ollut, joten käytin sen tilalla viiliä. Tuli tosi herkullinen leipä. Helppo, nopea ja vaivaton, kirjaimellisesti ei tarvinnut vaivata.

 

 

Ja koska ihminen ei elä pelkästään leivästä, niin hankin kevään ensimmäiset tulppaaniniput.

Upeaa naistenpäivää!

 

Toivon vuodellemme paljon onnistumisia ja rakkautta.

Sopivasti päivänpaistetta ja lempeää sadetta.

 

Että Sammakko Prinssit/Prinsessat pysyvät prinsseinä/prinsessoina

 ja varsinkin ettei suusta lipsahtele tavallista enemmän sammakoita.

Sopivasti pieniä nautintoja, lepoa, haasteita ja etenkin kukkaloistoa ja herkkusatoja.

Helmikuun jokinäkymät

Helmikuun jokimaisemista puuttuu yksi kuva, kun viimeisellä viikolla oli hiihtoloma.

Kevättä kohti virtaamme, mutta lunta vain tulla tupruttaa.

Paavalinkukkia ja paluu koulunpenkille

Hiihtoloma vietetty, enkä edes ottanut suksia alas vintiltä. Tein vähän, tosi vähän, läksyjä, vaikka niitä olisi pitänyt tehdä paljon. Huono omatunto kolkutteli, joten laiskuuteni ei muuttunut rentoutumiseksi. Tyhmä minä. Kirjoitin yhden tarinan, jonka lähetin kilpailuun. Syksyllä tulee tieto pärjäsinkö.

Sain Riihimäen, Tammelan ja Forssan kirjastoista tietoa, että kirjani ovat olleet lainassa lähes koko ajan. Jippijaijei! Tuosta minä tykkään. Ja jos oikein ymmärsin, niin kirjani löytyy myös Oulun kirjastosta, kiitos Aikun.

Kevätkylvöt ovat tekemättä ja pelakuut odottavat pistokkaiden ottamista kellarissa. Ehkäpä ensi viikonloppuna...

Ostin kuitenkin Paavalinkukkia, kun entiset kehittelevät voimiaan, ovat melko raakun näköisiä, kukkiakseen. Hurjan paljon erilaisia väriyhdistelmiä tarjolla. Tämäkin on helppohoitoinen kukka. Niukasti multaa ja ravinteita, eikä vettäkään auta lotrata. Kukkii pitkään ja usein.

Lehtijuttu Kepposesta

Aamupostin osaava ja hoksunoloinen toimittaja, Pia Lyy, teki kirjasestani jutun:

Kuvan alla on teksti: 

"Haluan ihan rehellisesti olla viihdekirjoittaja, ilmoittaa Kaisa Sorola hyväntuulisesti."

Ai että, toimittaja ymmärsi mistä on kysymys.

Kuvaajana toimi Ari Peltonen. Hänellä oli heti selkeä näkemys, ettei oteta pönötyskuvaa. 

Eikä otettu.

Aforismeja

Olin eilen iltapuolella aforismiopissa. Kirjailija Pertti Munck yllytti meitä heittäytymään aforismien maailmaan. Taitaa olla useita vuosikymmeniä kun olen viimeksi lukenut aforismin, tietoisesti.

Sen opin, että aforismi on lyhyttä, suorasanaista tekstiä ja pituutta sillä on maksimissaan kaksi riviä. Lisäksi tekstin pitää olla tiivistä, tyylikästä ja painokasta. Munckin neuvo: havainnoi, kirjoita ja kiteytä. Yllättävän vaikeaa näin äkkiseltään.

P. Munck antoi meille aluksi sanan Valo ja siitä piti kirjoittaa kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja juolahtihan sitä. En nyt väittäisi, että aforismiksi asti, mutta ideaa syntyi. Munckin tuotos oli "Tähden valo verkkokalvossa on matkansa puolessa välissä". Omat kyhäelmäni eivät kestä päivänvaloa. <-- Tuo ei siis ole aforismi, vaan toteamus taidoistani.

Toinen sana oli Onni ja aloin päästä vauhtiin. Tässä tulos: ONNI - INNO. Repikää siitä. Seuraavaa kertaa varten meidän pitää makustella sanoja Nyt/Nykyisyys ja Muisto. Saas nähdä mitä meikämartta saa aikaiseksi. Yrittää kyllä aion.

Pertti Munck kirjoitaa omistuskirjoitusta aforismikokoelmaansa nimeltä Valkoinen on mustaa.

"Sulkakynäni sulka on lentävästä siivestä."

Valoa, varjoja ja onnea omalla pihamaalla.