Lämmintä ja valoa

 Kevät, kevät, kevät...

Aurinko tekee ihania varjoja.

Rakastan valoa!

Jäät lähtivät Loimijoesta.
Sorsat kokoontuvat.
Joukko joutsenia on jo saapunut.

Wiima mäyräkoiraa väsyttää,
kun ollaan tassuteltu pitkällä lenkillä.

Lämmintä ja valoisaa viikkoa kaikille!

UGC ja kurkunsiemeniä

 Olen ryhtynyt leipomaan gluteenittomia siemensämpylöitä.
Vatsaystävällisempää kuin rehti ruisleipä.

Juu, ei pitäny kasvattaa mitään, ei.
Mutta kuinka ollakaan kurkunsiemenet hyppäsivät ostoskoppaan.
Olette varmaan huomanneet,
kun ihmiset kasvattavat ns. ikkunakurkkuja.
Kokeiluun meni minullakin.
Pussissa oli viisi siementä.
Jos kaikki itävät, niin jaan kurkuntaimia ystäville.

Kaikkina päivinä ei aurinko paista,
vaikka onkin ollut hurjia pakkasia.

Niin, ja ostinhan minä jo aikaisemmin tämän huonekuusen.
Se kasvoi kattoon saakka entisessä kodissa.
Nyt täytyy hillitä kasvua,
tulee seinät vastaan.

Murheen keskellä pirteän väriset tulput ilostuttavat.

Olen taas puuhastellut yhtä ja toista.
Ryhdyin UGC-sisällöntuottajaksi (saa nauraa).
Tai en nyt voi liikoja elvistellä,
 sillä on tullut vasta yksi tuote testattua.
Vessin kaula- ja kasvoseerumit.
Tuotekuva on oma näpsäytys.
Tässä profiilini.

Jäähyväiset

 Yli 50 vuotta ystävyyttä tuli päätökseen.
Muistot sentään jäävät... ikuisesti.

Rajojen etsimistä

 Tammikuusta meneillään viimeinen viikko.
Tuliset tulppaanit tuovat lämpöä.

Lempeä jooga on yllättänyt positiivisesti,
vaikka Kobra ja Kolmejalkainen koira eivät ihan onnistuneetkaan.

Lisäksi olen koetellut rajojani kampaamoissa.
Kävin kahdessa eri ekokampaamossa Forssassa.
Toisessa kasvivärjättiin hiukseni kullanruskeiksi.
Väri sopii tosi paljon paremmin kuin vaalearaitainen pörröni.
Sitten kävin toisessa liikkeessä leikkauttamassa hiukseni.
Olipa kokemusta kerrakseen!
Minulle tehtiin kahden tunnin Ayervedahoitoleikkaus.
Tunnen uudistuneeni.

Suvun viimeinen vanhan polven edustaja saateltiin taivasmatkalle.
Pienimuotoisessa sukututkimuksessani (dna)
on löytynyt yllättäviä uusia sukuhaaroja.

Muratit viihtyvät kasvilamppujen alla.
Tämä suurin talvettuu jo kolmatta vuotaa.

Herttaposliinikukka, Hoya Kerrii Heart,
jurottaa ja jurottaa...
Ei ole tapahtunut mitään edistymistä muutamaan vuoteen.

Peikonlehti kasvaa ja voi hyvin.

Unelmista totta?
Noh, ainakin tekoälyn avulla.

Uusia kokemuksia etsimässä

 Joulut ja uudet vuodet juhlittu.
Perinteiset uudet harrastukset/kokemukset mietitty.

Aloitan lempeän joogan, haasteellista tämmöiselle köntykselle,
sekä väännän kättä tekoälyn ja Canvas-ohjelman kanssa.

Lisäksi olen siirtynyt luomukampaajan hoivaan.
Blondista tuli brunetti.
Odottelen tietoa opiskelupaikasta...
Sanoitko täh?
Kyllä sitä uutta oppii, toivottavasti,
vielä 7kymppisenäkin.

Nämä kausivalot löytyvät Riihimäen Kolmiopuistosta.

Kukkia, kukkia...

Kotona minulla on joulukuusi ulkona.

Hämmästyttävää kyllä,
osa koirien joululahjoista on vielä melkein ehjiä.
Wiima on pörröturkkinen,
joten tarkenee pintellä pihalla pakkasellakin.

Tuisku-poika tarvitsee nutun ulkoillessaan.
Ei vanha enää tarkene.

Pelakuut kukoistavat.

Saatiin lunta ja pakkasta.

Loimijoki jäätyi.

Hyggeillään.

Luin kirjan: Heli Laaksonen ja Elina Warsta, ILONE ja Väriharjoituksia

 Luettavana kirjailija, runoilija, lavaesiintyjä, luennoitsija sekä luonto- ja ympäristöneuvoja,
melkoinen monitoiminainen siis, 
Heli Laaksosen uutukainen kirja,tai oikeastaan kaksi.
Runokirja ILONE, runoilijan värinkäsityksiä,
 ja Väriharjoituksia,
minkä nimestä voi jo arvata,
että kysymyksessä on värityskirja.
Kirjojen ensiluokkaisesta kuvituksesta vastaa graafinen suunnittelija Elina Warsta.

Oikeastaan (murre)kirjailija Laaksonen lähetti teokset koirilleni,
Tuiskulle ja Wiimalle,
joidan kanssa hän on ollut kirjeenvaihdossa kymmenisen vuotta.
Pääsin sitten heidän avullaan minäkin makustelemaan kirjoja.
Tunnetusti olen Heli-fani
ja minulla on ostettuna melkein hänen koko tuotantonsa.

Mutta nyt itse asiaan.

Otetaanpa ensin käsittelyyn ILONE.

Kuten nimestä voi jo päätellä,

niin väri-iloittelurunoista on kysymys.

Sivut ovat täynnä viehkoja tarinoita väreistä,

väriseviä ajatuksia.

Ja kirjan lopussa on sanastoa heille,

joille ei kaikki murreilmaisut ja -sanat avaudu ensi lukemalla.

Tässä Tuisku ja Wiima valitsevat tärkeinä
omaa mielikkirunoaan.

Se on
(tietysti siinä mainitaan mäyräkoira):

Färei ja muatoi,

sivu 38.

Värirunoja on syntynyt muun muassa kukkasista sekä kasveista,

tontusta, joka näkee punaista, oravista, elefanteista,

lippalakeista ja rouvasta, jolle tuli väriallergia ynnä paljon muuta.

Oivaltavia, hauskoja ja ihmeteltäviä runoja sekä ajatelmia.

Ota värikylpy!

Heli toteaa, että hän kuvittelee ja Elina kuvittaa.
Mitä mainion lopputulos!

Ilone Väriharjoituksia tarjoaa mukavaa puuhaa

niin pienille kuin isoille,

vaikka yhteishauskanpitoon.

Heli kirjoittaa:

Färit o ihani!

Eik olekki?

Färitä ittes iloseks

eli hauskoja harjoitushetkiä!

Tuohon ei ole mitään lisättävää.

Nautitaan väreistä ja iloitaan!

Vielä kuiteskin, että minun värinimeni on
Kirkas Violetti.

Lempifäri

Yks laps,
pikkune vast,
ol unhottannu,
mikä ol häne lempifäris.

Oi voi!
Misä sää sen viimeks näit?
Koskas ol se yks kaunis päiv?

No!
Ko mamma ol pessy saunas mun tukkani,
otti sylis,
ja kanto sisäl piha yli.
Ni se!
Se on mun lempifärini!

(Ilone, sivu 11)

ILONE ja Väriharjoituksia

Teksti Heli Laaksonen 2025
Kuvitus, graafinen suunnittelu & taitto Elina Warsta 2025
Orava-kirjat, Helsinki 2025

ISBN 978-952-388-475-5
ISBN 978-952-377-9

#helilaaksonen #elinawarsta #ilone #oravakirjat 

Reissunaisen kotiinpaluu

 Nyt on opetus- ja kuvauskeikat hoidettu.
Voin siirtyä eläkeläisen olotilaan.
Tekoälykurssi jatkuu vielä pari kertaa.
Tein DNA-testin.
Jännityksellä odotan löydänkö isoisäni tuntemattoman isän sukua.
Muita kaukaisia sukulaisia olen löytänyt ihan pakahduttavan runsaasti.

Meille, jotka tykkäämme kasveista,
on oikein unelmanäyttely tarjolla Riemu-museoissa.
Näyttelyn nimi on FLOWERPOWER - kukkien maailma.
Suosittelen lämmöllä tätä ihastuttavaa kukkaryöppyä!

Väinö Hämäläisen Puutarhassa, 1900,
vesiväri paperille, sykähdytti.
Tuli oma mummola mieleen.

Jossain somemaailmassa ehkä törmäillään...

Pitihän sitä käydä "kiipeilemässä" seinille.
Paikkana Amos Rex.
Hieno oivallus.

Hakasalmen huvilan pihapiirissä oli eloa.

Sisällä oli Stefan Bremerin valokuvanäyttely,
Helsinki by Night.

Hevoskastanjan siemenet tuntuvat miellyttäviltä sileydessään.

Harmaanakin päivänä voi napsia kuvia,
vähäsävyisiä.

Kotiin palattuani, melkein kahden viikon työmatkalta,
olivat pelakuut innostuneet kukintaan.

Hiljaa virtaa Loimijoki.
Pakkaset saapuivat,
lunta on tullut vain hitusen.