maanantai 15. heinäkuuta 2019

Siistiä!

Nyt on katteet levitetty, ja helpotti elämääni huomattavasti,
sillä pyörö- ja heilurihara saavat välillä levätä,
ja minun polveni ja peukaloni.
Siistiä!
Alueita oli kolme, mutta neliöitä runsaasti,
sillä katetta meni lopulta 140 säkillistä.


 Kottikärryt huilasivat välillä Pömpelin katoksessa.
Keskityin kirjoittamiseen ja sukulaisten kanssa seurusteluun.


En ole kuukauteen ehtinyt käydä kunnolla valokuvailemassa.
Tämän kuvan nappasin eilen Mustialan pelloilta.
Kuva näytettiin puoli ysin uutisissa Ylellä.


 Aamuinen kävelyretki järvelle tuotti tämän kuvan,
jossa pensastasku istuu pujon päällä sumun keskellä.
Satumainen tunnelma.
Kuva näytettiin tänä aamuna Ylen Aamussa.


 Eilen pihallamme oli tämmöinen vierailija,
kämmenen kokoinen sammakko.


 ...ja hempeän väriset ruusut kukoistavat...


perjantai 12. heinäkuuta 2019

Noitametsä

Tervetuloa meidän pihapiiriimme, Noitametsään, toivottaa Niisku-neiti!

Kävin eilen koirakolmikon kanssa
kyläilemässä ja kuvailemassa veljen perheen mökillä.
Heidän pihapiirinsä on raivattu metsään luontoa kunnioittaen.
Metsässä kulkee polkuja, ja polun varret ovat täynnä yllätyksiä.
Puutarhan teemana on kierrätys.

Hauska, yllättävä ja viihtyisä puutarha 
on (ehkä) ensi vuonna mukana Avoimissa puutarhoissa.


Tätä pihaa hoidetaan rakkaudella.
Tässä maistiaisia kekseliäästä pihapiiristä.


tiistai 9. heinäkuuta 2019

Saaripalstan Saila kävi vierailulla

Kaikkihan me puutarhaharrastajat ja -bloggaajat tiedämme
maisema-arkkitehti, toimittaja ja kirjailija Saaripalstan Sailan.
Olen seurannut Sailan asiantuntevaa blogia
yhtä kauan kuin olen blogannut,
eli kymmenisen vuotta.
Nyt minulla oli ilo tavata hänet kasvotusten.


 Pihalle pyrähtäessään Saila kyseli ensimmäisenä,
että missä Myrsky, Tuisku ja Wiima ovat.
Noh, sitä saa, mitä tilaa, eli kolme (yli)innokasta koiraamme ryntäsi 
pussaamaan ja tervehtimään Sailaa.


 Oli mukava kuulla, että ammattilainen arvosti pihaamme.


 Sailalla on kaksi kissaa, Ransu ja Musti.
Kissapoikien kunniaksi otin kuvan meidän kissapatsaasta.
Miau ja kurnauskis.


Pionit ja ruusut ovat jo kukkineet,
mutta onneksi vihreyttä ja vehreyttä on paljon tarjolla.


 Oli tosi kiva tavata Saila ja hänen ystävänsä Pirkko,
joka tiesi kaikkien kasvieni nimet.

Kiitos, ja toivottavasti nähdään uudestaan!


Lisäyksenä Sailan kannustava kommentti: Olen edelleen äimänä puutarhasi koosta ja etenkin siitä, miten nerokkaasti se on rakennettu, istutettu - luotu! Hyvä te!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Saumoja, sanontoja ja sumua

Sementtilaattojen saumat ovat viheliäisiä pitää rikattomina.
Olisi pitänyt tehdä samoista reilun kokoiset,
niin niihin olisi voinut istuttaa jotakin matalaa kasvia.
Huoks x 100.
Ei se auta kuin mennä kontilleen ja ottaa voikukkarauta kauniisti käteen.

Muistatteko 60-luvun sukkamainoksen telkkarissa, 
jossa kehuttiin, että saumoissa sen salaisuus?
Aivan. 
Sukat olivat viheliäisiä, ja niin nämäkin sementtilaattasaumat.


 Jatkan samalla rikkakasvilinjalla.
Kivituhkassa kasvaa aivan KAIKKI rikat ja ryönä.
Tosi työlästä pitää siistinä,
joten vedimme päälle mustan suodatinkankaan ja kuorikatteen.
Hah! Jurottakaa nyt siellä pimeässä mokomat rikat.


 Vanhat tiilet suojaavat ruusua, minkä mieheni sai synttärilahjana äidiltäni.
Ranskanruusu Georges Vibert.


 Ruusukolmio sai komistuksekseen pölkkytaidetta.


Puutarhamme klo 4.30.


Köynnöstuki kaipaa näköjään huoltomaalausta.


Päärynät pullistelevat. 
Pelloilla on sievä sumu.


 Pikkuvarpusen nokassa on eräskin toukka.
Pöntössä on monta nälkäistä suuta odottamassa.

Erotatko varpusen ja pikkuvarpusen toisistaan?
Minulla on tarjolla helppo muistisääntö.
Kaikki tietävät sanonnan "on (vaatimaton) kuin harmaa varpunen".
Tästä se tunnistus lähtee, eli varpusen päälaki on harmaa,
kun taas pikkuvarpusen päälaki on ruskea.


perjantai 5. heinäkuuta 2019

Pisaroita, lisäksi söpöjä sekä harvinaisia siivekkäitä

Perjantai käynnistyi sateisena.
Loistavaa!
Tänään voikin sitten hyvillä mielin puuhata sisähommia,
sillä siivoukset yms. ovat jääneet tekemättä,
koska olen kuopsutellut pihalla aamusta iltaan.


 Etupihallani kasvaa runsaasti sormustinkukkia.
Olen antanut niiden levitä ja valita kasvupaikkansa.
(Tämä kuva oli torstaina Yle Hämeen sääkuvana.)


 Tässä oli monta vuotta sorakasa.
 Olen siirtänyt pyöreään kukkapenkkiin kasveja muista kukkapenkeistä.
Tässä näkyy puutarhani väriteema eli korean sävykäs (kih hih).


 Unikot ovat sieviä.


 Kuvaan pihapiiriämme, kasveineen ja eläimineen,
joka päivä.
Usein huomaan kuvien kautta rikkakasvit,
kuten tässä köynnöshortensiassa näkyy olevan pelto-/karhunkierto.
Kiertokasvit ovatkin meidän pihan vitsaus.


 Pikkuruinen linnunpoikanen tarkkaili luottavaisesti pihapuuhiani.
Luulen tämän linnun olevan kivitasku.


Eilen koirat haukkuivat pihalla kimeästi,
siitä tiesin, että nyt on jotain härdeliä meneillään.
Olihan siellä!
Seinän vieren pensaassa oli tämä karvainen tyyppi.
Nostimme lepakonpoikasen roikkumaan turvalliseen paikkaan. 
Tiesitkö, että nahkasiipi voi syödä yli 2700 hyttystä yhdessä yössä?

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Peilikoriste puutarhaan

Etupihalla on pitkä halkokatos,
joka toimii myös romuvarastona,
sillä ainakin meillä syntyy kaikenlaista rakennusjaetta ja vastaavaa,
jotka täytyy saada katseilta piiloon ennen jäteasemalle kuljetusta.


Seinälle oli kiinnitettynä talomme entinen ovi ja ystävältä saatu pyöreä ikkuna.
Haaveenani oli (jo viisi vuotta), että kellarissa oleva iso peilinpala sekä
ikkuna ynnä ovi kohtaisivat toisensa.


Sitten muistin enolta saamani vanhat klasit.
Ne ovat olleet säilössä yli 15 vuotta.
Enhän ole hamsteri/hamstraaja?


 Noh, sain miehen innostumaan projektista,
ja hän tarttui porakoneeseen ja sahaan.
Jee!


Yhteistuumin kiinnitimme ikkunat, 
leikkasimme peilit sopivan kokoisiksi,
ja valmista tuli.
Lopuksi hioin ja maalasin oven ja ikkunanpuitteet lempeän vihreällä,
vähän samanlaisella sävyllä kuin iäkkäät ikkunat.


 Peilin jätin tarkoituksella himmeäksi,
näin linnut eivät lennä siihen. 
Jos linnut kopsahtelevat peili-ikkunoihin,
niin suihkutan laseihin himmeän lakan.


Pitää käydä puutarhamyymälässä ja ostaa jotain kivaa oviaukkoon.


 Oloni on yhtä iloisen pomppiva kuin varpusella.


lauantai 29. kesäkuuta 2019

Voihan Mortonin neurooma!

Luulin koko kevään, että oikeassa jalkaterässä on vaivana vanha tuttu nivelrikko.
Lopulta kävely vaikeutui liikaa, ja kipu oli seuralaisena myös yöllä.
Menin lääkäriin. Harvinaista.
Varpaissa ei ollutkaan nivelrikkoa vaan Mortonin neurooma.
En ollut moisesta ikinä kuullutkaan,
mutta nyt otin aiheeseen lähikosketuksen.

Kysymyksessä on hermopinne.
Voin kertoa, että erittäin kivulias vaiva. 
Olen saanut varpaisiin kaksi pistosta,
ja lisäksi olen ostanut jäykkäpohjaisia kenkiä.
Ovat auttaneet. Pidän kenkiä myös sisällä.

Mietin, että mistä tämä hermopinne johtuu.
Syitä löysin parikin, eli puutarhatöitä tehdessä tulee helposti käveltyä
yli 20 000 askelta päivässä, rasitusvamma.
Lisäksi kumarrun aina oikean polven, on muuten pinttynyt ruskeaksi,
varaan, jolloin varpaat taipuvat ylöspäin.
Siinäpä se!
Nyt taivuttelen varpaita alaspäin,
 ja yritän opetella polvistumista vasemman polven varaan.

Eilen sain veljeni Teemun ja hänen vaimonsa Riitan apuriksi puutarhaan.
Riitta napsi kuivia oksia pensaista ja Teemu paukutti puulattian Olokolon eteiseen.
Minä vetelin trimmerillä pientareita siisteiksi ja hävitin sinne eksyneet lupiinit.
Voin julistautua lupiineista vapaaksi vyöhykkeeksi.




 Kävin joka kesäisellä retkellä Iittalassa ihailemassa naivistien teoksia.
Joukossa oli Heli Laaksosen oivaltavia luomuksia.

Eletään täyttä elämää!