Kukkahuonestudio

 Kevät yrittää uudelleen tulla.

Seinustan kivien välistä punkeavat sitkeät idänsinililjat.

Ja kuten kuvasta huomaatte,

sokkelin maalaus on edessä tänä kesänä.

Nyt se vihdoin tapahtui

eli vein vuodesohvan pois vierashuoneesta.

Nyt huoneen nimi on Kukkahuone tai...

...Kukkahuonestudio,

sillä toin kaikki valokuvaukseen liittyvät

tavarat työhuoneestani tähän tilaan.

Nyt ei tarvitse koota ja purkaa telineitä,

eikä levitellä ja taitella taustakankaita.

Helpotti elämää huomattavasti.

Ensimmäiset videoinnit on jo tehty.

Tuokset löytyvät nettisivuiltani.

 

Ammattikuvaajan ottamat kuvat ovat kauniita,

jopa ryppyisistä käsistäni.

Pääsiäistä ja silmuja (lopuksi hyvät naurut)

 Tässä on aprillit pidetty ja
siirrytty pääsiäisen viettoon.

Katsaus pihamaalta.

Hedelmäpuut pullistelevat silmuja,
paitsi omenapuun selviytyminen on vielä arvoitus.

Peikonpähkinäpensas on hengissä.

Havupuiden siementaimet näyttävät hyviltä.

En tosin ymmärrä mihin meinaan nämä istuttaa,

sillä tonttini on kokoa mini.

Löysin leppäkertun.

Jos olet silmät tarkkana,

niin voit tehdä ihania löytöjä.

Viitseliäät ihmiset maalaavat kiviä,

ja piilottelevat niitä ympäri Suomea.

Voit pitää tai piilottaa uudestaan.

Facebookryhmä FinStones.

Kävin katsomassa Riihimäen teatterissa

Gabriel tule takaisin.

Verraton esitys ja esiintyjät,

upea valolavastus.

Vahva suositus.

Riihimäellä on Hatlamminsuo,

jossa voi käppäillä 1,5 km reitin pitkospuilla ja metsäpoluilla.

Noh, aina ei saa mitä tilaa,

vaan saa enemmän.

Tekoälyttelin taas kerran.

Lähetin vasemmalla olevan kuvani Geminille,

ja pyysin sitä tekemään pääsiäisnoidan.
En siis antanut enempää käskyjä.
Silmissäni väikkyi mustapukuinen noita-akka,

joka ratsastaa luudalla kissan ja kahvipannun kanssa.

Mitä sain?

Hah hah haa...

Pistokkaita, kurkkuja ja käpyjä

 Kerrankin ehdin, ja vieläpä ajoissa,
vaihtaa mullat pelargoneille.
Nämä on niitä vanhanajan pelakoita.
Otin hurjan määrän pistokkaita,
ja ostin juurrutushormoonia (vai mitä se nyt onkaan).
Yleensä pistokkaani mätänevät 90 % varmuudella,
mutta nyt odotan päinvastaista tulosta.

Ikkunakurkuistani on hengissä neljä, 
yksi siis kyllästyi seuraani.

Sarjaneilikat jaksavat kukoistaa jo kolmatta viikkoa.

Vanha herra Tuisku tykkää loikoilla sohvalla,
ja seurata sieltä pihapiirin elämää.
Ikää on jo 14 vuotta.
Ei enää kannata hötkyillä.

Wiima-tyttösen kanssa käpsytellään päivittäin tunnin verran.

Tänään oli joogapäivä.
Oikaisin puiston läpi,
ja ihania yllätyksiä oli ripustettu kuusen oksille.

Noh, töitäkin on taas tullut tehtyä.
Opastan video-CV:n tekoa
paikallisessa korkeakoulussa maahanmuuttajille.
Ja juu, rallienglannilla.

Lisäksi olen tuottanut ugc-sisältöä maailmalle.
Olen ollut onnekas, kun olen saanut useita toimeksiantoja.

Olette ehkä törmänneet mainoksiin somessa...

Sivuni

Lämmintä ja valoa

 Kevät, kevät, kevät...

Aurinko tekee ihania varjoja.

Rakastan valoa!

Jäät lähtivät Loimijoesta.
Sorsat kokoontuvat.
Joukko joutsenia on jo saapunut.

Wiima mäyräkoiraa väsyttää,
kun ollaan tassuteltu pitkällä lenkillä.

Lämmintä ja valoisaa viikkoa kaikille!

UGC ja kurkunsiemeniä

 Olen ryhtynyt leipomaan gluteenittomia siemensämpylöitä.
Vatsaystävällisempää kuin rehti ruisleipä.

Juu, ei pitäny kasvattaa mitään, ei.
Mutta kuinka ollakaan kurkunsiemenet hyppäsivät ostoskoppaan.
Olette varmaan huomanneet,
kun ihmiset kasvattavat ns. ikkunakurkkuja.
Kokeiluun meni minullakin.
Pussissa oli viisi siementä.
Jos kaikki itävät, niin jaan kurkuntaimia ystäville.

Kaikkina päivinä ei aurinko paista,
vaikka onkin ollut hurjia pakkasia.

Niin, ja ostinhan minä jo aikaisemmin tämän huonekuusen.
Se kasvoi kattoon saakka entisessä kodissa.
Nyt täytyy hillitä kasvua,
tulee seinät vastaan.

Murheen keskellä pirteän väriset tulput ilostuttavat.

Olen taas puuhastellut yhtä ja toista.
Ryhdyin UGC-sisällöntuottajaksi (saa nauraa).
Tai en nyt voi liikoja elvistellä,
 sillä on tullut vasta yksi tuote testattua.
Vessin kaula- ja kasvoseerumit.
Tuotekuva on oma näpsäytys.
Tässä profiilini.

Jäähyväiset

 Yli 50 vuotta ystävyyttä tuli päätökseen.
Muistot sentään jäävät... ikuisesti.

Rajojen etsimistä

 Tammikuusta meneillään viimeinen viikko.
Tuliset tulppaanit tuovat lämpöä.

Lempeä jooga on yllättänyt positiivisesti,
vaikka Kobra ja Kolmejalkainen koira eivät ihan onnistuneetkaan.

Lisäksi olen koetellut rajojani kampaamoissa.
Kävin kahdessa eri ekokampaamossa Forssassa.
Toisessa kasvivärjättiin hiukseni kullanruskeiksi.
Väri sopii tosi paljon paremmin kuin vaalearaitainen pörröni.
Sitten kävin toisessa liikkeessä leikkauttamassa hiukseni.
Olipa kokemusta kerrakseen!
Minulle tehtiin kahden tunnin Ayervedahoitoleikkaus.
Tunnen uudistuneeni.

Suvun viimeinen vanhan polven edustaja saateltiin taivasmatkalle.
Pienimuotoisessa sukututkimuksessani (dna)
on löytynyt yllättäviä uusia sukuhaaroja.

Muratit viihtyvät kasvilamppujen alla.
Tämä suurin talvettuu jo kolmatta vuotaa.

Herttaposliinikukka, Hoya Kerrii Heart,
jurottaa ja jurottaa...
Ei ole tapahtunut mitään edistymistä muutamaan vuoteen.

Peikonlehti kasvaa ja voi hyvin.

Unelmista totta?
Noh, ainakin tekoälyn avulla.