Kevätseurantaa

 On tosi hauska seurata luonnontapahtumia.
Naapurin orava osaa avata vekkulisti pähkinäsäilön katon.

Ostimme kaverille linnunpönttöjä,
pari niistä nikkaroimme itse pönttöpäivillä.
Oksista tuunailimme istumaorsia.
Kyllä kelpasivat!

Sinitiaispariskunta otti heti haltuunsa vaahterassa olevan pöntön.

Pikkuvarpuset hääräsivät useissa pöntöissä.
Välillä lemmiskelivät katolla.

Mihin varpuset ovat kadonneet?

Kaverin pihalla on jylhän komea mänty.
Hieno asumus jollekin lintupariskunnalle.

Juu, järvet ovat vielä jäässä,
joten vesilintuja ei näkynyt.
Muutama hanhi sentään lenteli taivaalla.

 

Pääsiäispupu ja pistokkaita

 Pitkästä aikaa nappasin (sää)kuvan kunnon kameralla.
Näytettiin sekä Ylellä että Maikkarilla.
Pääsiäispupu?

Eka kerta akvarellimaalauskurssilla.
Kynä pysyi kädessä, ja sain aikaiseksi muutaman luonnoksen.
Ostin akvarellivärit,
joten ensi kerralla yritän tehdä joitain väriharjoitelmia.
Oli kyllä ihanaa!

Puol ysiltä on vielä näin valoisaa.
Iltahämyä.

Siivosin pelargonit.
Sain hurjan määrän pistokkaita.
Jostain kumman syystä,
en onnistu pitämään niitä hengissä,
vaikka teen (omasta mielestäni) kaiken sääntöjen mukaisesti.
Huoks.

Mutta pasuuna se viihtyy ja kasvaa!

Meillä on pieni auringonpalvoja.
Ei tahdo saada sisälle kuin syömään ja  yöunille.

 

Kukkia ja yhdet pöksyt

 Ensi viikolla menen ekaa kertaa akvarellimaalaukseen.
Saas nähdä kuinka muidun käy...
Kokeilen väritellä jotain kukka-asetelmaa.

Muutakin päheetä olen kokeillut.
Olin kierrätysvaatenäytöksessä mallina.
Meitä oli kaiken kokoisia ja ikäisiä mannekiineinä.
Juu, en kompastellut.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttilan linnanjuhlien pukuja
oli huutokaupattavana.
Tuotto meni hyväntekeväisyyteen.
Maarika Maury, oikealla,
emännöi Villaforssissa järjestettyä tapahtumaa.
Hänen päällään oli ministerin kuningatarpuku.

Jokaisella naisella pitää olla pikkumusta?
Nyt minulla on pikkusininen.

Kyllä valo tekee ihmeitä.
Pasuunan lehdet ovat venyneet kokoa.

Olen aina haaveillut lappuhaalareista.
Ostin sitten semmoiset.
Nyt on aika elää, nauttia ja toteuttaa unelmiansa.
Rohkeasti!

 

Sepelvaltimotauti

 Niin sitä ihminen voi erehtyä...
Ajattelin, että kun tätä ikääkin on kohta 70,
niin tahti pakostakin hidastuu ja suorituskyky laskee.
Noh, ei se sitten ihan niin ollutkaan.

Tein topakasti lumitöitä.
Tai ainakin yritin.
Voimat karkasivat olemattomiin.
Pyörrytti sekä rintaa ahdisti.
Nojasin lumilapion varteen naama harmaana.
Ystäväni saattelemana siirryin sisälle istumaan.
Hän pakotti minut soittamaan terveyskeskukseen.
Vastaanottoaika napsahti nopeasti.

Tuloksena oli sepelvaltimotautiepäily ja nitrosuihke.
Sain myös pikalähetteen kardeologille.
Diagnoosi tuli nopeasti.
Sepelvaltimotauti.
Se sama, johon isäni kuoli 63 vuotiaana ja jota äitinikin sairasti.

Lääkkeitä tuli monenlaisia.
Onneksi sydämeni oli muuten terve,
eikä muutakaan hälyttävää löytynyt koko eukosta.

Semmoisen neuvon annan,
että hoidata ajoissa korkea verenpaine.
Ei kannata sinnitellä ja vähätellä.

Kohti kevättä!
Periksi ei anneta.

Kuu oli taas komeana.

Voihan sydän!

Toin kalpean pasuunakukan pimeästä varastosta olohuoneeseen.

Parissa päivässä se alkoi vihertää.

Wiima nauttii lumesta.
Ihan sama onko talvi vai kevät,
aina on hyvä sää ulkoilla.

 

Aitoja ja epäaitoja

 Hypättiin maaliskuuhun.
Harmaus ja lumimassat ärsyttivät niin paljon,
että tökkäsin tekoruusuja vaasiin pihapöydälle.
Onpahan jotakin pirteää, mitä ihailla.

Ostin Hoya Kerriin alun.
Minulta jäi isot posliinikukat entiseen talooni,
kun nykyisessä kodissani ei ole niille suotuisia valo-olosuhteita,
eikä kyllä tiilaakaan.
Katsotaan montako vuotta menee,
että kasvattaa vartta.

Pelargoneista muutamat ovat äityneet kukkimaan.

Sain pienen peikonlehden alun kummityöltäni Siniltä.
Nätisti kasvaa.

Talvetin miniältä saadun maljaköynnöksen.
Siihen on ilmestynyt kukkia.
Tars vissiin tehä jotain...

Kukkia ja geokätköilyä

 Tämä on ensimmäinen kevät, kun en esikasvata mitään.
Noh, melkein ainakin.
Sijoitin kokonaista neljä euroa kesäkukkien siemeniin.
Kaksi lajia vaatii huhtikuisen esikasvatuksen.

Napsin tulppaaneista kuvia eri kuvakulmista.
Aloitan maaliskuussa akvarellimaalauskurssin.
Viimeksi olen maalannut tauluja yli 30 vuotta sitten.
Saas nähdä mitä syntyy...

Kävin ystäväni Minnan kanssa Torronsuolla geokätköilemässä.
Piti illan hämyssä paistaa makkaroita,
mutta grillipaikalla oli vain jättimäisiä märkiä halkoja ja tylsä kirves.
Sytyttelimme sitten pihallani kuivista klapeista tulet.
Oli hyvät makkarat!

Wiima-mäyräkoira hämmästelee hiihtovälineitä Torronsuolla.
Loppuiko hiihtäjältä lumi kesken?

Omalla pihalla lumi sulaa vauhdilla.
Tuisku mäyräkoira tarkistaa,
että onko siili elävä vai patsas.

Kävin kaverini kanssa Forssan Työväentalolla konsertissa.
Tarjolla oli klassista, bossanovaa ja jazzia.
Mukavan leppoista menoa ja musisointia.

 

Tulppuja ja takkatulia

 Aurinko.
Kyllä, tosin kovin haalena aurinko kellotti harmaalla taivaalla.
Näytti melkein yölliseltä täyskuulta.

Tammelassa on hieno opetusnavetta.
Ylisiltä voi ikkunoiden takaa tarkkailla lehmien ja vasikoiden puuhia.
Lypsyrobotille jonotetaan maltillisesti, tai välillä kyllä myös etuillaan.

Kevään ekat (pakolliset) tulput ostettu.

Ensimmäinen toimi aamuisin on takan sytyttäminen.

Myrsky-mäyräkoira miettii maailmanmenoa sohvanselkänojalla.

Yhtenä päivänä neulaset näyttivät pörröisiltä.

Veli toimitti taas riistaa.
Soppa maistui erinomaiselta.