Türi, Pärnu ja villiintynyt pasuunakukka

 Lähdin ystäväni Kaijan kanssa Türin kukkamarkkinoille viikko sitten.
Edellisestä reissusta oli kuusi vuotta,
niin se aika hurahtaa.
Tarkoitukseni oli löytyy Maurice Utrillo -ruusu,
mikä jäi entiseen pihaani.

Perjantaiaamu oli aurinkoinen.
Tässä me kolme tyttöä lekottelemme kiireettömästi.
Niin, Kaija lukee, Heta-koira kellii jaloissani sohvalla.

Monipuolinen aamiainen syöty.
Munalla pääsee pitkälle,
paitsi että ne jäivät syömättä.

Iltapäivällä olimme jo Pärnussa,
jossa satoi koko päivän ja illan.
Seikkailtiin silti kaupungilla,
painotus sanalla seikkailtiin,
sillä eksyttiin useaan kertaan.

Onneksi lauantai valkeni aurinkoisena.
En löytänyt Türista rakkauttani, siis Maurice-ruusua.
Ostin sitten neljä erilaista moniväristä ruusua
ja neljä erikoista saniaista.
Kukkamarkkinat olivat runsaat, kuten aina.

Lauantai-ilta kierreltiin Pärnussa.
Korkkasin kaksi virtuaaligeokätköä.

Kevät oli myöhässä myös Pärnussa.

Hotellimme kukka-asetelmissa oli kasvihuoneessa kasvatettuja
kukkia ja yrttejä sulassa sovussa.

Näin hoidetaan hommat Pärnussa!
Puu on arvokkaampi kuin aita.

Hiekkarannat olivat täydellisiä.
Uimaan ei kuitenkaan tohdittu mennä.

Kukkia oli istutuksissa, puistot ovat todella upeita,
ovissa sekä porteissa.

Saniaiset odottavat istuttamista.
Sateinen päivä.
Tosin en marise,
sillä sade tuli todella tarpeeseen.

Ja se pasuuna!
Ihan totta, siinä on 10 tuoksuvaa pinkkiä kukkaa. 

Piikkareita ja kasvihankintoja

 Vappuaattona vetäisin koltun päälleni ja piikkarit jalkaan.
Kävin kuvaamassa Eläkeliiton Tammelan yhdistyksen 40+ juhlatanssiaiset.
Joskus on mukava pukeutua sievästi.

Aidan vierustalla tapahtuu.
Siihen on tulossa puita ja pensaita.
Kuusen edessä odottaa iso pino mäntypöllejä halkomista.

No niin, kärrätessä ja kontatessa on
juhlaglamour karissut kokonaan.
Päällä 40 vuotta vanha takki.
Permanentti säkkärällä. 😂
Mutta jaloissa on uudet raksapöksyt,
joissa on polvisuojat valmiina ja tuhatmäärin taskuja.

Tein keväthuumassa ostoksia:
Keltaluumu Laatokan helmi
Pensaskirsikka Latvian matala
Mustaherukka Pohjan jätti
Karviainen Lepaan punainen
Marjova kiinanlaikkuköynnös

Ja tämmöistä gluteenitonta ihanuutta söin eläkeläisten juhlissa.

 

Toukokuun ekat tapahtumat

 Orava puuhasteli aamulla touhukkaana pihalla.
Kottikärryjen sisältö piti tutkia tarkoin.

Pikkuvarpuset laativat edelleen pesäänsä pönttöön.
Pahaa pelkään, että ne keskeyttävät pesintäpuuhansa,
kun alamme liikkumaan enemmän pihalla.

Olin veljeni Teemun kanssa katsomassa äitiämme sairaalassa.
Tulomatkalla napsin kuvan pyöräilijästä ja valkohäntäpeuroista.
Hetken pelkäsin, että vauhdikkain peura törmää pyöräilijään.

Teemu sai ikuistettua jänisten kirmailua pellolla,
sekä kurkiparin metsänreunassa.

 

Taas rempataan + luontokuvia

 Ärsytti, kun pienen eteisen ovet kolkkasivat toisiaan vasten.
Samassa tilassa tuulikaapin ja varaston ovi sekä vaatekomeron ovi.
Kuvassa komeron ovi on jo poistettu.

Tietenkään komeron alla ei ollut parkettia.
Mutta ei hätää!
Ideoin liimapuulevystä kenkähyllyn lattian peitoksi.

Värjäsin kenkähyllyn muuhun kalustukseen sopivaksi, eli tummaksi.
Naulakko on talon alkuperäinen.
Se oli hyllynä ulkovarastossa.
Hionta ja maalaus.
Toimii taas alkuperäisessä tehtävässään.

Seinänvierustalla kukitaan sinnikkäästi.

Puput kirmailevat aidan takana.

Onkohan oravilla jo poikaset?

Tulvapelloilla lempi leiskuu.
Nämä joutsenet halailivat toisiaan vuorotellen.

Uusia tuulia työrintamalla

 Mitään ei saa, jos ei yritä ja uskalla?
Ystäväni Kirsi vinkkasi, että Mainossatama hakee
keikkailevaa sisällöntuottajaa ja/tai kuvaaja.
Laitoin reippaasti sähköpostia ja esittelin itseni.
Kyllä, mainitsin olevani eläkkeellä.

Kas ihmettä, pääsin haastatteluun ja sain kaksi juttukeikkaa.
Jutut tulevat Forssan kaupungin tiedotuslehteen,
mikä julkaistaan toukokuussa.

Juttuni aiheina olivat Forssan kaupungin kansallinen kaupunkipuisto sekä
Lamminmäen uudistettu lintutorni.
Otsikkona Luonnon olohuone kutsuu viihtymään.
Lisäks 30.4. avautuva Kuosikeskus, joka on kangasmuistojen museo.
Viestintäsuunnittelija Johanna Talikainen silasi juttuni painokelpoisiksi.

Vähänkö tyytyväinen!

Tämä kuva on Forssan museosta.
Kuosikeskus on viereisessä rakennuksessa.
Valaistus oli niin jännä, että napsin kuvia omaksi ilokseni.
Alue on historiallinen,
sillä uusikäytössä olevat rakennukset,
ovat 1800-luvulta.

Kuosikeskusta esittelivät museolehtori Kristiina Huttunen (vasemmalla) ja

museonjohtaja Kati Kivimäki.
Ihanat leidit!

Kansallisesta kaupunkipuistosta tarinoi kaupunginpuutarhuri Leila Grönholm (oikealla).
Yritysyhteistyöstä puolestaan kertoi Kahvila Lammenkulman yrittäjä Maija Hietala.

Salmistonmäen lintutornia kunnostaa lintuharrastaja Jouko Alhainen.
Torni on himpun päälle 13 metriä korkea.
Alhainen on kurkitutkija ja luontoyrittäjä.
Hän hoitaa kotonaan loukkaantuneita kurkia,
ja mahdollisuuksien mukaan päästää ne terveinä takaisin luontoon.

Pääsin tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä.

 

Maalaushommia ja kesähaaveita

Hiulihei, huhtikuu!

Postausvälini näyttävät pitenevän ja pitenevän.
No niin, eläkeläisellä pitäisi olla määrämättömästi aikaa,
mutta puolustukseni pitää todeta,
että olen käynyt välillä töissä, siis ansiotöissä.

Tuli napsakat pakkaset ja hyytävät tuulet,
niin tupahommille jäi aikaa.
Maalasin ovenpielet ja vaatekaapit.
Väliovia on 7 kpl, joten niiden maalaaminen saa olla erillinen urakka.

Vaatekaappien ovissa on tapetit.
Kahvojen alla pilkisteli alkuperäinen harmaa maali.
En poistanut tapettia, siloitin vaan kuluneet kohdat.
Olin maalipessyt ovet etukäteen.

Vaihdoin ryhdikkäät metallivetimet.
Lopputuloksesta tuli siisti.
Kaapit ovat erittäin hyvässä kunnossa,
yksikään sarana ei repsota.
Maalaaminen oli mielestäni järkevämpi/edullisempi vaihtoehto
kuin uusien komeroiden ostaminen.

Arvatkaapa, mitä näistä on tulossa?
Kyllä, kyllä, kyllä!
Grillikatos ja pieni kasvihuone.
Materiaalit maksoivat kahvipaketin.
Lisäksi ostin tiiliä, joista muurataan grilli.

Havupinot vähenevät, sillä kuskaamme niitä jätehuoltoon.
Eipä ole sekään kallista, sillä jätemaksu on 3 euroa perävaunullinen.
Oksista syntyi hurja määrä polttopuita.

Australian villipelargoni kukkii sirosti.

Paistettuja banaaneja ja vaniljajäätelöä.
Kaverini valmistama iltapäiväherkku.
Kyllä kelpaa...

 

Puita, pielikukkia ja puutarhailua

 Pihallani on kaksi haristuvaa liian korkeaa mäntyä.

Vaan ei ole enää.

Metsuri Tapsa kiipesi mäntyihin ja pudotteli oksat alas.
Rungoista jätettiin pari metriä korkeat kannot riippumattoani varten.
Nyt ei tarvitse pelätä, millon oksat putoavat naapurin leikkimökin päälle.

Tilasin akkukäyttöisen ketjusahan.
Sitä odotellessa napsin havuja puutarhasaksilla.

Kaikkea sitä oppii.
Tiesitkö, että pelakuita sanotaan myös pielikukiksi?
Pistokkaat ja uudet taimet saavat lisävaloa vierashuoneessa.

Vanhat pelakuut ottavat aurinkoa Wiima-mäyriksen kanssa olkkarin ikkunalla.

Australian villipelargoni on kasvanut hurjasti.
Arvatkaapa kuka on lähdössä Türin kukkamarkkinoille toukokuussa?
Matka tilattu ystäväni Kaijan kanssa.

Ystäväni Pirkko toi kimpun tulenpalavia neilikoita.
Siinä on kestävä ja kaunis kukka.