maanantai 17. tammikuuta 2022

Uusioneidin uusi vuosi

 Vuosi on alkanut mainiosti.
Minua on hellitty ja lellitty.

Kokkaustaitoinen miesystävä on helmi
tämmöiselle tumpelolle, jonka keittiönseinällä on kyltti
I kiss better, than I cook.


Riistaherkku itsetehdyn perunamuussin kanssa vei kielen (ja sydämen) mennessään.



Voiko sunnuntaiaamu käynnistyä enää paremmin,
kun katsellen puutarhaohjelmaa lämpöisessä vuoteessa,
ja viereen tuodaan munakaspaprikavoileipä,
kuppi tuoretta kahvia lisänä inkiväärisitruunashotti (ilman alkoa siis).


Miniäkokelas ilostutti kukalla.
Taustalla vaiheessa oleva keittiö.


Keittiö etenee.
Avohyllyt paikoillaan.
Kokkaus- ja remppataitoinen ystävä on aarre.


perjantai 7. tammikuuta 2022

Vannomatta paras

 Mitä tapahtuu,
kun lähdet seuraneidiksi ystävän kanssa
hakemaan hänen tilaamiaan pelargonioita?

Pidin käsiä tiukasti taskussa, etten vaan harhautuisi ostamaan yhtään kasvia.
Mirja, pitää blogia *VEKKI*,
oli tilannut 10 pelakuuta Pelargonitaivaasta Liedosta.


Noh, kuinkas sitten kävikään?
Silmäni pyörivät kuin bingopallot, kun katseeni haravoi taimetuspöytiä.
Pelakuita, en osta, pelakuita, en osta, pelakuita, OSTAN.

Ostovimman laukaisi Australian villipelargonia,
jonka onnistuin tappamaan liikakastelulla viime talvena.
Mukaan tarttui kolme muutakin ihanuutta.



Suloisista suloisin!


Työpöytä näyttää siistiltä,
sillä siivosin töihin liittyvät paperit laatikoihin säilöön.
Kaikki tiettarikurssit on taas peruttu koronan vuoksi.


Miniäkokelaani Mervi on nokkela nainen.
Töissä kastuneiden sukkien tilalle voi vetää jalkaansa sormikkaat.
Voi hyvä tavaton!


Lumimäärä kasvaa.
Koirien labyrintti alkaa jo hahmottua.


 

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Vuosi alkoi herkullisesti

 Mikäs on ollessa,
kun voileipä ja suklaapalaset tuodaan nenän eteen,
kun kirjoittelen ja muokkaan valokuvia.
Vimpanpäälle palvelua!


Maa on valkoinen, niin kuin talvella pitää ollakin.


Noh, niinhän siinä kävi ettei pelargoniapistokkaistani tullut elinkelpoisia.
Varret mustuivat ja juuret surkastuivat.
Huoks.
Sain muutama vuosi sitten ystävältäni Mirjalta pelakoita.
Kuvassa oleva pelargonia, mikä on Mirjan mummun peruja,
on saanut virallisen nimen,
Ida-mummun pelakuu.


Suihkulähdepojalla (oletettu) on vilu.


Vuoden ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko helakasti.
Jäätiellä oli mukava käppäillä kaverin ja koiran kanssa.
Olen tästä Pyhäjärven rannasta ottanut paljon kuvia kesällä.
Nyt oli mukava käydä kurkkimassa saariin,
joissa pesii vesilintuja.
Pienimässä saaressa oli kettu majaillut.


 

perjantai 31. joulukuuta 2021

Unelmia uuteen vuoteen

 Unelman sinistä, onnellista, tervettä ja tyytyväistä
uutta vuotta 2022!


 

maanantai 27. joulukuuta 2021

Välipäivien ajatelmia

 Joulu tuli ja meni.
Nyt ajatukset uudessa vuodessa.
2022.



Aurinko paistaa, muttei lämmitä.


Tinteillä on kova homma saada irti evästä jäätyneestä läskitangosta.


Leivoin ruispipareita.
Tykkään niistä itse, ei niinkään muut.


Pihalla sattuu ja tapahtuu.

 

tiistai 21. joulukuuta 2021

Kyröläisiä valoilmiöitä

 Kyläilin Wiima koirani kanssa muutaman päivän Kyrössä ystävän luona.
Hän lähti mörönsyötiksi, joten pääsin pitkästä aikaa kuvailemaan illalla.


Vanha vesitorni on valaistu komeasti.


Aamulenkillä taivaanranta oli soma kuin vesivärimaalaus.


Metsästä löytyi tämä valaistu joulukuusi.
Siinä oli hienot pallokoristeet ja valot.
Hento lumisade oli kuin helminauhoja pimeyden keskellä.



Ystäväni nappaama kuukuva.
Yöllistä tunnelmaa. 


maanantai 13. joulukuuta 2021

Nyt tekis terää äkkilähtö etelään?

 Vessaremppa on viimeistelyä vaille kunnossa.
Vielä muutama klinkkeri lattiaan ja mattolista.
Ystäväni, jolla ei todellakaan ole peukku keskellä kämmentä,
tuli apuun, ja valmista tulee vauhdilla.


Iltakävelyllä Wiiman kanssa.
On niin hiljaista ja somaa.


Lunta hipsutteli hiljakseen.
Ruusuissa on vielä sinnikkäitä lehtiä.


Nyt tekis terää äkkilähtö etelään?


Ystäväni on gurmee tasonen harrastajakokki.
Peuranfile suli suussa.