Olemme asuneet kodissamme tusinan verran vuosia.
Muuttaessamme talossa oli paljon puupintoja.
Saunan pukuhuone muistutti halkolaatikkoa,
eli oli lattiasta kattoon kellastunutta puuta.
Älkää ymmärtäkö väärin,
pidän puusta aitona materiaalina paljon,
mutta liika on liika.
Muuton yhteydessä maalasin seinät (mielikuvituksettoman) valkoisiksi.
Keltaisenruskea lattia ärsytti vuodesta toiseen.
Vihdoin nappasin itseäni niskasta kiinni,
ja maalasin lattian (mielikuvituksettoman) harmaaksi.
Pukuhuoneesta tuli raikas.
Katto ja listat ovat edelleen puuta.
Onnellisia hankintavahinkoja sattuu,
sillä ruusuja ostaessani,
en ollut ajatellut, että kukkivatko ne yhtä aikaa kaikki,
vai jaksottain eri aikaan.
Onneksi hankkimani ruusut kukkivat eri aikoina,
joten aina jossain päin pihaa on kauneutta tarjolla.
Kyllä kelpaa asua maalla!
Kaurapelto lainehtii keltaisena,
vain Elovena-tyttö puuttuu,
ja pilvet purjehtivat pulleina.
Torstaina herätys klo 4,
että ehdin viideksi kalaan,
tai Eikka, 82 vuotta, kalasti ja minä kuvasin.
Kerrassaan upea aamuaurinko.
Minulla, eläkeläisellä, on toinen toistaan mukavampia työtilaisuuksia.
Töitä on muutamasta tunnista päivään sillon tällöin.
Arvaatte varmaan, että kolme tuntia sujahti nopeasti,
kun porukka koostui innokkaista ja innovatiivisista harrastajavalokuvaajista.
Kuvauksellista viikkoa kaikille!
Korteniemen perinnetilan tupa kuvattuna huussin ikkunan läpi.