Soisin jokaiseen huusholliin vähintään yhden pipopäisen vahvan miehen.
Vanhaa kukkapenkkiä piti laajentaa,
että saisin siirrettyä siihen etupihalta pelastettavat kasvit.
Pihamaamme on kosteanakin kovaa, ja lisäksi kivistä,
joten ulkoistin kaivamisen miehelleni.
Muutamassa hetkessä mies kaivaa rouskaisi nurmitupot ylös.
Itselläni olisi samaan hommaan kulunut aikaa vähintään puoli päivää.
Minulle jäi tuppaiden kärräys täytemaaksi,
haraaminen ja tasaaminen.
Hommahan kulkee niin, että ensin kaivetaan istutusalue,
sitten kaivetaan siirrettävät kasvit,
punnataan ne kottikärryihin ja kärrätään istutuspaikalle.
Ei ole muuten mitään ihan kevyttä hommaa.
Useita tunteja myöhemmin pääsin kärräämään multaa.
Multasäkit ovat kooltaan 60 litraa,
juurikin se koko, mitä on hankala käsitellä.
Tätä menoa minusta tulee syksyyn mennessä maailman vahvin nainen,
tai ainakin meidän pihapiirin vahvin nainen.
Koko päivän hikisen äherryksen tuloksena yksi kunnostettu kukkapenkki.
Taustalla Kasvula, kasvihuoneeni.
Välillä taivas nakkeli rakeita, mutta onneksi aurinkokin paistoi,
niin ei päässyt vilu yllättämään.
Olimme lauantaina koirapoikienkanssa kevätretkellä Saaren kansanpuistossa.
Pipopäinen mies intoutui pitämään luentoa harjun syntyhistoriasta.
Alapihalla käy myllerrys, kun kaivan uusia istutusalueita ja
kärrään kiviä sekä haravoin välitöinä syksyn lehtiä.
Piti käydä illalla rappusilla ihailemassa kultaista peltoa sekä
tehtyjä ja tekemättömiä pihatöitä.
Siirsin yläpihalta viisi pionia vasempaan istutusalueeseen.
Kuten huomaatte, piha on melkomoista rinnettä ja
kukkapenkit vaativat kivituentaa etteivät mullat vieri nurmikolle.
Kaikki kivet, mitkä näet kuvassa, on omalta tontilta.
Kivenpyörittäjien piha!
Osa kivistä on niin isoja, että vaativat miehistä voimaa siirtyäkseen paikoilleen.
Pieni Laadunatarkastajakävi havainnoimassa, että kivi varmasti asettui oikein päin.
Pieni kuunsirppi pilkisti ujona puiden takana iltataivaalla.