Akvarelleja, mansikoita ja sääkuvia

 Viimeisiä muuttolaatikoita tyhjätessäni löysin muistoja 30 vuoden takaa.
Kävin kansalaisopistossa yhden syyskauden kokeilemassa akvarellimaalausta.
Jätin homman sikseen, kun en ollut tyytyväinen tuloksiin,
mutta nythän nämä ensimmäiset kyhäelmäni näyttävät ihan hyviltä.
Pitäiskö yrittää uudestaan...

Kävin läpi siemenpussivarastoni.
Löytyi paljon vihannesten ja juuresten siemeniä, osa vanhoja.
Täytynee kokeilla vieläkö ne itäisivät.
Kesäkukkien ja perennojen siemeniä on niin paljon,
että ostohaluja täytyy jarrutella houkuttelevien siemenpussitelineiden äärellä.
Lupasin kasvattaa herra Y:llekin taimia.

 

Ystäväni Pirkko oli kanssani viettämässä lauantain laatuaikaa.
Tein uunijuureksia ja paistoin halloumjuustoa.
Pirkko toi mansikoita jälkkäriksi.

Leivoimme gluteenittomia sitruunapullia.
Tai siis Pirkko leipoi, minä assaroin.
Yhdessä kyllä maisteltiin pullia ja hyviksi havaittiin.

Aurinko on hellinyt.

Lumet sulivat katolta hujauksessa.

Perjantaina Ylen Aamussa näytettiin Wiimasta ottamani sääkuva.

Illalla näytettiin Yle Hämeessä puistossa nappaamani kuva.

Että semmonen perjantai.

Monenlaista kauneutta

 Välillä pitää hemmotella itseään.
Kävin Lähde Hyvään Oloon -ekohoitolassa.
Kasvohoidon aikana sain jalkaani Lymfa Bootsit.
Ai että teki höpöä,
rentoutti ja virkisti.

Jennin ekohoitolassa on ihana tunnelma.
Vanhan hirsitalon rauha.

Viikonloppuna oli toisenlaista kauneutta tarjolla.
Herra Y:n uima-avanto heijasti tehtaan valoja.
Saukko käy välillä kalastelemassa avannolla.
Harmikseni en ole saukkoa nähnyt, vielä.

Kauriit sipsuttelivat sirosti järven jäällä.
Pihassa käy paljon lintuja.
Harmaapäätikka esiintyi, mutta en saanut sitä kuvattua.
Harmaahaikaran näin viime vuoden lopulla.
Kevääksi tulee joutsenia ja muita vesilintuja.
Kameran akku on täyteen ladattu ja kuvausvalmiudessa.

Herra Y ja naapurit ovat auranneet jäälle teitä,
joita pitkin oli mukava kävellä,
tosin sää muuttui liukkaaksi ja liukuesteet olivat tarpeelliset.

Karvakaverit pärjäsivät neliveto päällä.
Jussi oli sääkuvana Yle:llä 22.2. klo 18 uutisissa.

Pienen budjetin remppa jatkuu

 Täytyy olla kekseliäs, silloin kun rahaa on niukasti käytettävissä.
Nyt vuorossa keittiö,
minkä ovet osuvat toisiinsa
eli tarvitaan kaksi kättä, jos suljet oven.

Pora käteen ja joka toinen ovi pois.

Avohyllyjä pitäisikin suosia enemmän,
ovat tosi käteviä, kun ei tarvitse ensin avata ovea.
Tosin astiat pitäisi sitten vissiin olla edustavia...

Uusi keittiö on saavuttamattomissani,
mutta ostin 90-luvun pyökkikeittiön Facen kirppikseltä.
Hinta 100 euroa ja kahvipaketti.
Jos kaikki menee nappiin,
niin pääsen hakemaan kettiökaapit parin viikon kuluttua.
Sitten vanha keittiö pitää purkaa alkutekijöihinsä.
Kierrätysteema jatkuu,
suuria asioita pienellä budjetilla.

Elämä on kirpeän maukasta (ja välillä tuoksuista).

Pakkanen, pakkanen, pakkanen...
Onneksi aurinko ilostuutta, ja valonmäärä lisääntyy.

Koirani Wiiman mielestä elämä on pakkasilla tylSÄÄ.

 

Uusioneidin huumaa

 Mitä tekee uusioneiti viikonloppuna?
Noh, tietysti tuunaa ja puunaa.

Eteisen mäntyinen vaatekaappi oli siisti,
mutta sävy oli muuttunut väsyneen kellertäväksi.

Minulle oli jäänyt keittiöpöydän maalauksesta vihreää maalia.
Tuumasta toimeen, ja väriä ovien pintaan.
Vihreää alkaa olla jo liian paljon,
mutta kun rahat eivät riitä uusien maalien ostamiseen,
niin hyödynnän kaikki jo hankitut maalit.
Näillä mennään!

Vessa on siistissä kunnossa,
mutta seinissä oleva muovipinnoite on hilpeä/ärsyttävä/kirjava.
Seinät ja katto ovat samaa vaaleanpunaisen ja valkoisen myllerrystä.
Noh, vielä oli jäljellä valkoista remonttimaalia,
joten rajausteipit seiniin ja sutimaan.

Vessa on nyt raikkaampi valkoisen katon ansiosta.

Maali näyttää pysyvän hyvin.
Kuviokin jää hauskasti esiin,
joten ehkäpä jonain päivänä maalan myös seinät.
Mieluisin väri on toistaiseksi siniharmaa.

Lauantai-iltana kävin loikoilemassa saunan lauteilla.
Nautiskelin ja rentouduin.
Maalasinpa vielä varpaankynnetkin.
Uusioneidin lauantaihuumaa parhaimmillaan.

Ystävänpäivärunotus

 Tilasin ystävänpäivärunon kirjoittaja Markku Heinolta.
Pyysin puutarhaa ja kesää...

Runollista, iloista ja onnellista ystävänpäivää, hyvät lukijat!

Mitä tehdä, kun pakkanen ankeuttaa?

 Tietysti kaivetaan esille multapussi, purkkeja ja surkimuksen näköiset idätykset.

Chilit ja suippopaprikat solahtivat omiin purkkeihinsa.
Nyt vaan odotellaan kasvun ihmettä.
Tosin veljentytär Sini tohti jo epäillä näiden raakkujen elinkelpoisuutta.
Maasta se pienikin ponnistaa.
Eikä tässä taas ole tulos niin tärkeä kuin matka.

Kävin ihailemassa pakkasmaisemaa ja pupunjälkiä.
Hiihtoladuilla on vilskettä.
Pilkkijöitäkin näkyi jäällä.

Lumella on monta olomuotoa

 Lumi.
Koirani Wiima rakastaa lunta.
Se viihtyy pihalla tunti toisensa jälkeen.

Olin viikonlopun herra Y:n luona.
Kuva valehtelee, ei satanut vettä, oli kipakka pakkanen.
Auton ikkuna suli, ja nappasin kuvan, kun näytti nätiltä.

Kävimme kyläilemässä, ja maisemat olivat matkan varrella kuvauksellisia.
Olisiko tämä jostain Siuntiosta päin.
Näpsäsin kuvan talteen auton ikkunan läpi.

Lauantaihin kuului, kuten aina, saunominen puulämmitteisessä rantasaunassa sekä uinti.
Tosin minä en vieläkään pulahtanut.
Tuntui tarpeeksi vilakalta seistä lumisella laiturilla vain pyyhe ympärilläni.
Hmm... toinen meistä on saanut aurinkoa viime kesänä.

Kirkniemen kartanoon johtavan tien molemmin puolin on ruusuaita.
Täytyy käydä katsomassa kukinta-aikaan.

Tuiskutti ja pyrytti.
Lumella on monta olomuotoa.