Syyskuulumisia

Onneksi on satanut, niin ei ole ahdistanut, kun pudonneet lehdet kerääntyvät paksuiksi keoiksi pihalle. Voi vain huokaista onnellisena, että voi, voi, kun sataa, niin ei pääse (lue ei ole pakko mennä) ulkohommiin. Kuivempia kelejä odotellessa:

• olen tehnyt kasapäin läksyjä ja tehtäviä, olen niin ylpeä itsestäni etten ole vielä kertaakaan ylittänyt viimeistä palautuspäivää eli aikataulutus toimii 
• olen marttaillut kahtena iltana ja kirjoittanut Marttaliiton blogiini aiheesta jutun
• olen naputellut novellikokelmani loppuun, suunnittellut kannen ja perustanut tilin Bod:iin. Tarkoitus oli, että panisin kirjasen tuotantoon lokakuussa, mutta täytyy selvittää verottajan näkemys aiheesta. Tarkoitukseni ei ole ansaita kirjalla, vain saada osa kuluista pois.
• piipunlaittaja kävi perjantaina muuraamassa puulieden taakse tiiliseinän, piippu tulee kuukauden päästä. Siivosin koko huushollin.
• mies on onneksi hieman paremmassa hapessa, maanantaina otetaan uudet testitulokset ja katsotaan joko keuhkokuume alkaa taittumaan

Syksy on kaunis:

Lokoisaa lokakuuta!

Ensilumia odotellessa

Koneistostani loppuu veto. Näin käy joka ainoa syksy. Siirryn kuin karhu talvilevolle. Odotan vain ensilumia, jotka armeliaasti peittävät perkaamattomat kukkapenkit ja jättävät vain talventörröt kauniisti esille. Olen laiska lehtien haravoitsija. Siinä mielessä harmi, kun meidän pihalla on miljardi hehtolitraa lehtiä. Ehkä yritän tumpata niitä pellolle, kun lehdet eivät millään mahdu kompostilaatikoihin, joita sentään on 9 kappletta.

 

Sain Konnadonnalta kivan keittiökuvaushaasteen. Meillä on keittiö mullinmallin, edelleen, eli puuliesi odottaa piippuaan. Perjantaina tulee piipunlaittaja muuraamaan käsinlyödyistä tiilistä puuliedelle takaseinämän. Vaatekaapin ja lieden väliin täytyy saada palamaton materiaali.

Uuni meni rikki, ja sähkömies kävi asentamassa uuden. Vanha uuni jököttää keskellä keittiön lattiaa, kun en jaksa sitä yksinäni kantaa pois, ja Mies on keuhkokuumeessa ja todella heikossa hapessa. Kyllä se tästä...

Eikös sitä tässä ollutkin tarpeeksi vali-valia ja vuodatusta. Mistä tulikin vielä mieleeni, että poistan tässä päivänä muutamana koko vanhan Vuodatuksessa olevan blogini. Ai miksi? Koska sinne virtaa roskapostia. Murrkele.

Allasprojekti

Pihallamme on monta vaiheessa olevaa projektia. Alapihan vesiallas on yksi niistä. Mies on tehnyt suuren työn pohjustamalla allaskumilla ison montun, johon johdetaan katolta sadevedet. Tarkoitus on (joskus) tehdä altaan päälle, puoliksi, lankuista patio ja siihen käsipumppu. Olisi lyhyt matka kantaa kasteluvesiä kasvimaalle ja kukille.

Linnut pitävät kylpylää altaassa. Olenpa nähnyt siilinkin käyvän juomassa lammesta. Lammessa pulikoi myös vesiliskoja ja Saku Sammakko. Tämmöisestä pienestä puutarhan vesiaiheesta on iloa monelle, mukaan lukien me itse.

  

Mystisen kaunista

Hämärällä pihalla saa otettua hämäriä jännittäviä kuvia. Eikö?

  

Aurinko, kuu ja tähdet. Pitkällä putkella sain kuusta näkymään vähän muotojakin. Kuu möllötti taivaalla aamulla. Auringon säde loisti mystisesti kukkalaatikon kylkeen jättäen muun alueen pimentoon. Tähtiä sain kuvattua vain kukkapenkin koristeissa.

Tunnelma pihalla oli juuri tuollainen, vähän pelottava, eli en ole manipuloinut kuvia. 

Mystillisen kaunista loppu viikkoa!

Auringonkukka

Sataa. On pimeää, joten tässä hieman aurinkoa.

Ja sitten miettimään matriiseja ja determinantteja...

Tsemppaava tunnustus ja kiehkurapeltoja

 

Sain elämää ja elämyksiä -blogin pirkolta mieltä hykerryttävän tunnustuksen, jonka teema on "...jaetaan sellaisiin blogeihin, joiden kirjoittajilta olette saaneet tukea ja hyviä neuvoja...". Pirkko kirjoittaa: Lähetän tunnustuksen eteenpäin blogiystäville, jotka aikoinaan kommentoinneilla ja tsemppaamisella innostivat tämän  blogini esiäitiä jatkamaan alkua pidemmälle. Ilman teitä ei olisi tätä blogia, olkaapa hyvät. 

Ja yksi on minun blogini. Olen otettu ja liikuttunut. Pirkko on puolestaan kannustanut ja rohkaissut minua monella tavalla, antanut neuvoja ja jakanut puutarhuroinnin ilot ja surut. Tsempataan jatkossakin toisiamme ja muita!

Tavallisesti en laita eteenpäin näitä tunnustuksia, kun monella on blogissaan kielto, mutta nyt en voi olla mainitsematta muutamia vanhoja ja uusia blogituttavuuksia. Vilukissi, kirjoittaa pohjalaisella murteella asiasta kuin asiasta ja hänen jutuissaan on aina jotakin tajunnan räjäyttävää ja nauruhermoja kutkuttavaa. Kmsu, pitää nykyisin Maistuis varmaan sullekin -blogia, on ollut porukoissa mukana pitkään. Laittaa varmasti maailman parhaita ruokia ja leivonnaisia ja omistaa taitavan viherpeukalon. Uusista tuttavuuksista Geranium, ilostuttaa mukaansa tempaavilla jutuillaan ja kasvitietämyksellään. Olen VAIHTUVIIN HELMIIN kerännyt suosikkiblogejani, kaikki te olette tunnustuksen ansainneet.

Kaikilla kommentoijillani ei ole blogia. Heille myös kiitokset palautteestanne ja neuvoistanne. Tiltu, intopii ja hannah, ovat marttoja, jotka tsemppaavat marttamaiseen tyyliin. Kiitti ja tsemppiä marttailuun!

Lauantaina oli lämmintä. Sain lakaistua viimeisetkin Leca-sorat Olokolosta. Mies naputteli kasaan pari uutta ruostunutta kukkalaatikkoa, joten nyt minulla on pystymalleja 4 kpl ja vaakamalleja 2 kpl. Jokaisen pohjalla on 3 kottikärryllistä Leca-soraa. Kerään laatikoihin puidenlehtiä (ja niitähän alkaa jo olla) ja kesäkukkamultia kera kanankakan, muhimaan ja odottamaan ensi kesän istutuksia.

Tänään olisi tarkoitus sipaista kellarin ulko-ovi mustaksi, edellyttäen että on poutaa. Nyt ovi on vaalean harmaa ja pistää vähän silmään tummaa kivijalkaa vasten. Esteettisyys ei tosin ole ainoa syy värin vaihtamiseen, vaan tilasimme aurinkokennolla toimivan lämmitin-tuulettimen, josta kerron myöhemmin, jos se toimii.

Kuvasin puituja viljapeltoja, taas kerran, kun niissä on niin kauniita kiehkuroita. Luonnon omia taideteoksia.

Aidasta ja aidanseipäästä

Risuja, oksia ja kaikenlaisia karahkoita kertyy vuoden mittaan pihalle valtavat pinot. Meillähän on pihalla vaivaistalon aikuisia koivuja ja kuusia eli noin 100 vuotiaita. Suurin osa niistä on jouduttu kaatamaan, kun olivat läpilahoja. 

Oksia siis tulee paljon. Osan silppuan katteeksi oksasilppurilla, paksut oksat Mies pilkkoo polttopuiksi ja loput kasataan Pikku Metsään odottamaan maatumista. Näin keväällä tellissä ruotsalaisessa puutarhaohjelmassa, kuinka he tekivät kekseliäästi oksista ja risuista aidan. Päätin kokeilla. Kuten kuvasta huomaat, lopputulos ei ollut hääppöinen. Ideaa pitää vielä jalostaa.

Aidassa on aina kaksi kestopuutolppaa vierekkäin ja risuja pinotaan tolppien väliin. Tästä olisi tarkoitus tehdä näkösuoja koiriemme ja polulla (on meidän tonttia) liikkujien välille. Meidän koirat kun haukkuvat kaikkea liikkuvaa tosi mielellään.

Eilen oli aivan ihanan lämmintä. Siivosin pihaa. Haketin loput risut. Olla möllötin ja nautin. Tänään sataa, mutta on onneksi lauhaa. Leppoisaa päivää teille kaikille!

Munakoisoja ja kivitöitä

Jippijaijei! Elämäni ensimmäiset omakasvattamat munakoisoni. Nämä tuotokset ovat niistä siemenkylvöistä, joiden luulin kuihtuvan olemattomiin, mutta niin vaan poksauttivat kukat hedelmiksi. Nyt sitten pitää katsoa munakoisoreseptejä, satoa on peräti neljä kappaletta. Hih.

Rikkoontuneen ja tukkeentuneen viemärin vuoksi jouduimme (lue Mieheni) keväällä purkamaan etupihan kukkapenkin, että saimme (lue Mieheni) vaihdettua viemäriputket. Piha oli koko kesän enemmän tai vähemmän karmiva rytökasa ja vallihauta. 

Mutta ei ole enää. Mies rakensi kukka-altaan reunukset uudelleen ja lisäsi käytävälle sementtilaattoja. Kärräsin kesällä kaikkien kompostilaatikoiden sisällön viemärikaivantoon ja kukkien istutus alkaa ensi keväänä.

Jos ihmettelet, mikä tuo puuneliö on, niin sen alla on käytöstä poistettu porakaivo, jossa on iso sementtirengas ympärillä. Emme ole sitä hävittäneet, kun yritämme (ehkä) joskus katsoa saisiko sen kuntoon. Porakaivo on 110 m syvä, joten se tarvitsee tehokkaan pumpun ja sähköt. Siitä saisi pumpattua kasveille kasteluvettä.

Sohvapolkka

Kylmät ja sateiset ilmat ajoivat minut sisälle ja samalla laukesi sisustusahdistus. Työhuoneeni on ollut vuoden ns. vaiheessa. Mikään ei ole oikein paikoillaan, mikään ei näytä miltään ja eniten ottaa päähän kaikki.

Meikämartta mittaili ja vaaksoi sohvia. Ne olivat suurin ahdistuksen tuoja/luoja. Väärän mallisia ja väärän värisiä sohvia, aivan väärissä huoneissa. Soitin pojalle ja kysyin, että sattuisiko hänen kaveripiirissä kukaan tarvitsemaan rusahtavaa (äänekäs väri?) 250 cm pitkää sohvaa, jossa on 150 cm divaaniosa. Noh, eikös vaan löytynyt sohvalle ottaja. Jesh! Sohva sai uuden kodin. On mukavempi kierrättää, kuin kärrätä kaatikselle.

Nyt oli olkkari tyhjänä ja valmiina vastaanottamaan työhuoneeni terran värisen nahkasohvan ja nojatuolin. Ne solahtivat olkkariin kuin salakka sumppuun. Entäs sitten työhuoneeni?

Sinne kannoimme kellarista uusantiikkisen samettipäällysteisen kaluston, jossa on sohva, pöytä ja kaksi nojatuolia. Tuoleissa on ruhtinaallista istua ja ne näyttävät aivan upeilta työhuoneessani. Kaluston olin ostanut Miehen tulevaan (ei vielä edes tekeillä) sikarisalonkiin. Katsotaan raaskinko antaa kalustoa enää pois.

Sitten vielä keittiön nurkkasohva, jossa on valkoiset tyynyt. Siis todellakin v-a-l-k-o-i-s-e-t tai meidän tapauksessa valkoisehkot, somistettuna kuraisilla koirantassukuvioilla. Myrsky-koiramme ei ollut ennen mennyt sohvalle, mutta kun Tuisku-pentu tuli taloon, niin Myrsky hyppää sohvalle pakoon ja aina ei ehdi katsoa onko tassuissa kuraa vai ei. Tyynyt lähtivät pesukierroksen jälkeen kellariin säilöön. Hyvästi! Sohva on nyt tumman sininen eli runkokankaan värinen. Jotain pitäs joskus tällekin tehdä. On jo aatoksia...

Nyt kulkee henkinen happi ja mieli on avoin. Ai joo, eka kouluviikko takana. Enköhän siitäkin selviä. Otin Kestävän kehityksen -koulutusohjelmasta Sosiaalisen median -kurssin. Jotakin kivaa...

Ai joo, ja vielä, että kävin torstaina harrastajakirjoittajien illassa. Liityin oikein jäseneksi. Oli friskaavaa kuunnella heidän ajatuksiaan ja tyylinäytteitään. Illan vetäjällä oli erilaisia teemoja, joista piti kirjoittaa 10-15 minuutissa juttu tai runo. En kyllä oikein onnistunut, mutta tykkäsin kovasti.

  

  

Suukkopenkki

Löysin alapihan seinustalle alemyynnistä näpäkän valkoisen puupenkin. Kyllä nyt kelpaa istua pönöttää ja seurata koirien puuhia pihamaalla. Tässähän voin istua Mieheni kanssa ja vaikka suikata suuta.

Koulu alkoi ja tiedossa ensimmäiset projektit. Kirjoittelut tänne blogiin todennäköisesti harvenevat, mutta jos jotain mukavaa tapahtuu, niin tiedotan heti. Käyn kyllä lukemassa teidän blogejanne, että pysyn vireessä. Ai niin, tänään alkoi geometria ja lineaarialgebra. Niin vaikeita sanojakin, että hyvä kun osaan kirjoittaa. Tästä se taas lähtee, ykkösen metsästys (arvosana).

 

 

Puutarhapojat

Myrsky-koiramme hämmästelee surinaa. Molemmat koiramme ovat aina pihalla mukana töissämme. Välillä aivan ärsyttävyyteen saakka. Kun lasken maahan muovisen istutuslapion, niin kohta saan etsiä sitä kissojen ja koirien kanssa. Hih. Oy Puutarhapojat Ab auttaa aina.

Lauantai oli hyytävän kylmä ja sateinen päivä. Piti oikein laittaa takkaan tulet. Minuun iski hillitön sisustusvimma ja uudistuksen halu. Katsotaan mitä syntyy. Sieluni kaipaa punaista tai jotakin muuta voimakasta väriä. Tänään, sunnuntaina, puolestaan oli leppoisan lämmintä. Keräsin pudokkaita omppupuiden alta, siivosin ränsistyneitä pelakuita ja siistin röyhkeitä koristevattuja. Maanantaina kouluun. 

Lämmintä viikkoa meille kaikille! 

Valoa, valoa ja valoa

Päivät lyhenevät ja valon tarve kasvaa, niin sisällä kuin ulkona. Sisävalaisuksemme on riittävää, mutta alapiha on mörkömäisen hämärä ja pimeä. Tähänkin tuli muutos. Ostin keväällä kolmihaaraisen tolppalampun, ja sähkömies kävi sen viikolla asentamassa.

Sähkömies asensi viereiselle patiolle pistorasian, joten ensi kesänä pääsemme pitkästä aikaa grillailemaan vanhalla sähkögrillillämme. Niin, ja samalla reissulla sähikäinen laittoi Olokolon valaistuksen kuntoon, unohtamatta pistorasioita. Pistorasioita ei koskaan ole liikaa.

Monessa blogissa ollaan siirrytty kynttilälyhtyaikaan, joten tunnelmallisia syysiltoja teille kaikille!

 

Lisäys: Tapahtui eilen autohuollossa. Tarkistan epäsäännöllisen säännöllisesti, että kaikki autoni valot toimivat. Nyt huomasin, että vasen etulyhty oli pimeänä. Vein auton huoltoliikkeeseen ja näin esitin asian:

- Auton vasen valo ei toimi. Olisko aikaa vaihtaa siihen uus valo?

- Joo, vaihdetaan polttimo.