Hanhikkeja ja ruusuja

 Tulihan se viimein, sade.

Etupihalla on tienreunassa keltakukkainen hanhikkiaidanne.
Ei ole enää.
Hanhikit olivat hoidon puutteessa päässeet ränsistymään,
enkä saanut niitä enää pelastettua.

Istutin, ystävän avustuksella, vaaleanpunakukkaiset rinneangervot.
Eikös pinkki sovi uusioneidille paremmin väriksi kuin keltainen? 😊

Sisällä ei ole montaa kasvia,
mutta tämä Siniltä (veljentyttö) saatu
peikonlehti on hyvinvoivan näköinen.

Kävin Pyynikillä katsomassa Täällä pohjantähden alla.
Klassikko, mikä ei petä.

Sain maukasta iranilaista ruokaa.
Osaisinpa käyttää yrttejä ja mausteita yhtä hyvin!

Kuivuus on verottanut ruusujani.
Kukat ovat normaalia pienempiä.

Äitini lempinimi oli Mökö.
Hän kasvatti joka kevät samettikukkia
veljelle, minulle ja veljentytölle Sinille.
Nyt Sini jatkaa perinnettä.
Hän sai lempinimekseen Pikkumökö.