lauantai 29. maaliskuuta 2014

Välivalmistujaislahja ja maisemakuvia

Oletteko kuulleet välivalmistujaislahjasta?
Noh, semmoisen kuitenkin sain mieheltäni.
Nyt on ihan pakko valmistua...
Viimeiset rutistukset menossa.

 

Varjokuva meidän perheestä.
Koirapojatkin ovat kuvassa mukana, ne ovat nuo pienet patit tuon
isoimman patin (lue minä) jaloissa.


Eilen illalla järvi näytti romanttiselta.


Avovettä on niin vähän, että joutsenet lentävät pysähtymättä järven yli.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Omenia ja mandariineja

Olen aina ihaillut valokuvantarkkoja tauluja. 
Nyt minulla on kaksi taulua, jotka täyttävät kaikki vaatimukseni.

Taiteilija Lasse Simi on saanut tallennettua asetelmatauluihinsa tunnelman ja kauneuden.
Kyllä kelpaa odotella kevättä, kun seinälle voi ripustaa ikuiset omenat ja mandariinit.
Huomaattehan maitokannun!
Arabian Papukaija.

Taulut odottavat ripustusta, mutta oli pakko päästä hehkuttamaan.
Maalattu nautittavaksi...




perjantai 21. maaliskuuta 2014

...vain taivas on rajana...

Kuinka voi taivas olla aina niin kuvattavan kaunis ja kiinnostava!
Samat pellot, nämä näkyvät pihaltamme, eri tunnelma.

Toivotan kaikille kuvauksellista viikon loppua.






Loimijoki 12.3.2014


Loimijoki 18.3.2014

maanantai 17. maaliskuuta 2014

RAW-kuvausta pimeässä

Lupasin kertoa kokemuksiani RAW-tiedostomuodosta kuvaamisessa. Netistä löytyy lisätietoa, eli plussat ja miinukset, esim. Pikselin-sivuilta.

Nyt on ekat kuvat otettu ja muokattu. Täytyy todeta, että totta puhuvat kamerakerhon miehet. Kuvia voi muokata rajattomasti, koska kaikki tieto on tallella. Enemmän kyllä teetättää muokkaustöitä kuin jpg-kuvien käsittely.

Ajattelen tämän kuvaamisen siten, että blogiin on kiva näpsäistä tilannekuvia kamerakännykällä ja käyttää järkkärissä jpg-formaattia. Vaikeissa valo-olosuhteissa RAW-on aivan verraton. Samoin tilanteissa, kun otan ihmisistä ainutkertaisia muotokuvia ja kuvaustilannetta ei voi toistaa.

Olin kamerakerholaisten kanssa kuvasretkellä viime perjantaina pimeällä. Kuvani on otettu automaattiasetuksilla, kun en osaa vielä käyttää manuaalia. Siinä on kesäksi haastetta. Ajattelin kuvauskaverini Tiian kanssa ottaa haltuun myös manuaalikuvauksen.

Kuvaspaikkana oli Torronsuo.






torstai 13. maaliskuuta 2014

Mainio maaliskuu

Voitteko uskoa, että kuukauden päästä (toivottavasti) viimeinenkin tentti on suoritettu! Tuntuu epätodelliselta. En ole juurikaan ehtinyt käydä blogeissanne kommentoimassa, juttujanne olen kyllä lukenut.

Eilen jutustelin matikanopen kanssa siitä kuinka selvisin hengissä ekasta vuodesta. Olin aivan tönkkönä kauhusta ja pönttö sekaisin kaikista kaavoista ja laskuista. Ekasta kokeesta tuloksena oli ykkönen. Muistatteko kuinka järjettömän iloinen olin, kun sain toisesta matikan kokeesta kakkosen? Sitten kolmosen ja viimeksi nelosen. Tavoittelen viimeisestä tentistä kolmosta. Välitentti ei mennyt ihan nappiin, todennäköisyyslaskentaa, jota en ole koskaan tajunnut, joten viitosta en voi saada vaikka kuinka hyvin menisi viimeinen tentti.

Minulla on voittajan olo ja itseluottamus on kasvanut huimasti. Minä OPIN ja minä OSAAN!


Tätä Lomijoen koskea tulee ikävä.


Perjantaina meillä on trukkikurssi, mutta en pääse sinne, koska menen haastattelemaan Tampereen SPR:n varaston hekilökuntaa opinnäytetyötäni varten. Opparini aihe käsittelee humanitääristä logistiikkaa. Nämä pienoismallit ovat logistiikkaluokan pöydällä. 


Loimijoki 12.3.2014.


Nettimartan pihapiiriä 12.3.2014, kun aurinko paistoi ja mieli oli kevyt.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Esikevättä

Viikko sitten oli mahtavan aurinkoinen ja lämmin päivä.
Nostatti melkein puutarhailukuumetta.


Kasvihuoneen olotila olisi kaivannut siivousta.
En kuitenkaan tarttunut luutaan, vaan jatkoin pihalla köpöttelyä muinamarttoina.

Esikevät tuli ja meni.
Nyt myrksy hakkaa kattotiiliä ja sataa räntäräpäleitä.

Sain kuitenkin ikuistettua aamuaurinkoa ja puron pulputusta 1.3.



Kansainvälistä naistenpäivää!


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Multaa, multaa, enemmän multaa

Fakiiri Kronblomin taikasanat olivat "Suolaa, suolaa, enemmän suolaa".  Minä lisäsin multaa, multaa ja enemmän multaa, ja hyvin onnistuin, eli ruukutin Vekiltä saamiani posliinikukkia isompiin purkkeihin. Samalla pasuunatapit, joissa on syksystä asti ollut lehdet, pääsivät isompiin ruukkuihin, ja muhevaan multaan, lannoitteiden kera.


Puutarha-apulainen Tuisku on aina valpas ja avulias.


Iso posliinikukka Hoya Carnosa
Hoya Carnosa Austraus
Hoya sp. Sulawesi


Pasuunoissa oli hyväkuntoiset juuret.
Katsotaan miten nopeasti kukkivat, 
kun jo maaliskuussa ovat näin isossa lehdessä.



  

Hoya Obscura pääsi rautapataan, jonka sain ystävältäni Tiltulta.
Yritän köynnöstyttää tämän posliinikukan tiiliseinälle.