Viemäriputki sijaitsee etupihalla, ulko-oven edessä olevan kukkapenkin alla. Tietysti. Mies lapioi viemärilinjan auki. Kaivoi ja kärräsi ja kärräsi ja kaivoi. Putkimies kävi asentamassa uudet putket ja tarkistuskaivon. Nyt pelittää.
Ai joo, ja nyt sitten kärrätään soraa ja multaa kaivantoon...
On, on! Elämässä on paljon asioita joita ei osaa arvostaa ennen kuin ne puuttuvat.
VastaaPoistaTosin on niitäkin asioita, joita älyää arvostaa vasta kun ne ovat, kuten ne veitsen- ja saksenterottimet...
Itsestäänselvyydet eivät aina ole oleet niitä. Kiva on tosiaan klipsutella terävillä saksilla. Mähän opettelen viikatteen liippuuta, ei se vielä käy silleen nopeeta, sähäkästi.
PoistaOoh, onhan sulla upeet sammarit! Mulla vasta nupullaan, ovat myöhäisheräävää laatua ;)
VastaaPoistaJuu, sammarit on taas tuuheita ja näyttäviä. Kyä se meijän Mökö (äitini) osaa taimettaa.
PoistaVoih, no kerran se vain kirpaisee. Nyt saatte nauttia arjen ihanuutta: toimivat viemärit :)
VastaaPoistaProosallista ja käytännöllistä tää elämä tuppaa olemaan, hih.
PoistaNo niin on totta ajatelmasi. Meillä meni talossa rööri tukkoon ja elämä alkoi näyttää kummasti paljon harmaammalta, kun ajatteli, mitä kaikkea show'ta putkien toimimattomuus ja rassaus aiheuttaisi. Onneksi tulppa irtosi kahdella purkilla Niagara-nimistä avaajaa, huh.
VastaaPoistaTsemppiä sorakärräjäisiin! Ja kyllä, tuo sammariruukku ovat täydellinen.
Se on viissiin vähän niin, että tämmösiä perusasioita pidetään itsestäänselvyyksinä. Sitten kun ne menettää, niin huomataan, että ne on oikeasti kaikista tärkeimpiä. Vesi ja viemäri, hih.
PoistaOnneks teillä Niagara (en oo tämmöstä kuullutkaan) toimi. Meillä ei toiminu mikään, kun putki oli litussa ja melkein solmussa.
Mulla on taas sammareita monessa ruukussa. On se vaan niin kiitollinen kukkija, ettei paremmasta väliä. Niikuin pelakuutkin.
Mä sanoisin, että onneks vain viisi päivää. Keittiöremontin yhteydessä me oltiin ilman vessaa n. 2-3 kk. Onneks läheisellä kirkolta löytyi vielä vanhanaikainen hyyskä. Siellä me kaikki neljä sitten käytiin kykkimässä isommat tarpeet. Pienet meni puskien juureen ;) Aina aamulla eka herääjä kysyi, että kenellä on hätä, lähetkö samalla kyydillä. Joskus piti lähteä keskellä yötäkin...huh, onneks se on jo takana. Mikähän kumma siellä kirkolla haiskahti aina ohimennessä...? ;)
VastaaPoistaJösses, teillä onkin ollu melkomoinen koittelemus. Mut eiks ookin, niin että hätä (mikä sanavalinta) keinot keksii. On teillä ollu melkomoinen hyyssäkkämatka. Mut niin vaan siitäkin selvisitte!
Poista