Näin aikuisella iällä uusien ystävien saaminen ei ole itsestään selvyys. Tuttavia kyllä on, mutta että löytää semmoisen ihmisen, jonka kanssa on leppoista olla, voi nauraa ja jutut luistavat. Semmoiset kohtaamiset ovat vähissä, ainakin meikämartalla.
Marttojen kautta tutustuin Pirkkoon muutama vuosi sitten. Pirkko on paikkakunnalle tuulen tuoma, kuten minäkin, lisäksi meitä yhdisti mäyräkoirat. Olemme kyläilleet, retkeilleet, saunotelleet ja kahvitelleet tiheään tahtiin, ihan viikoittain. On onni löytää ystävä, sielunsisko.
Kävin miehen ja Puhuripoikien kanssa sunnuntaina Pirkolla kyläilemässä. Voi ihanuus! Pirkko oli leiponut minulle sitruunanmakuisen juustokakun. Tie martan sydämeen käy...
Blogini kautta olen tutustunut pariin mukavaan ihmiseen livenä, toinen on Tiltu ja toinen Vekki. Tiltu on martta ja asuu ihanan perheensä kanssa parin tunnin ajomatkan päässä, joten tapaamiset jäävät 3-5 kertaan vuodessa, mutta onneksi on netti keksitty ja yhteydenpito sujuu myös sähköisesti. Meitä yhdistää marttailu, koirat ja konstailematon arki.
Vekin tunsin lapsuudessani ja nuoruudessani, mutta yhteydenpito katkesi useaksi vuosikymmeneksi, kunnes taas tapasimme, blogin ja mäyräkoirien kautta. Vekin kanssa puhumme ja puuhaamme puutarhajuttuja ja nauramme paljon. Piha on yhteinen henkireikä ja tietysti mäyräkoirat, Karkki ja Tuuliset Pojat.
Minuun on iskenyt keväinen sisustusinnostus jo tammikuussa. Uusi sohva on tilattu ja seuraavaksi täytyy miettiä kirjahyllyä, todella leveää/pitkää kirjahyllyä. Hyllyköllä saisi olla pituutta kahdeksan metriä. Keittiön kahvilanurkkaus, Kuppi ja Kepponen, on edelleen vaiheessa (hävettää). Työhuone on puoliksi tehty eli suunniteltu (savolaisena olen optimisti). Kyllä se tästä...
