Lähdin ystäväni Kaijan kanssa Türin kukkamarkkinoille viikko sitten.
Edellisestä reissusta oli kuusi vuotta,
niin se aika hurahtaa.
Tarkoitukseni oli löytyy Maurice Utrillo -ruusu,
mikä jäi entiseen pihaani.
Perjantaiaamu oli aurinkoinen.
Tässä me kolme tyttöä lekottelemme kiireettömästi.
Niin, Kaija lukee, Heta-koira kellii jaloissani sohvalla.
Munalla pääsee pitkälle,
paitsi että ne jäivät syömättä.
jossa satoi koko päivän ja illan.
Seikkailtiin silti kaupungilla,
painotus sanalla seikkailtiin,
sillä eksyttiin useaan kertaan.
Onneksi lauantai valkeni aurinkoisena.
En löytänyt Türista rakkauttani, siis Maurice-ruusua.
Ostin sitten neljä erilaista moniväristä ruusua
ja neljä erikoista saniaista.
Kukkamarkkinat olivat runsaat, kuten aina.
Lauantai-ilta kierreltiin Pärnussa.
Korkkasin kaksi virtuaaligeokätköä.
kukkia ja yrttejä sulassa sovussa.
Puu on arvokkaampi kuin aita.
Uimaan ei kuitenkaan tohdittu mennä.
ovissa sekä porteissa.
Sateinen päivä.
Tosin en marise,
sillä sade tuli todella tarpeeseen.