Herra ja rouva Korppi

Pihalle pärähti 48 säkkiä kuorikatetta, 9 neliötä laatoituskiviä ja 20 tonni kivituhkaa

eli kärräämistä ja levittämistä riittää pitkäksi aikaa.

Aloitimme eilen pihatyöt klo 5 aamulla, sillä päivällä alapihan lämpötila

nousee helposti lähemmäksi neljääkymmentä näillä helteillä.
Toivottavasti kesälomalaiset ja lämpöhakuiset nauttivat (minä en).

Löysin riihimäkeläisestä huonekalukaupasta kaksi peltistä korppia ja

siitä se ajatus sitten lähti...

Kangas alle ja kivituhkaa päälle.

Vasemmalla kasvaa Japaninruusikvitteneitä ja oikealla

kolme eriväristä angervoa.

Nyt ei tarvitse ruohonleikkurilla kiemurella puskien välissä.

Mies kaivoi poterot pylväille, 

jotka ovat ylijäämäpätkiä Kesälän rakennusurakasta.

Herra ja rouva Korppi.

Aurinkokello on odottanut arvoistaan sijoituspaikka vuodesta 2013,

jolloin ostin sen matkamuistoksi Turun reissulta.

Terassin pelakuut oikein pörhistyivät lämpöaallossa.

Rikkaruohomiljardööri

Ystäväni Leila kävi pitkästä aikaa kyläilemässä.

Juttua riitti koko päiväksi.

Sattui sateinen päivä, mutta ehdimme kuurojen välissä pihakierroksille.

Sain Leilalta peltisen poro-/peurapatsaan,

joka päätyy pylvään nokkaan etupihalle.

(Oli ilo nähdä sinut, Leila.)

Päätin hävittää etupihan puiden ympärillä kasvavan takkuisen nurmikon.

Nurmikonajo helpottuu, kun ajolinjat ovat suorat (toteaa logistiikan insinööri).

Kaksi kerrosta kangasta, ruskea kangas päällimäisenä on siksi,

että kuorikatteen alta ei pilkistele valkoinen kangas.

Kaupassa oli katetta saatavilla vain 18 säkkiä,

joten tilasi netistä lisää lavallisen eli 48 säkkiä.

Kesälän ympärille tulee kulkusillat omien pihapuiden paksuista lankuista.

Myrsky auttoi sutimaan väriä pintaa, myös omaan turkkiinsa, tietysti.

Mikäli rikkaruohot olisivat rahaa tai rubiineita olisin miljardööri.

180-litraiset tallikärryt täyttyvät hujauksessa.

Kitkemisen jälkeen palkitsin itseni tekemällä kukkapenkkiin polun,

jota pitkin pääsen vesisaaville.

Kukintaa:

Taidetta ja teatteria

Tänä vuonna on ollut monta ekaakertaa.

Niin myös käynti Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla.

Kanssakulkijana oli ystäväni Kaija.

Kuten kuvista huomaat, olimme taidenäyttelyn jalokivet:

vakavahenkinen Kaisa Kontio ja pirteä Kaija Kettunen.

 

Näyttelyalue on jo itsessään laaja taideteos.
Puutarhaharrastajana ihailin (kateellisena) siistejä ja
 kuvioharavoituja hiekkakäytäviä.
Järvi oli lempeän tyyni, kun saavuimme Salmelaan.
Viipyilimme ja viihdyimme viisi tuntia,
joten katseltavaa ja makusteltavaa oli runsaasti.


Salmelan jälkeen veimme reppumme majoituspaikkaamme.
Tunnin geokätköilyopastuksen jälkeen pyrähdimme kesäteatteriin,
jossa esitettiin Tähdet tähtien takana -näytelmää.
Päätähtenä tuikki komeaääninen ja raamikas
tangokuningas Marko Maunuksela.

Tiesitkö, että Mäntyharjulla sijaitsee Suomen toiseksi suurin puukirkko?
Kuinkahan valtava se suurin kirkko mahtaa olla,
kun tämänkin kirkon koko ja komeus pökerrytti.

Mäntyharju oli kaikkineen mieluinen kokemus.

Geokätköilyä ja auringonpaistetta

Kaikkea sitä pitää(kin) kokeilla!

Mieleni on jo pitkään tehnyt kokeilla geokätköilyä.

Voin ilokseni ilmoittaa,

etten ole enää jästi vaan geokätköilyharjoittelija,
sillä ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) geokätkö korkattu.

 Kävin ystäväni Kaijan kanssa Mäntyharjulla minilomalla.

Pääkohde oli Taidekeskus Salmela, josta tulee oma postauksensa.

Yhden yön majoitusta etsiessäni huomasin,

että Vuorijärven kotimajoitus tarjoaa myös geokätköilyopetusta.

Siispä varasimme sieltä huoneen ja opetustuokion.

Odotan geokätköilyharrastukselta reipasta ulkoilua,

seikkailuja, aarteenmetsästystä ja hauskojen arvoitusten ratkaisemista.
Eksyn helposti, joten odotettavissa on myös jänniä hetkiä.

Majoituspaikan koirat, Mörkö ja Konna, lähtivät polskuttelemaan.

Hyppää syvään veteen,

keiku kiikkerällä sillalla,

kulje pirunpellossa,

metsäile ja

nauti elämästä.

Terkuin Kaisa/Nettimartta

(Kaijan ottama kuva Tainan laavulla, Mäntyharju.)

Maurice, rakkaani...

Se kukkii!

Maurice Utrillo,

jonka ostin Türin kukkamarkkinoilta.

Myös veljen naapurilta saadut daaliat ovat loistokkaassa kukassa.

Mustaherukka Pohjan Jätti tuottaa tosi isoja, mehukkaita ja komeita marjoja.

Nauhukset ovat villiintyneet korkeaan kukintaan.

Virosta ostetut tomaatit tuottavat vasta raakileita.

Osa sadosta on väriltään mustia ja 

yhden lajikkeen tomaatit ovat sydämen mallisia.

Tuskin maltan odottaa...

Kivistä(ä)

Tältä näytti Kasvulan ympäristö toukokuussa,

kun aloimme myllertämään etupihaa.

Vesisaavi kallellaan, täytemaata notko pullollaan ja

epätoivoinen kivistävä tunnelma,

että tuleeko tästä koskaan mitään valmista,

saatika nättiä ja somaa.

Siispä ryhdyimme pengertämään notkoa ja rinnettä.

Ensimmäiseen reunukseen riitti oman pihan kivet.

Sitten kivet loppuivat ja

piti pyytää naapurilta lupaa hakea kiviä heidän santakuopaltaan.

Maan ja kivituhkan väliin levitimme kuitukankaan.

Lopputulema on tässä.

Kasvulan edusta on nyt melko tasainen,

eikä ole semmoinen tunnelma,

että kierähtää rinnettä mukkelismakkelis alas,

kun astuu ulos Kasvulan etuovesta.

Vesisaavikin on suorassa.

Nyt ei enää kivistä, paitsi pikkasen selkä.

 Pirkko pyörähti kyläilemässä suklaakaakun kanssa.

Tampereella voit törmätä mammuttiin...

Taas koin jotain ennen kokematonta ja elämyksellistä.

Kävin ystäväni Tiltun opastuksella tutustumassa Tampereen ihmeisiin.

Torstaina lounastimme ja kolusimme kaikki Museokeskus Vapriikin näyttelyt.

Näimme mammutteja, erikoisia kiviä, Hurriganesin soittopelit, nukketaloja,

vuoden luontokuvat, luonnontieteellisen museon ja paljon muuta.

Tämän jälkeen tallustelimme aurinkoista jokivartta pitkin Tallipihalle,

jossa on käsityöläisten putiikkeja ja aivan hurmaava miljöö.

Sieltä matkamme jatkui Sara Hildénin taidemuseolle.

Esillä on Ron Mueckin ällistyttäviä hyperrealistisia veistoksia.

Waude!

Hurautimme lisäksi Näsinneulan pikahissillä ihailemaan Tamperetta panoraamana.

Kuvasin ahkerasti Tampereen kauniita puistoja ja loisteliaita kukkaistutuksia.

Päivän kruunasi Pyynikin kesäteatteri, jossa esitetään Taivaan tulet -näytelmää.

Tupla waude!

Ensimmäinen kerta Pyynikin kesäteatterissa.

Olin aivan täpinöissäni.

En ole varma pyörikö näyttämö juurikaan enemmän kuin minun pääni.

Lavasteet olivat upeat, näyttelijät mahtavia, juoni huikea ja ja ja...

Hyvä etten pissinyt pöksyihini innosta.

Esitys oli sykähdyttävän vauhdikas kokonaisuus.

Näytelmän jälkeen, illan kähmyssä,

kävimme vielä ihailemassa Hatanpään arboretumin ruusuja.

Perjantaina, heti aikaisen aamiaisen jälkeen, 

kiertelimme puistoissa katselemassa sorsia, puluja ja kanoja.

Kyllä vaan, lähipuistossa oli erilaisia kanarotuja värikkäissä mökeissä.

Tulevaan kanalaani haluaisin Hämeenmusta maatiaiskanoja.

Totta kai teimme myös hieman ostoksia...

Ensi kesänä kohti Amuria ja Pispalaa!

Kuvan otti Tiltu Lapland Tampere -hotellissa.

Puupuiston ensimmäinen kesä

Alapihan Puupuisto voi hyvin.

Kaikki puut ja pensaat selvisivät ensimmäisestä talvestaan.

Alueella kasvaa kolme kuusta, Amerikanheisi, Mongolianvaahtera,

Saksanpihlaja, punapaju, Preeriankeltaruusu, kaksi Tammelan kaunotarta,

lumipalloheisi, tammi, hevoskastanja ja aidan vieressä Norjanangervoja.

Alla olevista linkeistä näet Puupuiston vaiheita:

toukokuu 2015

kesäkuu 2015

syyskuu 2015

 

Vasemmalla Saksanpihlaja, oikealla Mongolianvaahtera.

Etualalla töröttää omalta pihalta otettu kuusi ja

taustalla kaksi syreeniä, Tammelan kaunotar,

sekä lumipalloheisi.

(Ruskeat pallerot kuvissa eivät ole roskia,

vaan koirakaksikkomme Tuuliset pojat.)

Sorbus eburnea ja pelastettu siili

Sorbus eburnea, valkomarjainen pihlaja, pääsi alapihalle Puupuiston jatkeeksi.
Lisäys: helmipihlaja. Nimen tiesi Kivipellon Saila.

(Täytyykin tehdä postaus Puupuistosta...)

Pihallamme joutuu välillä myös pelastushommiin.

Siili oli tarttunut verkkoaitaan.

Onneksi Tuuliset pojat ovat aina valppaina ja

siili pääsi jatkamaan matkaansa.

Voi taivas!

Olen kuin harakka kaiken kiiltävän perään.

Ostin ison metallisen kranssin,

mikä etsii vielä paikkaansa.

Vihreä väri on mehukas.

Ostin edullisia ryhmäruusuja,

vaikka vannoin ettei koskaan enää.

Talvi nakersi useimmat ruusuni hengiltä,

tosin herkkä Preeriankeltaruusu selvisi,

mutta olinkin peitellyt sen runsaasti havuilla.

Klematikset olivat euron (1 €) kappale,

joten pitihän niitä ostaa.

Etupihan uusi tuleminen

Etupihan myllerrys alkoi.

Alueelle jätettiin hemlokki, pihlajat, sembramänty, mänty, pari vuorimäntyä,

kaksi katajaa, pikkuruinen tammi, vaalea ja punainen vaahtera ja ruusuja.

Yhdeksän vuotta sitten tässä kasvoi tosi vanhoja kuusia ja pihtoja,

jotka jouduimme suruksemme kaatamaan lahovaurioiden vuoksi.

Jos alapiha on rinnettä, niin yläpiha on tosi kumpuilevaa.

Taitaa pihatie olla ainoa vähän tasaisempi alue.

Kivet ovat omalta pihalta ja pengerrys on uusi.
Pengerys tulee jatkumaan Kasvulan eteen,
jolloin saamme oven edustan tasaiseksi ja
sadevesitynnyrit suoraan.

Ensimmäinen multakerros levitetty ja heti näyttää siistimmältä.

Mies jyrää ja minä tasaan sekä levitän lisää multaa.

Hyvä tästä tulee!

Rajaajaksi tulee kivireunukset,

näin multa ja sora pysyvät toisistaan erillään.

Kaikesta pihatöistä viisastuneena mies yrittää saada

reunakivet samaan tasoon nurmikon kanssa,

jolloin nurmikon ajaminen on vaivattomampaa,

eikä jää nurtsitupsuja käsin leikattavaksi.

Etupihaan kuuluu myös pieni kallionnyppylä,

jota olen kaivanut esiin mullan alta.

Yksi kuusenjuurakko oli niin valtava, että

kaivinkone ei saanut sitä irti.

Teen juurakosta ja kivestä koristeen.

Ympärille tulee kuorikatetta.

Illalla sain kannon oikealla puolella olevan alueen kitkettyä,

tasattua, mullattua ja heinänsiemenet itämään.

Mies hoiti jyräyksen.

Oli työtuottoisa päivä.

Sauna teki poikaa ja uni maittoi.

Lopuksi kauneutta silmälle ja iloa sielulle.

Kuvassa yhdistyy harrastuksemme,

miehellä musiikki ja minulla puutarha.