Valokuvauksellista

Talvi sieppasi lopultakin koulun ohi virtaavan Loimijoen syleilyynsä. Muutos tapahtui muutamassa päivässä. Jäätynyt joki on huurteisen kaunis.

Allekirjoitin opiskelijatyösopimuksen ja nyt sitten paiskin opiskelun lisäksi töitä. Ensimmäinen asiakastapaaminen on perjantaina, toivottavasti. Työnkuvaani kuuluu miettiä yhdessä yritysten kanssa kuinka sosiaalista mediaa voitaisiin hyödyntää heidän markkinoinnissaan ja asiakaskontakteissaan. Olen todella innostunut aiheesta!

9.1.

14.1.

20.1.

27.1.

Loimijoessa on pieni, mutta väkivahva koski, joka jauhaa sähköä.

Puut ja seinät ovat kuin tomusokerilla kuorrutettuja.

Ilmoittaudun jäseneksi paikkakunnan kamerakerhoon, Forssan Seudun Kamerat ry.

Kaverikseni sain Tiian, johon olen tutustunut Tuulisten Poikien blogin kautta.

Tiialla on kaksi mäyräkoiraa ja upouusi kamera.

Hyvä yhdistelmä.

Saimme heti asiantuntevaa opastusta kameran käytössä ja asetuksissa.

 

Tiedossa on kuutamokuvausta Torronsuolla ja valokuvanäyttely Tammelan kunnantalon aulassa.

Väliin mahtuu monta muuta tapahtumaa, ehkä jopa kalenterin tekeminen.

Tarpeistoa mustavalkofilmin ajoilta?

Ah, lämmöllä muistelen, kuinka haastavaa oli purkittaa filmiä ja

näppäilä kuvia kameralla,

jonka säädöt olivat miten sattuivat.

Kehitellä sitten filmit ja haarukoida aikoja kuvankehittelyssä.

Pimiössä tuli vietettyä eräskin tunti ja päivä.

Se oli aikaa se!

Kahvipaussi

Pellonperänemäntä, Reeta, lähestyi minua kahvikutsulla. Perso kun olen kahville, niin koppasin kutsun vastaan.

1.Mikä on sisustustyylisi?

Kodikas. Kotimme on kuin vihersalaatti, jossa seassa muutama tumma oliivi ja raikkaita kirsikkatomaatteja. Koti on paras paikka maailmassa, en kaipaa muualle. Kotimme on koirankestävä ja pestävä.

4.Mihin käytät paljon rahaa?

Minulla ei ole paljon rahaa, mutta kaikki mitä minulla on, menee kodin remontteihin ja pihan laittoon. 

 5. Mistä onnesta unelmoit?

Elän unelmaani. Minulla on kaikki, mikä tekee minut onnelliseksi.

 6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Tärkeintä on huonon onnen kohdattua, että kestää ja toipuu. Mottoni: Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

 7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Työnteossa, olipa se sitten ammatissa tai kotona (noh, en ehkä ole ahkerin pölynpyyhkijä, tunnustan).

 8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Erehdyksiä sattuu meille kaikille, elämä on.

9. Mikä on naisen ja miehen parhain ominaisuus?

Suoruus.

Jos sinua rupesi kahvittamaan, niin ole hyvä!

Kiva kun olet täällä

Kiitos teille kaikille tervehtymistoivotuksista!

Tulin iloiseksi kaikista tsempeistä ja käsi parani nopeasti.

Jatkossa kirjoittelen blogiini sunnuntaisin.

Tänä keväänä en keskity taimikasvatuksiin, vaan opiskeluun.

Seuraan ja nautin teidän puuhianne.

Multaista, lämmintä ja herneenvihreää keväänodotusta!

Tammikuussa innokkaimmat viherpeukalot ovat kylväneet jo latva-artisokan, munakoison,pelakuut ja heliotroopin. Maaliskuussa kylvötyöt alkavat toden teolla. Silloin on mm. purjon,sellereiden, chilien, paprikoiden ja tomaatin vuoro. Huhtikuussa kylvämme useimmat yrtit jakoristekasvit. Vapun tienoolla kylvetään kaalit, kurpitsat, kurkut ja maissi. Perunan idättäminenkin on tavallaan esikasvatusta. Sillä nopeutetaan kasvuun lähtöä ja aikaistetaan satoa.

Ohjeet: Anu Ranta, Hyötykasviydistys ry.

Sain äidiltäni nämä erikoiset orkideat.

Varjot lyhenevät eli aurinko paistaa.

Sain ystävältäni Vekiltä sieniä, jotka odottavat asetelmaan pääsyä.

Eivätkö olekin aidon näköisiä?

Pasuunani ovat edelleen täydessä lehdessä.

Kiitos, between, tunnustuksesta!

Olen samaa mieltä...

Sairaslomalla (kirjoittamisesta)

Blogi jää tauolle.

Oikea olkapää sanoi sopimuksensa irti.

Lisäys: Onneksi ei ollut mitään isompaa ongelmaa,
pientä lepoa (onneksi kesään ja puutarhatöihin on vielä aikaa) ja
verryttelyä, niin käsi on kuin uusi.
Nyt keskityn opiskeluihin ja naputtelen raportteja väellä ja voimalla.

 

Nimiherkkuja ja valoilmiöitä

Kesäkeittiömme sai useita nimiehdotuksia.

Kiitos!

Kyllä näistä herkuista joku tulee maistumaan suussa makeimmalta.

Tässä vielä kierros viimekesäisiä kuvia kesäkeittiöstä.

Tänään oli häikäisevän kirkas pakkaspäivä.

Voi että pölyt näkyivät hyvin!

Somaa sumua ja ohutta yläpilveä

Sielu vaati rentoutusta raporttien ja esseiden kirjoittamisten lomaan, ja mikäs sen parempaa kuin kirjoittaa muutama sananen blogiin. Näyttää tosi lupaavasti siltä, että saan tentittyä kaikki osiot huhtikuun loppuun mennessä. Tämä tarkoittaisi sitä, että palaan kouluun syksyllä vain esittämään opinnäytetyöni seminaarissa. Meikä olisi sitten virallisesti insinöörimartta. Ei ollenkaan paha suoritus senioriopiskelijalta.

Pellolla 6.1.2014 sumua ja pilvisyyttä.

Pelolla heinäkuussa 2013 pilviä ilman sumua.

Lisäys: Pellolla 12.1.2014 lunta ja pilvisyyttä.

6.1.2014

Heinäkuussa 2013

Maitohorsma on viehättävä.

Ohdakkeissa on samaa väriloistoa kuin horsmissa.

Maassa on himppunen lunta, sen verran, että on valoisampaa ja liukasta.

Pääsen testaamaan Icebugejani.

Sipsutelkaa riemuisasti ja varokaa liukkautta!

Mikä nimeksi kesäkeittiölle?

Viime kesänä, aatelkaa kohta koittaa kesä taas, saimme kesäkeittiömme melkein valmiiksi.

Vuonna 2007 näytti Ruumiskellari ja kesäkeittiö tämmöisiltä.

Nyt on myös useammalta taholta vahvistettu, 

että kellari on toiminut aidosti ja oikeasti ruumishuoneena. 

Santra keksi pari vuotta sitten kellarillemme mainion nimen Olokolo.

Kellarin päällä oleva kesäkeittiö ei ollut hääppöinen ja

lisäksi sadevedet valuivat kellarin katon (kesäkeittiön lattian) läpi

kastellen kellarin ikävän näköiseksi, eikä se siksi soveltunut käyttöön.

Mies teki taas ihmeitä ja lapio ja lapio ja lapio multaa kuutioittain.

Kesäkeittiön maalattia poistettiin ja alta paljastui

tuhat litraa lecasoraa ja neliöittäin muovia.

Pikesin lattian kahteen kertaan.

Kuumalla kelillä siveltävä bitumi levisi liukkaasti.

Rakas veljeni Teemu nosti housujaan ja paukatti isävainaan henkseleitä

ja siitä rakentaminen käynnistyi.

Päätimpurina toimi mieheni veli Matti.

Minä muonitin, siivosin, hain tavaraa 

ja toimin piällysmiehenä (savolaiseen tapaan).

Isot kukkapurkit on tehty Olokolon lattilevyistä.

Matti näytti kuinka kottikärryillä kuljetetaan lankkuja.

Lankut ja parrut olivat omista puista,

näin 100-vuotiaat kuuset jatkavat elämäänsä pihapiirissämme.

Välillä kävimme huilimassa ja katselemassa seutumme tarjoamia nähtävyyksiä.

Korteniemen perinnetila

Matti tuumailee ja mittailee.

Piippuakin piti korottaa.

Matti on moniosaaja.

Hänellä pysyy kädessä niin vasara, saha kuin muurauskauha.

Lisäksi hän on armoton suunnistaja ja tykkää lisäksi hypätä polkkaa.

Melkoinen mies, ottain huomioon, että ikää on yli 70.

Matti on rautaa!

Ilman Mattia ja veljeäni kesäkeittiö ei olisi toteutunut. Kiitos!

Vedin tolpat tumman harmaiksi ja lattian mahongin väriseksi.

Betonitötterö on Olokolon ilmastointikanava.

Tötterön päälle tulee, ilmaraoilla tietysti,

puulevy kukkapurkkeja varten.

Ostimme alemyynnistä kalusteita.

Kukkulalla on makoisaa istua ja katsella pihaa.

Tulee rauhallinen olo.

Keväällä maisemoimme ympäristön,

luultasti luonnonkivillä.

Päätykolmioihin tulee rimoitus ja takaseinään panimme kirkkaat pleksit.

Sivuille tulee lyhyet pätkät heinäseipäitä ja niihin köynnöksiä.

Matti muuraa kesällä lieden luonnonkivistä.

Kesäkeittiömme elää ensimmäistä talveaan.

Mutta mikä nimeksi kesäkeittiölle?