Niin hieno!

Lainaan Runovaarin keväistä runotusta:

Niin hieno!

Lumitähtipeitto

alppiruusun yllä,

loistaa kristallinkirkkaana

valkoisena.

Hulmuaa talvenhuntu

pohjatuulen puhurissa,

tähän on tultu.

Riisuu tuuli tähtipeiton

vihreän yltä,

paljastaa varpuvarret,

talven kalvakat silmut,

kaarnakuorten arvet

kevään ääniä 

kuiskaavat.

Miljoona lumitähteä,

talviretkellä,

hetken tuikkivat

valonsäteissä.

Runovaari (Justin Larma)

Luen parhaillaan, hitaasti ja nautiskellen,

Justin Larman uusinta omakustannerunokirjaa Syvälle sisimpään.

Kunhan saan järkäleen luettua (352 sivua),

kerron tunnelmia ja tuntemuksiani.

Nyt on tosi hieno keli,

joten lähdetäänpä hangille,

sillä koko Suomi on saanut lumivaipan ilokseen (jotkut surukseen).

Ai niin, ajattelin tehdä kylvöksiä:

Cream Sausage, vaalean hunajankeltaiset soikeat hedelmät

Red Pear, päärynän muotoisia makeita hedelmiä,

kulttuuriperintö 1800-luvun alkupuolelta

Paprika Hamik

Kaunopunahattu Feeling Pink

sekä Pirkolta saamani, tummanruskeita pieniä hedelmiä, tekevän tomaatin ja

pieniä keltaisia hedelmiä tekevän tomaatin (ja nimethän on tietysti hukuksissa).

Pihapiiritapahtumia:

Pihapiiriaakkoset: H

Hoosta tulee mieleeni havupuut, haittaeläimet ja hanki.

Havupuut ovat suosikkejani.

Pihallamme kasvaa luonnonvaraisesti kuusia,

joiden taimia siirrän rajoille näkösuojaksi.
Muutama pihtakin on kuusten joukossa.

Meillä ei ole isommin harmia haittaeläimistä,

jos niiksi ei lueta meidän puuhakkaita puutarha-apureita eli

voimakaksikko Puhureita.
Koirapojat silppuavat mielellään oksia,
valitettavasti parturointi ei aina ole mieluista minulle.

Puhurit tutkimassa onko fasaaneita kuusien alla.
Kuuset antavat suojaa monille linnuille.

Illalla ja yöllä tuiskutti aimo annoksen lunta.

Rengossa nappaamani kuva esitettiin Yle Hämeen sääkuvana tiistaina.

Uutisten lukija kehui valkoisia hankia.

Mukavahan se olisi hiihdellä, kun aurinko paistaa.

Tippanokka ja sääkuva

Äidillä käydessäni huomasin hänen korkkitaulullaan Tippanokan.

Sorsan kuva taisi olla ihan ensimmäinen kuva,

jolla voitin kamerakerhon kuukauden kuva -kisan.

Kuva on julkaistu reilusti yli 30 vuotta sitten Riihimäen Sanomissa.

Sorsan nokasta tipahtaa juuri oikeaan aikaan pisara veteen tehden renkaita.

Ja kyllä, kuva on mustavalkoinen.

Viikko alkoi loistavasti, joskin liukkaasti,

sillä maanantaiaamuna nappaamani kuva päätyi Yle Hämeen sääkuvaksi.

Hyväntähden, kun oli ja on liukasta.

Kävelin koirien kanssa pitkin pientareita, enkä siltikään tahtonut pysyä pystyssä.

Satoi hiljakseen lunta, ja sää oli kaikin puolin suheroa.

Sunnuntai-iltana sama maisema näytti kirkkaalta.

Tippanokan kunniaksi otin vesitippakuvia.

Kesälän kaide...

...koristekorpin pyrstö.

Pihapiiriaakkoset: G

G niin kuin geokätköily.

Ehdottomasti!

Tämä uusin harrastukseni on puraissut napakasti

ja vienyt mukaansa.

Aivan mahtava harrastus,

sillä kätköilyssä tutustuu uusin paikkakuntiin,

nähtävyyksiin, tulee ulkoiltua ja reippailtua,

ja se löytämisen riemu vasta hauskaa onkin.

Onneksi sain geokaverikseni iloisen Kirsin,

jolla on geokoira kuten minullakin,

tai siis minullahan koiria on tuplana.

  

Näissäkin kuvissa on geokätköt,

mutta en paljasta mitä ja missä.

Mäyräkoirallinen mamma olen minä ja

kuvan napsaisi Kirsi.

Myrsky, Tuisku ja Rocky tulevat juttuun oikein mainiosti.

Viikolla kävin geokätköilemässä Rengossa,

mutta saaliiksi sain vain valokuvia.

Kotipihan peurataulu ruostuu mukavasti.

Keväthuumatartunta

Olen kovasti ihastunut tuoksuttomaan liitumaaliin/kalkkimaaliin.

Joten maalata mutasin makkarin puisen rumahkon arkun valkoiseksi.

Mätsää nyt vähän paremmin vanhaan peilipöytään.

 

Tulppaanit ovat auenneet täyteen loistoonsa.

Olen saanut keväthuumatartunnan.

Varmoja merkkejä ovat maalausinto ja sisustustavaroiden hankinta.

Mäyräkoirien kodissa/omistajalla pitää tietysti olla mäyräkoira-aiheisia tyynyjä,

kaulahuiveja, kaula- ja korvakoruja.
Ai joo, ostin myös jotain tosi tarpeellista,
teleskooppipölyhuiskan.
Nyt saavat katonrajassa olevat hämppisten seitit kyytiä.
(Eikä tämäkään ole maksettu mainos.)

Pihapiiriaakkoset: F

Ähvä.

Apua!

Tiedänkö yhtään sanaa, joka alkaa F-kirjaimella?

Flaksi, fobia, fasadi, fariinisokeri, fakiiri, frakki, fiasko, fiba...

Liittyykö mitenkään puutarhurointiin?

Nyt tiedän, F niin kuin fasaani.
Näitä kultakurkkuja meidän pihalla kävellä romppasee laumoittain.

Fasaanit ottavat multakylpyjä kukkapenkeissä,
mutta isompaa haittaa niistä ei ole ollut.

F niin kuin filmi.
Olemme siirtyneet digiaikaan,
joten filmirullat ovat siirtyneet historiaan.
Minulla on edelleen tallessa valokuvalaboratorio ja
muutama filmikamera, joten ehkä joskus vielä vedostan mustavalkokuvia.

Kuinka hyvin tiedät, mitä ja missä saa kuvata?
Testaa tietosi Yle uutisten -sivulla.

Tiistaina puhalsi leuto föhn-tuuli.
Mieheni hyppeli, käskystäni/pyynnöstäni tosin, järvenjäällä.
Kuvani ei yltänyt Ylen sääkuvaksi.

Ystävänpäivätervehdys

Toivoisin olevani villasukat,

jos jalkojasi palelee,

nenäliina,

jos sinua itkettää,

virkistävä juoma,

jos olet väsynyt

ja sinua janottaa,

enkeli, joka sinua auttaa,

jos apua tarvitset.

Toivoisin olevani ystävä,

joka sinua ilahduttaa.

Marleena Ansio

Somettaa

Tänään oli virkeän värinen päivä,

vaikka ulkona oli villasukan harmaata.

Ensin siivosin heti aamusta kolme tuntia,

uunissa porisi sillä aikaa vihanneshöystöinen hirvipata,

jota ystäväni Pirkko saapui syömään puoliltapäivin.

Ruuan päälle ryllähdimme täysien vatsojen kanssa sohvalle

ja eikun somettamaan.

Oikeasti annan it-neuvontaa Pirkolle,

vaikka mieheni ottama kuva kertoo aivan toista tarinaa.

Siinä me, somemummut, istumme kännykät ja iPadit tanassa.

Värikästä viikon loppua,

somella tai ilman!

Pihapiiriaakkoset: E

Elämä ja Elegia.

Olisi voinut olla myös elämys, eläimet, eläke, Elvis, eriparisukat, elinvuodet, esikot...

Meidän mäellä on ollut elämää 1880-luvulta lähtien,

lie ollut jo aikaisemminkin, mutta tuolloin paikalle rakennettiin vaivaistalo.

Nyt täällä asumme me, ikääntyvä pariskunta koirineen.

Elämä on ollut välillä niukkaa ja tiukkaa,

aina olemme kuitenkin selvinneet.

Näinhän se menee, että jos joka päivä paistaa aurinko,

niin siihen(kin) saattaa kyllästyä.

Elämä on ihmeellinen sekametelisoppa!

 

Elegia

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Eino Leino

Elämää suurempi runoilija.

Minun maisemani -kilpailu

Oletteko huomanneet, että Suomen ammattiluontokuvaajien ry 

on järjestänyt valokuvakisan, Minun maisemani?

Hoksasin vasta viime viikolla, 

jolloin nimettiin tammikuun 10 parasta kuvaa Ylen ohjelmassa.

Tottakai halusin osallistua!

Lähetän joka kuukausi 1-3 kuvaa.

Tässä helmikuun kuvalinkkini:

Kuva 1 Aivan liian kylmää

Kuva 2 Myrsky ja Tuisku sumussa

Kuva 3 Häikäisevää

Saa käydä painamassa ❤-painiketta, jos siltä tuntuu.

Sunnuntaina oli leuto ilma ja uskaltauduimme jäälle.

Maisemat ovat erilaisia, kun niitä katsoo järvenselältä.

Sama paikka, eri valo

Mykistävän erilaiset kuvat samasta paikasta.

Kukkalautoja ja taimipotteja

Minulla on kolmessa huoneessa ikkunapenkit.

Aivan kuin suunnitellut kukka- ja puutarhaharrastajalle,

mutta kuten tiedätte, tilaa ei koskaan ole tarpeeksi.

Ikkunapenkeistä vain yksi, vierashuoneen ikkuna, on kasvatuskäytössä,

sillä mies ei halua työhuoneensa ikkunalle rehuja,

eikä pohjoisenpuoleinen ikkuna muutenkaan ole hyvä taimetuksille.

Makuhuoneemme ikkunapenkki puolestaan on rauhoitettu koruilleni ja koristeille.

Vierashuoneen ikkuna on itään ja juuri sopiva pelakuiden talvetuksille,

sillä huonetta pystyy pitämään viileänä. 

Tuplasin taimetustilan lisäämällä vierashuoneen ikkunapenkin eteen,

noh, mieshän ne poraushommat tietysti teki,

kalkkimaalilla maalaamani 180 cm pitkän kukkalaudan.

Tadaa!

Toin kellarista syyssyrikän, iso purkki, saamaan valohoitoa,

kun se oli pukannut esille kelmeän kalpukoita lehtiä.

Järjestän purkkeja tiiviimmin, jolloin mahdutan kukkalaudoille vielä monta pottia.

Uuden kukkalaudan harmaa väri häviää taustaansa,

eikä näytä yhtään hassummalta.

Kellopasuuna ja kalkkimaalituloksia

Voi että tuntui ilostuttavalta upottaa kädet multaan.

Tilasin valkokukkaisen kellopasuunan (Brugmansia suaveolens) siemeniä ja

tulihan siinä toimituksessa muutama muukin siemenpussi,

jopa hyötykasveja, tomaatteja.

Pussissa oli kahdeksan röpöliäistä isoa siementä.

Siemeniä piti hieman hioa ja liottaa vedessä vuorokausi ennen kylvöä.

 

Kerrankin toimin melkein ohjeiden mukaisesti eli soossasin taimimullan sekaan

turvetta ja vermikuliittia, paitsi että käytin perliittiä, kun vermikuliittia ei ollut.

Ensimmäinen sitoo vettä ja toinen ei, joten saas nähdä mihin tämä hifistely johtaa.

 Lupasin kertoa kalkkimaalikokeiluistani.

Maali oli lähes tuoksuton, siitä lähti vain vieno kukkainen tuulahdus.

Sively oli todella helppoa ja jälki siistiä.

Pohjatöinä tein vain pesun ja todella kevyen hionnan.

Maalasin kukkatason ja -pöydän kahteen kertaan.

Pinnasta saa kestävämmän, jos sen käsittelee vahalla.

Kalkkimaalin idea on oikeastaan aikaansaada vanhan näköistä ja

kulunutta maalipintaa eli santapaperi käteen ja hiomaan reunoja,

jolloin pohjamaali tai huonekalun alkuperäinen maali pilkistää trendikäästi.

Jätin tällä kertaa pinnan tasaväriseksi.

Raskaan ruskeasta unkarilaispöydästä suketui vaalea kaunotar.

Pöydän ja vähän muutakin, sain ystävältäni Mirjalta,

kun hän tyhjentelee varastojaan.

Kalkkimaalin peittävyys oli kiitettävää.

Suosittelen kokeilemaan kalkkimaalia, 

sillä maalaaminen oli helppoa ja hajutonta.

Tuote on vesiliukoinen.

(Tämä ei ole maksettu mainos.)

Pihapiiriaakkoset: D

D niin kuin dramaattinen daalia.

Olen pikkuisen hurahtanut daalioihin/joriineihin.

Pidin niitä ennen aivan liian vaivalloisina talvisäilytyksen vuoksi.

Olin väärässä. Totaalisesti. Olin vain osaamaton.

Nostan daaliat ylös syksyllä mahdollisimman kuivalla kelillä,

annan ryhmyisten juurakoiden kuivahtaa suojassa sateelta,
yleensä kottikärryissä,
karistelen mullat pois ja

kiikutan juurakot laatikoissa viileään ja pimeään juureskellariin.

Eipä sitten muuta.

Keväällä tavataan!

Katsotaan löydänkö keväällä uusia daalialaatuja.

Mieleni tekee hankkia pallo-, kaktus- ja pompondaalioita ja ja ja...

Toinen rakas D on dekkarit.

Olen tykästynyt mahdollisimman väkivallattomiin kirjoihin.

Uusia vanhoja löytöjä ovat Maria Lang, Pirkko Arhippa ja Eeva Tenhunen.

Omat dekkarinovelliajatukset ovat jäätyneet, enkä tiedä sulavatko enää koskaan.