Karhun, Ketun ja Siilin pihapiiri

Kävin Wiima-koiran kanssa veljeni möksällä harjoittelamassa jäljestystä.

Veli ja hänen vaimonsa sekä puutarhurityttärensä ovat raivanneet

iloisen ja kiinnostavan pihakokonaisuuden metsään.

He ovat kekseliääsi hyödyntäneet koristeissa kierrätystavaroita ja kirppislöytöjä.
Veli nikkaroi penkkejä ja istutuslaatikoita naisväen toiveiden mukaisesti.

Jos olet tarkkana, niin huomaat kuinka kukkapenkeissä ja asetelmissa

vilahtelevat heidän voimaeläimensä eli karhu, kettu ja siili.

Eläinhahmoista on muodostunut heille myös lempinimet.

Ai niin, ja asuuhan pihapiirissä myös yksi mustavalkoinen kissaneito.

Posliinikukkaihme ja avaria maisemia

Isoposliinikukkani kukkii useita kertoja vuodessa,

mutta nyt on porukkaan liittynyt kaksi uutta kukkijaa.

Nimet ovat kadoksissa, sillä uskokaa tai älkää,

koiranpentumme pilkkoi, ei sentään syönyt, niiden nimitikut. 

PS. Onneksi nimet löytyivät postauksesta vuodelta 2015.

Hoya Caudata

 Sydänlehtinen posliinikukka teki yhden kukkaryppään.

Voi että olen onskuna!

Hoya Kerrii

Sitten päästään ihailemaan syksyisiä maisemia.
Tänään oli lämpöä 2,9 astetta klo 5.

Pellot ovat avaria.

 Huomio teille, jotka kuuta kurkottelette!
Tänään on täysikuu.
Kuvassani vielä vähän vajaa kuu, mutta melko pyöreä silti.

Joutsenperheen puuhia

Lähdin veljeni kanssa kuvamaan kurkia ja jalohaikaroita.

Saaliiksi saimme joutsenia.

Lähijärvellä on joutsenperhe, jolla on kuusi poikasta.

Ne ovat kasvaneet pienistä palleroista somiksi teineiksi.

Niiden väri on vielä harmahtava ja nokkakin pinkki.

Elämyksiä, meillä ja muualla

Kävin lauantaina kuuntelemassa ja katselemassa

Lahden Kaupunginteatterissa esitettävän The Sound of Music -musikaalin.

Elokuvan olen katsellut reippaasti yli 20 kertaa.

Jo ensi sävelet saivat sieluni väräjämään,

ja kastuihan ne silmäkulmatkin useaan kertaan,

en ollut ainoa.

Esitys oli kerrassaan hurmaava.

Esiintyjät olivat loistavia, ja lavasteet käsittämättömän upeat.

Kyllä tällaiset eläkeläisretket ovat helppoja,

hyppäät vain bussin kyytiin ja huristelet nauttimaan esityksistä.

 Vaikka sateella ei pääse, eikä tee kyllä yhtään mielikään,

pihahommiin, niin kaikki säät ovat hyviä kuvaussäitä.

Pikkulinnut etsivät evästä.

Jätänkin siementävät kasvit linnuille ravinnoksi,

eli leikkaan varret vasta keväällä.

Punarinta pulmuseni.

 Sääkuvaukset aamutuimaan alkavat olla haasteellisia,

sillä klo 5 on vielä tosi hämärää,

ja yöpaidassakaan ei enää oikein tarkene hiippailla pihalla.

Wiima mäyräkoiran kasvattaja toi kesällä hortensian,

mikä kukkii vieläkin muhkeana.

 Daaliatkin kukkivat loistokkaasti.

 Meillä on kolme mäyräkoiraa, Myrsky, Tuisku ja Wiima.

Vain Wiima-tyttönen on joka-sään-koira.

Se lähtee mielellään kävelylle myös sateessa.

Kävimme yhdessä ihailemassa naapurikaupungin maisemia.

Värikkään kuvauksellinen päivä

Yöllä satoi vettä oikein romakasti.

Vihdoinkin syyslannoitteet sulavat kasvien käyttöön.

Sain ystävän ystävältä pasuunakukan. Siinä on kaksi nuppua.

 Pienet orvokit ovat kylväytyneet itsekseen soraan.

En ole hennonut poistaa niitä.

Päärynät ovat komeita köllyköitä ja melkein kypsiä.

Veli teki kolmannen mäyräkoiran. Nämä ovat mieluisia koristeita.

Ruusut tuoksuvat vienosti.

Syksy tuli parissa päivässä.

Eilen oli värikkään kuvauksellinen päivä.

Vapaaehtoistoiminta sekä säpinää taiteiden yössä

Kurssiterveiset Lehmirannan lomakeskuksesta!

Olin ystäväni Pirkon kanssa Eläkeliiton järjestämällä nelipäiväisellä tapaamisella,

minkä aiheena oli yhdistysten vapaaehtoistoiminta.

Antoisa kurssi!

Vetäjät olivat nauravaisia sekä reippaita ja kurssikaverit hempeitä sekä lempeitä.

Saimme paljon tietoa, ja etenkin vertaistarinat olivat opettavaisia.

Kannattaako edes kysyä, kumpi on minun korttini...

Lehmirannan lomakeskus on monipuolinen hotelli Salossa.

 Ruokasalista on huikeat maisemat järvelle.

Ruoka oli monipuolista, vaihtelevaa, ja allergiset oli otettu hienosti huomioon.

Lehmirannassa on runsaasti harrastusmahdollisuuksia. 

Voit uida järvessä tai kylpylässä, soudella, pelata erilaisia pelejä ulkona 

(opettelin pelaamaan mölkkyä),  

ottaa sauvat seinustalta ja suunnata lenkkipolulle,

on päivätansseja sekä musiikkiesityksiä, varsinkin yhteislaulut olivat suosittuja

(kunpa osaisin laulaa),

tarjolla on retkiä ja vaikka mitä.

Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi!

Aamuisin oli kuvauksellisen sumuista,

päivät sekä illat leutoja.

Ruusut kukkivat edelleen.

Pitihän puutarhaharrastajan niitä nuuskutella ja kuvata.

 Torstaina sukelsimme Salon taiteiden yöhön,

tai no niin, olimme humussa pikemminkin alkuillan,

yöllähän me ikäihmiset nukumme. Vai?

Salo on kuuluisa radioista, telkkareista ja kännyköistä,

joten piipahdimme Salon Elektroniikkamuseoon.

Kuinka ollakaan, ajauduin 50-luvun radio-osastolle...

 Pääsimme seuraamaan näytelmäharjoituksia Teatteri Provinsiin.

Ohjelmistoon on tulossa Viulunsoittaja katolla.

Olipa jännittävää seurata ohjaajan ja näyttelijöiden yhteistyötä.

Kävimme kuuntelemassa myös orkesteriharjoituksia.

Kyllä oli komeaa musiikkia.

 Salon torilla, joenrannalla ja kaduilla oli monenlaista katsottavaa sekä esitystä.

Taisin vihdoinkin löytää uudet kahvimukit.

Olen etsinyt ohuita sekä kevyitä kahvimukeja vuosikausia.

Kahvi ei maistu hyvälle kolhon paksuista mukeista juotuna.

Sydämeni sykähti, kun näin nämä Tiina Harjolan mukit.

Mukit ovat kauniit, kevyet ja uniikit. 

Mun, mun, mun...

Pihamme ammattikuvaajan silmin

Valokuvaaja Jonne Räsänen kuvasi pihaamme

viime vuoden heinäkuussa Kotiliesi-lehteen.

Seurasin tarkasti hänen toimiaan, oppiakseni.
Tässä muutamia Räsäsen laadukkaita otoksia: