Haasteita kerrakseen

Lomalainen täällä pakertaa läksyjen kimpussa. Tehtävät ovat haastavia, joten tasatakseni aivomyrskyäni vastaan Häivähdys purppuraa -blogin haasteeseen. Kiitos, AnnaS!

Alkuperäiset kysymykset olivat

1. Lempivärini sisustuksessa:

2. Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille: 

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä:

4. Suosikkini leivonnassa:

5. Viisi blogisuosikkia: 

Aion keskittyä ensimmäiseen kysymykseen eli lempivärini sisustuksessa. Heräsin miettimään, että onko minulla lempiväriä? Apua! Onko sisustukseni samanlainen sillisalaatti-sekametelisoppa kuin on puutarhani? Apua, apua! Onko minulla edes sisustustyyliä? Apua, apua, apua!

Pakko todeta, että eipä ole meikämartan sisustuksessa punaista lankaa, ehkä vihreä lanka sentään löytyy.

Sain kaveriltani Vekiltä posliinikukkia, joita hän on keräillyt ja tilanpuutteen vuoksi nämä kaunottaret ovat nyt päätyneet hellään huomaani. Tässä yhdistyy kaksi elementtiä, joista pidän eli vihereys ja rosoisuus.

  

Päävärini sisustuksessa näyttäisi olevan vihreä ja vehreä ja ruskea.

  

Tingeltangelit tuovat sisustukseen persoonallisuutta (muka).

Huumoria pitää myös olla.

Hyllyt notkuvat kirjoista. Kirjat ovat ehdottomasti osa sisustusta.

Näin meillä!

Kuinkas teillä?

Ai, käytiinkö me tuollakin!

Läksyjen välissä on rentouttavaa selata vanhoja valokuvia. Niistä saa voimaa.

Ai, käytiinkö me tuollakin! Kuvakaikuja yli kahdenkymmenen vuoden takaa.

Kuljettiin veljeni ja hänen tyttärensä, Sinin, kanssa paljon porukoissa viikonloppuisin. Sinin äiti oli usein töissä lauantaina ja sunnuntaina ja minä olin vapaaherratar, joten meillä oli aikaa retkeillä ja kuvailla.

Olen skannannut kuvat dioista, joten sävyt eivät ole aivan kohdillaan. Otin tuohon maailman aikaan joko diakuvia tai mv-kuvia, jotka kehitin itse. Mielestäni kuvista välittyy ilo.

Studiokuvausta, osa 1

Kamerakerhomme teemaillassa oli valokuvaaja Lassi Puhtimäki kertomassa studiokuvauksesta. Lassi pystytti kokoushuoneeseen kolme valaisinta ja pääsimme testamaan valojen optimointia ja vaikutusta valokuvaan.

Huhtikuussa jatkamme studiokuvausharjoittelua ja sitä ennen käymme maaliskuussa testaamassa miten sujuu yökuvaus. Kuvausiltana möllöttää taivaankannella täysikuu, joten toivotaan ettei ole pilvistä.

Seuraava etappi kuvassarallani on RAW-kuvien ottaminen. Lupasin porukan miehille, että testaan. Alla olevat kuvat ovat jpg-formaattilla ja kuten huomaatte, mikä on puhki valottunut, niin se on ja pysyy valkoisena ja kohta, mikä on uponnut mustaan, niin on sinne uponneena lopullisesti. RAW-kuvissa kaikki tieto on tallella ja niitä voidaan muokata. No, sen näkee, kun kokeilee...

Rajauksia

Kaikkea ei voi saada, kannattaa kyllä tavoitella, joten täytyy tehdä rajauksia ja raamittaa. Harrastan tällä hetkellä kamerakerhoa ja kirjoituspiiriä, joten marttailu on jäänyt vähiin. Tiistaina kamerakerhossa on aiheena studiokuvaus eli säädellään valoja. Erinomaisen kiinnostavaa ja tarpeellista tietoa.

Kohta koittaa hiihtoloma. Hiihtoloma ilman lunta? Onneksi ei ole suksiakaan, niin ei sapeta. Lahjoitimme mieheni kanssa sukset ja monot parempaan käyttöön. Ajattelin tehdä töitä lomallani, mutta rajaan työt minimiin ja keskityn opiskeluun, toiminnanohjausjärjestelmä SAP lisää harmaiden hiuksieni määrää. Haen lisäksi 80-vuotiaan äitini meille virkistäytymään ja hupailemaan.

Kirjoittaminen on rajoittunut koulutehtäviin. Olen naputellut raportteja ja etsinyt viitekehystä opinnäytetyöhöni. Yksityisetsivä Jenny Cotton lomailee ja keräilee voimia uusiin koitoksiin.

Olen lähettänyt avoimia työhakemuksia, sopivia avoimessa haussa olevia työpaikkoja on todella vähän. Kukahan tarvitsisi organisointitaitoista, vuorovaikutus- ja viestintätaitoista it-kouluttajaa, joka on kohta muodollisesti pätevä insinööri?

Rajattoman mukavaa viikkoa!

Kuviakin rajailin:

 

 

 

 

 

 

Ystäville, tuttaville, kavereille

Arkipäivän juhlaan

sinut kutsuisin,

keittiööni vanhaan,

viereen kakluunin. 

Ruudullinen liina,

leivän viipale.

Kuppi kuumaa teetä.

Siinä juhla se. 

Sanoja on vähän,

tuskin ollenkaan.

Ystävyyden kieltä

vaiti kuunnellaan.

(Anna-Mari Kaskinen)

Hyvästit Shirley Templelle

Lapsuuteni kuuluivat erottomattomasti Shirley Templen valoittavat elokuvat.

Tomera ja nätti pikkutyttö oli varmasti monen ikäluokkani tytön idoli.

Kiitos...

Hyvästi Shirley Temple!

Hän kuoli 10. helmikuuta 85-vuotiaana.

Elämä on mielenkiintoista

Opiskelu

Olen päättänyt onnistua! Koulu päättyy huhtikuun 17. päivä ja tentittäviä aineita on 8. Näistä hankaluutta tuottaa eniten toiminnanohjausjärjestelmä eli SAP. Täytyy harjoitella ankarasti. Ohjelmassa on hurjasti erilaisia toimintoja, ja on todella vaikeaa hahmottaa kokonaisuutta. Olen kyllä hyvin motivoitunut oppimaan SAP-ohjelman käytön, joten pökköä pesään ja lisää harjoittelua, niin eiköhän tästäkin selvitä.

Tarkoitukseni on, että opintopisteet ovat koossa keväällä, vain opinnäytetyöseminaari jäisi syksyyn.  Saas nähdä kuinka meikämartan käy!

Aloitin opiskelun 8.1.2012, joten valmistuisin reippaassa kahdessa vuodessa, jos ei lasketa mukaan opinnäytetyötä. Kuinka nopeasti tämä aika menikään ja kuinka kauhuissani olin opintojen alussa. Toivotaan, että pysyn terveenä ja saan kaikki tentittyä ajallaan.

Opinnäytetyö

Olen käynnistänyt opinnäytetyön tekemällä sisällysluettelon. Se on vahva aloitus (savolaista huumoria). Lisäksi olen lähettänyt yhdeksälle humanitääriselle avustusjärjestölle pyynnön osallistua tutkimukseeni. Kaksi on kieltäytynyt (ei ole logistisia toimintoja Suomessa), kolme on vastannut myöntävästi ja muista ei ole vielä kuulunut mitään. Yhden avustustoimijan kanssa olen sopinut haastattelun. Tapaamme maaliskuussa.

Opinnäytetyöaiheeni on Humanitäärinen logistiikka Suomessa, nimi tosin voi vielä muuttua ja/tai tarkentua.

Työ

Minulla on huimanmukavia asiakkaita, yksinyrittäjiä. Mietimme yhdessä miten yrittäjät voisivat hyödyntää sosiaalista mediaa, somea, yritystoiminnassaan. Toivottavasti projekti tuottaa tulosta. Alku on ollut lupaavaa ja asiakkaat tyytyväisiä. Pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia. 

Työpäiviä on 2,5 viikossa, mutta nyt on lukujärjestys niin tunkutäynnä oppitunteja, että en pysty venymään ja saavuttamaan joka viikko kyseistä työaikaa. Parhaani kuitenkin yritän ja sen on riitettävä.

Elämä

Kävin työ- ja koulupäivän jälkeen koirien, Myrsky ja Tuisku, kanssa lenkillä pellon ympäri. Kävimme myös järvellä. Sumua oli taas kuvattavaksi asti. Elämä on valoisaa sumusta huolimatta.

Alan kirjoittamaan

Nyt se sitten tapahtui, eli kielitoimisto sallii alkaa tekemään -sanamuodon. Kiitos! Minulle on aina tehnyt tiukkaa muistaa onko muoto alkaa tehdä vai alkaa tekemään. Nyt se on ihan hailee, voi kirjoittaa juuri niin kuin haluaa.

Onnea Runebergille!

Pasuunat rehottavat.

Alkaakohan ne tekemään kohta kukkasia?

Tämä on postaus nro 300.

Alan lukemaan läksyjä.

Onnistuneita epäonnistumisia

Harrastin taas luontokuvausta seisten makuuhuoneen lämmössä.

Aurinko nousi uljaana.

Muutamassa minuutissa se oli muuttunut

 loistavan oranssista häikäisevän keltaiseksi.

Joskus tärähtäneet ja epäterävät kuvat näyttävät tosi mielenkiintoisilta.

Epäonnistuneista tuleekin onnistuneita.

Suojakeli toi sumun pelloille.

Himmeetä.