torstai 29. marraskuuta 2018

Sulokas sinitiainen

Sinitiainen on sulokas ja sulavaliikkeinen lintu.
Olin Wiima-koiran kanssa käymässä veljeni möksällä.
Teemu-veli ruokkii lintuja huolehtivasti.
On hieno tunne seistä hiljaisessa metsässä,
kun ympärillä sujahtelee ja sirkuttelee monenlaisia siivekkäitä.

 
 




maanantai 26. marraskuuta 2018

Joutsen ja koivu

Sunnuntaina oli todella korea päivä,
ja kävimme koko perheen voimalla kävelyllä Saaren kansanpuistossa.
Haaveilin muutamasta joutsenkuvasta,
ja haaveeni toteutui.
Joutsenet kerääntyivät parviin
ja mitä ilmeisimmin niiden muuttomatka alkaa aivan kohta.
Napsin siivekkäitä kuvia.







Aurinko kultasi maiseman.


 Mieheni Esa otti minusta kuvan,
kun touhukkaana kiiruhdin pipo viuhuen kuvaamaan koivua ja aurinkoa.


lauantai 24. marraskuuta 2018

Kuurainen aamu

Hieman jo pakasti.
Vaikka lunta ei ole mailla eikä halmeilla,
niin koristeellista kuuraa sentään saimme.


 Koiranpötkylöitä pikkupakkanen ei haittaa.
Ostin kesällä käärmekuusen ja se ehti juurtua hyvin syksyn aikana.
Kuten muistamme, oli ennätyskuiva kesä,
joten jouduin kantamaan uusille kasveille kylki vääränä vettä.


 Lammenpinta jäätyi ohuesti.
Koristekoho, siinä ei ole siimaa eikä koukkua,
jäätyi kiinni rantakivikkoon.


 Hämähäkkitaidetta...


Mitenkähän käy ensi kesän marjasadon?
Pullistuneet lehtisilmut tuskin kestävät pakkasta.


 Tuuli tuiversi tintin höyhenpeitettä.


tiistai 20. marraskuuta 2018

Mummittelua ja kotistudio

Blogi on ollut poikkeuksellisen hiljainen,
sillä olin mummittelemassa.
Vaikka lapset eivät olekaan omia jälkeläisiä, 
niin voin taata, 
että heihin voi silti kiintyä.

Pienin lapsista on ihana 4-vuotias Helmi,
kaksi muuta reipasta lasta, Iina ja Nuutti, ovat koululaisia.
Seikkailimme Helmin kanssa puistoissa ja metsissä.
Kuljimme käsi kädessä ja höpisimme kaikenlaisia juttuja.
Vähän päästä Helmi halusi halata ja kuiskutella korvaani,
että Hempan mummi.


Iina oli piirtänyt upean ovikyltin.
Osasin heti mennä oikeaan huoneeseen.


Kävimme tyttöporukalla leikkipuistoissa, perhepuistossa, 
näimme joulupukin, pelasimme pelejä 
ja löysimme yhden geokätkön. 
12 tuntia täyttä toimintaa!


 Mummitteluni oli neljän päivän mittainen,
ja meillä kotona vuorostaan oli koiria hoitamassa Lissu-kälyni.
Mummukierrätystä...


 Pihallamme on puolikesy orava.
Sillä on ruskeat hanskat ja sukat,
muuten on jo talviturkki yllä.


Da daa!
Tässä on hieno studioni.
ja välttääkseni kirjavan taustan,
nykäisin valkokankaan päälle huovan.
Saas nähdä kuinka tässä käy.
Kuvauspaikka on kuin suoraan Niksi-Pirkasta.


perjantai 16. marraskuuta 2018

Kuusi kuvaa kesästä - teemana valokuvaus

Kivisen Vilma nakkasi minua kesäisellä valokuvahaasteella.
Noh, mikä jottei!
Kiitos Vilma, ja ohjeet voit käydä lukemassa hänen blogistaan.

Olen lapsenpiikana kolmelle mukavalle lapselle neljä päivää.
Aamulla, ennen kuin lapset heräävät,
ehdin valita kuvia ja vähän kirjoittelemaankin,
muu päivä kuluu hulinassa ja pulinassa.
Neljävuotias Helmi on touhukas koko päivän.

Ison osan kuvistani nappaan kännykällä,
mutta eläinkuvat kuvaan järkkärillä,
että saa kohteen tarpeeksi lähelle ja liikkeen pysäytettyä.
Niinpä potkaisen kesäkuvat käyntiin koirien pallonpeluulla.
Tämä kuva on iloisen kesäinen ja vauhdikas.
Koiramme, Myrsky, Tuisku ja Wiima,
tykkäävät pelata potkupalloa.
Ne viihtyvät aidatulla alapihalla kanssani,
kun teen pihatöitä.


Kesä oli todella kuuma, mutta kuten kuvasta näkyy,
satoi vettäkin sentään joskus.
Pihapiirissämme puuhasteli varisperhe,
minkä poikaset olivat uteliaita ja joka paikkaan ehtiviä.
Kuvaa ottaessani kyyhötin pihakuusen tuuheiden oksien alla suojassa.


Pääskysperhe kävi usein istumassa antennin päällä,
sillä siitä oli hyvä lähteä pyydystämään pellon yllä pörrääviä öttiäisiä.
Voi sitä onnistumisen riemua, kun saan kuvaan tallennettua toimintaa.
Hellyttävä kuva huolehtivasta pääskystä.


Pihani ei ole luomu, mutta en käytä mitään rikkakasvimyrkkyjä,
joten kaikki eläimet voivat turvallisesti oleilla pihallamme.


Tämä kuva ei ole niinkään teknisesti kelvollinen,
mutta siinä näkyy kesän kuivuus koko karuudessaan.
Kesämuisto sekin...


Lopuksi kuva, joka vie ajatukset lapsuuteen,
sillä olen syntynyt samantapaisissa maisemissa,
pienelle maatilalle, minkä nimi oli Räme.
Kuva on napsaistu Korteniemen perinnetilalla,
mikä on yksi meidän suosikkiretkikohde.


lauantai 10. marraskuuta 2018

Aamutunnelmia ja 33 kysymystä - puoliso vastaa

Aamulla klo 5...


 Kärräsin loputkin kesäkukat kompostiin
ja järjestelin tavarat talviteloille.
Lumi voi tulla.


Wiima nuuskii kaktusta,
mikä puhkesi runsaaseen kukkaan,
oltuaan ulkona koko kesän.


 Vaikka pihalla oli harmahtavaa, niin värejäkin oli vielä jäljellä.


Sitten siihen haasteeseen, minkä nappasin Maatiaiskanasen Elämää -blogista
eli 33 kysymystä - puoliso vastaa.

Tapasimme mieheni kanssa,
joka silloin oli ikuinen poikamies, vuonna 1996. 
Minä olin nelissäkymmenissä, ja mies viisi vuotta nuorempi.
Meidän ei pitänyt muuttaa koskaan yhteen,
eikä mennä kihloihin eikä varsinkaan naimisiin.
Noh, yhteen muutimme puolen vuoden seurustelun jälkeen,
kihloihin menimme vuoden kuluttua
ja naimisiin seuraavana vuonna.
Mies kosi.
Niin voi käydä piintyneimmällekin ikuiselle poikamiehelle.
Anoppini sanoi minulle,
että oli se hyvä, että korjasin Esan mukaani,
kun hän oli pelännyt, että pojasta tulee peräkammarinpoika.

Puoliso vastailee kysymyksiin:

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme? 
Nätit silimät. Mitähän tuo näkkee minussa?

Minä ajattelin, että onpa mahottoman komea, ystävällinen ja hauska mies.

 2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua? 
Et.
 
3. Pidänkö halailusta? 
Kyllä.
 
4. Halusinko pienet vai isot häät? 
En tiedä. Pienet sait. Lienetkö pettynyt?

Meidät vihittiin maistraatissa, kävimme syömässä todistajien kanssa ja lähdimme häämatkalle Helsinkiin, jossa yövyimme ja kävimme Suomenlinnassa. Suku sai tietää vihkimisestä vasta myöhemmin. Pienet häät olivat yhteinen päätös. Kaksi rakastunutta aikuista...
 
5. Olenko koskaan rikkonut lakia? 
Et minun tietääkseni.

6. Millainen on voileipäni? 
Ruisleipä ja punajuurisalaatti.

7. Millaista musiikkia kuuntelen? 
Hyvää musiikkia. (Osa minun ostamiani levyjä)

8. Mitä pelkään? 
Pimmeetä.

9. Kestänkö stressiä? 
Jonkun verran.

10. Oudoin tapani? 
Mikkään ei oo ennää outoo. Kaikkeen kun tottuu.

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?  
Metsuri.

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi? 
Leif Wager.

Minulla oli ilo tavata tyylikäs ja hurmaava Leif Wager työskennellessäni Stockmannilla. Hänen laulunsa Romanssi on yksi suosikkilauluistani. Eräällä vetämälläni atk-kurssilla oli mukana oopperalaulaja, joka kurssin päätteeksi lauloi minulle Romanssin, tietämättä että se oli minun lempikappaleeni. Tietysti herkistyin kyyneliin.

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla? 
Puutarhan.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi? 
Vihreä, enkä tiedä miksi.

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä? 
Vastuuttomuus.

16. Mikä on suosikkiroskaruokani? 
Juustonaksut.

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et? 
Vaatteita pidetään. En ymmärrä kysymystä.

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle? 
Kuva isänpäiväkortista.

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan? 
Et.

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn? 
Pidät pääsi.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan? 
Gluteenitonta.

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausilla? 
Tietokonepelin.

23. Mikä saa minut todella vihastumaan? 
Epäoikeudenmukaisuus.

24. Entäs piristymään? 
Puutarha, koirat, valokuvaus.

25. Millainen olen aviovaimona? 
Ärhäkkä.

26. Kumpi sanoi ensin "rakastan sinua" ja missä se tapahtui? 
En muista, enkä missä.

Minä sanoin. Mieheni oppi nuo sanat vasta vuosien jälkeen. Hän osoitti teoilla rakastavansa minua.

27. Mitä teen heti ekana aamulla? 
Keität kahvia.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona? 
Yöhumppaa ja työvaatteita.

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa? 
Vaikee sanoo, kun et oo vielä kaikkee kokeillu.

30. Kumpi määrää kaapin paikan? 
Vähemmän tärkeissä asioissa Sinä. Tärkeitä ei ole vielä tullu vastaan.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni? 
Hellyys.

32. Entä paras piirre ulkoisesti? 
Silimät.

33. Ihanin yhteinen muisto? 
Olisko eka pusu?


torstai 8. marraskuuta 2018

Joko kaipaat tulppaaneja?

Otin vanhan järkkärin käyttööni ja huomasin siellä olevan kuvia.
Tulppaaneja!
Niitä onkin jo ikävä.



 Callunat ja kausivalot ovat jo paikoillaan.


 Peltomaisema on kuvauksellisen sumuinen.


Lampi kävi jo hienoisessa jäässä,
mutta pakkanen väistyi ja sula tuli tilalle.
Täällä taas talsitaan ravassa ja mudassa.
Heijastimet heiluvat ja otsalampuille on käyttöä,
aamuin illoin.


tiistai 6. marraskuuta 2018

Oma maa -elokuva ja kuvaelma omalla pihalla

Kävin katsomassa Oma maa -elokuvan.
Isovanhempani olivat pienviljelijöitä Savossa.
Isänisäni kuoli sodassa.

Elokuva herkisti minut.
Se oli kunnianosoitus sodasta selvinneille
sekä heidän puolisoilleen,
maanviljelijöille, uudisraivaajille.

Omalla pihalla oli taas hauska seurata fasaaniperheen edesottamuksia.







sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Voiko sateella kuvata?

Voi.


Suku ja ystävät ovat tottuneet kuvaamiseeni.
Retket venyvät usein ajallisesti,
kun minä pyllin pusikoissa ja kivikoissa. 
(Kiitos pitkämielisyydestänne ja anteeksi!)


 Maailma on niin kiehtova!


 Jopa sateisena päivänä.


 Harmaassakin on monia sävyjä.


 Luonto tarjoaa koko ajan uusia elämyksiä ja ihmeteltävää.