Eilen kesken tietoturvatuntia takapenkin, no oikeastaan he kaikki istuvat takapenkissä ja minä yksin etupenkissä, pojat alkoivat hihkumaan, että matikankokeen tulokset olivat tulleet. Onnellisina sieltä huudeltiin, että kakkonen, kolmonen ja yksi vitonen. Oih! Äkkiä tarkistamaan koetuloksia.
Tein kaikki viisi tehtävää ja olin luottavainen, että kyllä kokeista heruu ainakin se ykkönen, kun olin aina tehnyt annetut kotitehtävätkin. Niistä kun sai hieman hyvitystä arvosanaan ja tietysti minun tapauksessa tehtävien kautta harjaannuin ymmärtämään edes hieman derivaattojen ja integraalien saloja.
Voi että!
Olin saanut kokeista nelosen. Siis 4, nelkku, neljä, four, fyra.
Hyppäsin ylös ja tuuletin villinä riemuista. Tosin en saanut yhtään kannustusta, enkä onnitteluita. Yksi kolmosen saanut sentään sanoi myrtyneenä, että olisi hänkin saanut vaikka vitosen, jos olisi yhtään viitsinyt harjoitella. Aikoi kuulema seuraavista kokeista vetästä täyden vitosen ja tehä kaikki kotiläksyt. Hmmm. Ei kai senioriopiskelija haistanut ilmassa kateutta...
Nelosestani täpinöityneenä kävin ostamassa neljä kultakalaa.
Musta, kirjava ja punavalkoinen ovat huntupyrstöllä ja oranssilla on suora pyrstö.
Puun alla luuraa rakas albiinomonnini, jolla on ikää yli viisi vuotta.
