jouluisessa tapahtumassa.
Oli nuotionsavua, yhteislaulua ja tuvassa vanhanajan tunnelmaa.
Viimeinen työpäivä oli viikko sitten tiistaina.
Kyllä, juuri se päivä, kun lunta tuli montakymmentä senttiä.
Aamuhämärissä 1,5 h ajomatka edessä.
Hukkaan meni hyvät jännitykset ja uneton yö,
sillä tiet oli aurattu paremmin kuin talvella yleensä.
Kurre natusteli pähkinöitä ennen lumisadetta.
Peruutetaan joulukuusta toukokuuhun,
sillä sain kuuden kuvan haasteen Saaripalstan Sailalta.
Kuinka väritöntä voikaan olla toukokuun alussa!
Sain kesähaasteen Navettapiialta.
Tattista!
Onko helppo valita VAIN kuusi kuvaa?
Ei tosiaankaan, mutta ylitin itseni,
ja nakersin kasaan VAIN pyydetyn määrän.
Huomasin samalla, että tämä kesä taitaa olla kuvattomin kesä koskaan.
Tiedättehän, että sopivat työkalut ovat kiven alla.
Noh, hyvä esimerkki on pieni kuokka/pöyhin/mikälie.
Siinä on terävä kärki, eikä siten sovellu rikkakasvien kurittamiseen.
Ja jos sopiikin, niin joudut iskemään kapekärkistä kuokkaa kymmeniä kertoja
voikukkaan, ennen kuin osut edes sinne päin.
Keksin ratkaisun.
Rälläkkä käteen ja nokka poikki.
Hahaa!
Vaviskaa rikkikset.
Marraskuu meineillään,
edelleen työntäyteisenä.
Huvituksille on kuitenkin aina aikaa.
Vesa Vierikko ja kitaristi Petri Kumela johdattelivat
"Harmo ja minä – Andalusialainen elegia” -runotaipaleelle.
Erilainen, erityinen, nautittava esitys.
Viikot kuluvat nopsaan.
Olen koko syyskuun käynyt töissä kolmena päivänä,
Ypäjällä, Hämeenlinnassa ja Janakkalassa.
Maailma on taas värikäs.
Penkin kuvasin matkalla zumbaan.
Syksy kurkkii nurkan takana.
Aamuyöstä satoi rankasti ja ukkosti.
Eilinen päivä olikin helteinen.