Pienestä kupista on isäni juonut kahvi 1930-luvulla. Ruusuisessa kahvipurkissa on sisällä pannukahviporot. Raotan välillä purkin kantta ja aistin mummulan keittiön tuoksun. Pyhäinpäivänä sytytän monta kynttilää...
perjantai 2. marraskuuta 2012
Koti
Koti on paras paikka maailmassa. Viihdyn kotona omissa ympyröissä. Välillä kuitenkin pysähdyn katselemaan ympärilleni. Vanhat tutut tavarat näyttävätkin silloin uusilta ja mikä mukavinta, niistä nousee mieleen muistoja, välillä kyllä surullisen kaihoisiakin.
Pienestä kupista on isäni juonut kahvi 1930-luvulla. Ruusuisessa kahvipurkissa on sisällä pannukahviporot. Raotan välillä purkin kantta ja aistin mummulan keittiön tuoksun. Pyhäinpäivänä sytytän monta kynttilää...
Pienestä kupista on isäni juonut kahvi 1930-luvulla. Ruusuisessa kahvipurkissa on sisällä pannukahviporot. Raotan välillä purkin kantta ja aistin mummulan keittiön tuoksun. Pyhäinpäivänä sytytän monta kynttilää...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kauniita kuvia, ihaanaa kuppi ja samanlainen kahvipurkki kuin meillä kotona ;)
VastaaPoistaKuppi on todella söpö. Ihmettelen sitä, että siellä Savon korvessa tommosia oli, ylellisyys, eli lapsen oma kahvikuppi. Mut mun isovanhemmat olivat kyllä hyvin edistyksellisiä ja kekselijäitä. Kahvipurkista tulee mieleeni äitienpäivät. Tommosia ruusuja oli ennen vanhaan (miten ihminen voikaan olla näin vanha) äitienpäiväkorteissa, hih.
PoistaIhana tuo nostalginen kuppi ja varmasti aarre.
VastaaPoistaKuppi on todellinen aarre. Oikeen nään sielun silmin, kun mun isäni on istua napottannu tärkeenä pirtin pöydän äärellä ja juonu kahviansa.
PoistaKoti on paras paikka. Minäkin olen koti-ihminen ja viihdyn vallan mainiosti yksiksenikin.:) Ihania nuo bambipatsaat! Ja vanhat astiat on hienoja. Niissä on paljon enemmän tunnelmaa kuin uusissa. Vaikka uusissakin kaikkia hienouksia löytyy, niin ne ovat kuitenkin sellaisia liukuhihnalta tulleita. Vanhat ovat enemmän uniikin oloisia.
VastaaPoistaMitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän noita kaihoisia muistoja riittää...
Mäkin viihdyn kotona. Yksin, kaksin tai laumassa. Mut kotona. Hih.
PoistaMulla on vitriinikaapillinen bambeja sängyn vieressä. Mulla on tallessa isoäidin häälahjaksi saama Arabian maitokannu. Siinä on ihanat kukkaset ja siitäkin tulee mummola mieleen, kun maitokannua käytettiin aina, arkena ja sunnuntaina.
Niin tässä elämässä käy, että muistoja kerääntyy...
Mika on tuo ylhäällä vasemmalla oleva kuva? Tuo on minullekin kovin tuttu lapsuudestani. En vaan saa päähäni kenen kotoa.
VastaaPoistaSe on kipsitaulu. Eikä taida olla ihan uusi. Ostin sen kirppikseltä, kuvassa kun on bambi. Tuo kipsikuva on yöpöytäni yläpuolella.
PoistaKyllä koti on aina se paras paikka ihmiselle.....
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä!
PoistaPostilaatikko kolahti juuri ja siellä oli paksumpi kirje. Avattuani kirjeen sieltä ilmestyi kirjasi, kiitos. Nyt se on kädessäni ja lukea aion sen viikonloppuna. Näyttää oikein helppolukuiselta. Minä en tykkää kovin pienestä tekstistä, jota pitää tihrustaa, tämä sinun kirjasi on hyvän kokoista tekstiä.
VastaaPoistaKiva! Toivottavasti tykkäät. Tarkotuksella teksti on suurta. Ajattelin, että meidän keksi-ikäisten ja jo vähän vanhempienkin ihmisten ei tarvitse tihrustaa tekstiä. Mukavia lukuhetkiä!
PoistaMun tädillä on tuollainen kahvipurkki! Hieno!
VastaaPoistaKahvipurkki on nätti ja erityisen arvokas, kun se on vielä oman mummoni. Sun tädilläsi on hyvä maku. :)
PoistaKoti on paras paikka! Vaikka en olekaan oikein tunnelmoija. Naapurin rouva kun tulee kylään, hän aina ehdottaa, että laittaisin joitain kynttilöitä palamaan. Olen tolkuttoman huono muistamaan, että kynttilätkin ovat olemassa (siis muutakin kuin sähkökatkoja varten). Mutta kun ei ole oikein paikkojakaan millekään tuollaisille näteille asetelmille. Ehkä joku päivä on, sitten niitä riittää blogiinkin asti, odotas vain!
VastaaPoistaItse olen kynttilöiden kanssa varovainen. Minulla kun oli ennen kissa, Hipsu Neiti, ja sillä oli tapana joka joulu kärventää viiksensä tai häntänsä kynttilöissä. Siirryin lyhtyihin ja sähkökynttilöihin.
PoistaMinähän odotan sun nättejä asetelmias. Sulla kyl on nättiä nytkin, kun jo puitteet on niin ihanat.
Koti on paras paikka! Mies käy välillä matkoilla ystäväperheen kanssa, mutta minulle on ihaninta lomaa, ettei tarvitse lähteä minnekään.
VastaaPoistaMe ollaan sitten samiksii. Mäkin tykkän lomailla kotona. :)
PoistaKoti on minunkin linnani! Ihania tavaroita jotka tuovat kaikki rakkaat lähelle, niitä pitäisi löytyä joka kodista.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi. Minulla on muutamia muistoesineitä, joita vaalin. Vanhoja valokuvia on ihana katsella...
PoistaOlipas täällä samanmoiset tuumailut kuin minullakin! Siis oma koti kullan kallis. Kun seikkailin tuolla historian havinassa ja suuressa maailmassa netin välityksellä, niin johan arvosti omaa pientä kotia.
VastaaPoistaKauniita kodin kohteita sinulla onkin!
On se mukavaa, että samanhenkisiä ihmisiä löytyy muitakin kuin itse. Kiitos, Leila!
PoistaMun mummulassa sama kahvipurkki oli kans <3
VastaaPoistaKoti on ihana ja kaikista tärkein paikka. Vaikka levoton mieleni kaipaa aina maailmalle, on kotiin ihana palata!
Nostalginen kahvipurkki. Koti on tärkeä ja kiva reissusta kotiin palata. :)
PoistaKyllä näyttää meitä koti-ihmisiä olevan paljon. Tuosta kahvipurkista tulee mieleeni, että varmaan ollut joskus ostettavissa kahvia täynnä lahjapakkauksena. Pauligilla oli tämmöisiä juttuja. Ehkä siksi se on monelle tuttu. Minä keräsin pihan täyteen kasveja, joilla on joku muisto minulle. Ja nyt en voi myydä taloa, kun muistot jäisivät tänne!
VastaaPoistaNoin varmaan onkin. Eikös nykyisinkin ole saatavilla nostalgiapurkkeja eli vanhassa vara parempi, hih.
PoistaVoi sun kanssas, piha täynnä muistoja, toi onkin hankalampi juttu ratkaista.
Kauniita tavaroita ja kuvia niistä! Koti ♥
VastaaPoistaKoti on tosiaan rakas, meille kaikille. Sulla vasta kauniita tavaroita onkin ja kekseliäitä tuunauksia. Tykkään!
PoistaHei!
VastaaPoistaTulin heti vastavierailulle ja ihastuin:)Ensimmäiset rivit blogissasi sen jo heti viestittivät:"Koti on paras paikka maailmassa" Meillä taitaa olla paljon yhteistä tuosta kukkakahvipurkista lähtien;) Äitini vointi on kehentunut, kiitos sinulle muistamisesta<3
No kuule, just noin kävi mullekin, kun piipahdin blogiisi, ihastuin. Sulla on leppeä tunnelma kodissasi.
PoistaKotimme on linnamme, tosiaankin. Tällaisena pimeänä marraskuun alkuiltana olisi ihan tuskaa joutua lähtemään johonkin, pois takkatulen pohinasta ja tuikkujen vilkutuksesta. Ei, kotoamme emme liiku :)
VastaaPoistaHienoja muistoja sinulla astioissa ja muissa kivoissa esineissä!
Koti on paras paikka, siel on lämpöö, läheisyyttä ja liesi. Hih.
PoistaIhania tavaroita ja muistoja! Nehän ne parhaimmat esineet talossa ovatkin, jotka tuovat mennyttä aikaa myös esiin. Itselle on tullut toisinaan tavaksi katsoa omaa kotia peilin läpi eri kulmista - kokeilehan! - näyttää koti ihan uudenlaiselta, ilman sen suurempaa uudistelua! =D
VastaaPoistaOnneks on muutamia esineitä säästynyt jälkipolville. Omissa tavaroissa ei olekaan mitään ihmeellisiä, kun ovat tusinatuotteita.
PoistaHauska idea tuo peilin kautta katsominen. Täytyy kokeilla. :)