Olen aina suhtautunut äänekkäisiin älämölölaitteiseen tietyllä penseydellä. Eilen kuitenkin nostin selkääni lehtipuhaltimen. Elämäni ekaa kertaa. Korvilla oli kuulosuojaimet, jotka suodattivat tehokkaasti metelin. Vahinko vaan, että naapurit saivat oman suodattamattoman annoksensa päristelystäni.
Mutta voi pojat, kuinka tuli nopeasti siistiä jälkeä. Meillä on turkasen paljon koivun ja vaahteran lehtiä. Kyllä ne keväällä ja kesällä ovat ihania, kun ovat puussa, mutta näin syksyllä vähämmän ihania tippuessaan maahan. Kauniita ne kylläkin ovat, keltaisine ja punaisine syksyväreineen.
Nurmikolla olevat vaahteralehtikeot päräytin silpuksi ruohonleikkurilla. Valmista tuli. Ei lentele enää lehdet ympäri pihaa. Mieskin totesi, että onpa nyt siistiä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa olisit saanut olla mukanaa!
.jpg)
Kahden euron ryhmäruusuni sinnittelevät. Ne pitää leikata ja suojata havuilla.
.jpg)
Oy Puutarhapojat Ab:n nuorempi osakas, Tuisku Muisku, uutterana apurina. Kottikärryt siirtyivät lepoasentoon.
.jpg)
Lehteen osui kauniisti valo.
Tässä vielä linkki Bod:in sivuille kirjaesittelyyni.
Varmasti kätevä tuommoinen puhallin!
VastaaPoistaTäällä tosin paineltiin pienellä postimerkinkokoisella pihalla ihan perinteisin voimin :) Onneksi oli ilmoja!
Oli tosiaan eilen kuiva keli lakasta ja puhallella lehtiä. Tänään jo sataa, joten onpa hyvä mieli eilisestä ahkeroinnista. Hyvä me, Mamma N!
PoistaPuhallin on ihan ehdoton varsinkin sora-alueilla. Keräävä ajoleikkuri on paras nurmikolla, mutta eipä sillä ole enää asiaa nurmikolle, kun on niin märkää. Puhaltimella ja haravalla onneksi on tullut siistiä jälkeä. Meillä puhallushommat hoidan aina minä. Muuten mukavaa, mutta selän ja hartioiden päälle se käy, kun puhallin painaa aika paljon ja käydessään tärisee. Ja aika metelihän siitäkin vempaimesta lähtee, mutta on se vain hyvä apuri.:)
VastaaPoistaEilen oli nätti päivä, kävin vielä suolla poimimassa lisää karpaloita. Tänään on välillä sataa tihuutellut, mutta ei kauheasti pihatöitä haitannut. Lehtiä tuli taas puhallettua, ja virittelinpä kaksi valopuutakin tuomaan valoa pimeyteen. Kaipa joku katsoo, että aikaisin on jouluvalot laitettu...;)
Joo, soraahan meijän pihassa on ja hyvin lähti lehdet. Nurtsi on tosiaan märkänä ja meillä vieläpä pitkänä, kun aina on satanut, niin on jäänyt syksyleikkaus tekemättä. Lohdutin miestä, että kyllä se nurmikko keväällä taas kasvaa, olipa se nyt pitkä eli pätkä. Nou hätä.
PoistaKarpalot on hyviä. Sä tiätysti tehdä värkkäät niistä taas jotain ylimaalista herkkua. Ripustele vaan valoja, niin olen minäkin tehnyt. Kiva kun pimeyden keskellä joku toivonsäde vilkkuu.
Samat ajatukset lehtipuhaltimista: hirveitä laitteita. Minun ei muu auta kuin päristellä, sillä muulla tavoin en saa lehtiä pois sorapihalta. Kun vain lakkaisi satamasta, että lehdet kuivuisivat. Märkiä lehtiä turha yrittää lehtipuhaltimella.
VastaaPoistaSorapiha on siisteyden kannalta pikkasen haasteellinen. Lehtiä ja roskia ei oikein saa lehtiharalla eikä harjalla. Paras on tosiaan päristin. :)
PoistaMeillä on puhallin myös noiden kivikoiden ja sepelipihan takia. Lehtiä ei juurikaan ole, mutta havusia senkin edestä ja kyllä tulee puhdasta.
VastaaPoistaTotta, puhallin on aivan pistämätön sepelipihalle ja koristekivikoissa. Siistiä!
PoistaJopas olet ollut tormakkana! Ihmeen kautta sitä kuitenkin ilahtuu lehdettömästä pihasta, vaikka niitä keltaisia ja oransseja ja punaisia kuinka puissa kiinni ollen ihaileekin.
VastaaPoistaMinulla ei vielä ole valoja ulkona, mutta kohta varmasti on, kun siirrytään talviaikaan. Ja ne eivät tietenkään ole jouluvaloja vaan kausivaloja. Pimeän kauden kausivaloja. Pimeä kausi alkaa viimeistään talviaikaan siirtyessä ja päättyy sitten, kun ei enää kertakaikkiaan kehtaa roikottaa edes sähköttömiä valonauhoja lehteen puhkeavien puiden ja pensaiden oksilla.
Dih.
Kausivalot!!! Kih hih, sää se oot niin nokkela, mut sähän ootkin martta. Just noin, meil kausivalot jo palaa, paa vaan sääkin jo valostusta pihalle.
PoistaLehtiä on taas pihalla, onneks ei paksuina mattoina, joten päristin pitää käynnistää tänäkin viikon loppuna. Klapeja pitää kärrätä kuuriin ja ja ja...
Täällä ihka elävästä elämästä ja Nettimarttan kirjan kansienkin välissä elelevältä Vilukissiltä isot kiitokset! Olen saanut nyt sellaisen kokemuksen novellikokelmaasi pääsystä, ettei paremmasta väliä, olen päässyt kirjaasi, novellikokoelmasi yhdeksi henkilöksi! Aloitin jo lukemaan ja nauroin tarinallesi ja kerronnallesi, nauroin itselleni. Oikeaan olet osunut vaikka hiusväri nykyään olikin väärä tai eri mutta on se ollut ihan vaaleakin, raidoitettu. Tukka ja toki elämäkin. En malttanut vielä lukea Vilukissin osuutta loppuun, pakko hipsiä kylään...saan lukea sitten iltasella rauhassa loppuun. Ah, mitä kuvaavaa kieltä olitkin löytänyt! Vai olisi musta matskua ihan kokonaiseksi novellisarjaksi...voi jestas kuule, mitä meistä saataisinkaan yhdessä aikaiseksi!? Mutta sinä olet nyt tehnyt sellaisen ihanan tempun, josta olen ikionnellinen loppuelämäni! Kiitos Rakas Ystäväin, joka löysi tapaamatta mua ytimeni! Hienoa kerrontaa kirjassa, kuvaavaa....ja tämä vasta muutamalta sivulta löydettynä, loppuosa ei voi olla muuta kuin tätä samaa, mukavaa ja leppoisaa! Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi! Ajatella, mulla on ihkaelävä kirjailijaystävä!
VastaaPoistaKuule Rakas Nettimartta....luin äsken tuolta kauempaa, että olit ollut Seinäjoen käsityömessuilla...mä en taida toipua tästä...mulla oli siellä ikioma osasto, nimeltään Vilukissi...ja sä olit saman katon alla ja me emme tavanneet! Mä en toivu tästä. Onneksi novellikirjasi lievittää tätä kauhistunutta olotilaa, siis ei kauhistunutta olotilaa kirjasta vaan siitä, että ME EMME tavanneet livenä!! Mulla oli monta aikaa blogissani jopa käsityömessujen mainoskin ja et juuri niinä päivinä osunut sivuilleni...apua. Jenni Kottonen nykyään Cotton ja Vilukissi eivät tavanneet...voi kamalaa!
Parahin Vilukissi, juu ei se haittaa vaikka sä oot (en ny kirjota kohteliaisuudesta, että taas) sekoillu. Voit olla VARMA, että jos olisin ollut Seinäjoella, niin TAATUSTI olisin tullu sua ihan EKAKSI tapaamaan. :D
PoistaKyllä me viäl tavataan! Ollaanhan me jo kaksi vuotta turistu blogin välityksellä. Ja jos mä rupeen tekeen nipullisen Vilukissin sattumuksia, dekkarinovelleita, niin kai meijän tarttis tavatakin, kih hih.
voi jestas sentään...se olikin ihan vieras bloginkirjoittaja, joka oli ollut Seinäjoen käsityömessuilla...sait nyt turhaan huutia. Voi kamalaa, mun pitää mennä siihen pidipompidi blogiin pyytämään anteeksi omasta järkytyksestäni...kuule nyt, Nettamartta-Rakas....tämmönen mä oon. Tättähäärä. Sä sen oot tainnut jo joskus sanoakin, Tättähäärä.
VastaaPoistaPidipomidi on kiva tyttö, ei hän oo moinaankaan, sun erheestä. Sattuuha näitä ja kuis sä muuten olisit saanukaan Tättähäärä-arvonimee, jos ei kömmähdyksiä tapahtus, Parahin Ystäväni. Hih, sun kanssas.
PoistaOi jospa tosiaan olisin saanut olla mukana lehtipuhallinsessiossa! Olisin nimittäin ottanut puhaltimen ja puhaltajan lainaan tänne tontille, jossa neljä isoa omaa koivua ja muutama vielä naapurin puolelta ovat rapistaneet lehtensä rajalliselle pinta-alalle. Lehtimassaa on ihan liikaa, ei jaksa edes ajatella haravaan tarttumista... eikä tuo jatkuva sadekaan innostusta lisää.
VastaaPoistaPuhallin on laite ihan paikallaan, ei sitä kuitenkaan jaksaisi huudattaa joka sunnuntai ;)
Juu, eipä niitä märkiä lehtiä ole mukava taikota. Tai ylipäätään töröttää sateessa pihalla. Noup.
PoistaLehtiMASSA on tosiaan huonosti maatuvaa kökköä. Pitää olla välissä kariketta ja ilmavuutta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Tuu vaan lainaamaan puhallinta. :)
Meillä on viimesyksynä hankittu puhallin, mutta eipä olla vielä viritetty. Sillä ja oikeastaan ainoastaan sillä, saa kivetykset kuntoon:) Mutta huutonsa on kamala.
VastaaPoistaTotta, äänekäs ja tehokas. Mutta eikös meistä moni ole? ;) Ja siistiä tulee.
PoistaOlin kyllä yllättynyt kuinka helppokäyttöisen tehokas puhallin oli. Tosiaan lähti kaikki lehdet kiveytyksiltä, kivituhkasta ja sepelistä. Onhan sulla kuujosuojaimet?
Et usko kuinka vihaan näitä päriseviä, ujeltavia, vinkuvia älämölöjä! Meidän kadulla sattuu asumaan henkilö, joka rakastaa vehkeitä, joista lähtee mitä hirvein ääni. Joka ainoa viikonloppu joku laite käy ja kovaa.
VastaaPoistaMutta lehdistä pääsin minäkin ruohonleikkurin avulla, sanoivat viisaat että saa nurmikkokin lannoitusta lehtisilpusta. Mene ja tiedä sitten.
On kyllä tosi vaivatonta ajaa lehdet nurtsin lannotteeksi, kuin niska hikisenä haravoida ja kärrätä lehtikuorma toisensa perään kompostiin. Kovasti tätä on suositeltu jo useamman vuoden ajan. Mut osa tykkää haravoinnista. Onhan se mukavaa liikuntaa. Kauniilla kelillä. :)
PoistaMeillä täällä maalla on totuttu, että naapuri tai maajussi polkasee traktorin ja klapikoneen käyntiin klo 7. Olipa sitten pyhä tai arki. En kyllä yleensä käytä meluavia koneita sunnuntaina, mutta nyt oli pakko, kun tuli ÄKILLINEN ja LYHYTAIKAINEN poutapäivä.
Onpas mielenkiintoinen keskustelu lehtipuhaltimista ja kaikesta muustakin (Vilukissi :)) Minäkin olen inhonnut lehtipuhaltimia melkein enemmän kuin mitään. Kamala ääni yms. ja näyttää niin turhalta touhulta. Poikaystävä ostaisi oitis puhaltimen, jos vähääkään vinkkaisin, että osta. En ole vielä vinkannut. Kuitenkin tuo lehtien soralta pärryyttäminen antoi laitteelle sen verran positiivista mainosta, että SAATTAA olla, että joskus vielä vinkkaankin. Lehtien haravointi soralta on taitolaji, mutta aion vielä taiteilla.
VastaaPoistaEnsin taidan kyllä vinkata poikaystävälle, että osta sitten se lumilinko. Vähän vielä harkitsen, että jos sittenkin vielä jaksaisin kolata lumet auramiehen jäljiltä portin pielestä. Muutenhan lumenluonti on ihan kivaa.
Kih hih, Vilukissi antaa aina aiheita. Jos vielä jotain kirjoitan, niin päätähtenä pyörii Vilukissi, meinaan tarinoita riittää. Vilukissi on jo antanut siunauksensa asialle...
PoistaLehtipuhallin on kyllä oiva peli sora-alueille. Meillä kun on iso piha, yli hehtaarin, niin ei jaksa millään yksin haravalla kaikkea rapsuttaa. Lumitöistä mekin tykätään. Tosin meillä on niin pitkä pihatie, että naapurin maajussi käy sen maksusta auraamassa. Piha kolataan itse.