torstai 4. heinäkuuta 2013

Sisiliskokoristeita

Maalasin pari viikkoa sitten vanhat lampunkuupat, toisen punaisella ja toisen sinisellä. Tänään liimasin niiden päälle metalliset sisiliskot. Näyttävät veikeiltä.

  

Sain eilen illalla sudittua bitumiprimerin tulevan kesäkeittiön lattiaan. Nyt sataa tihuuttaa, joten pintabitumin maalaaminen jää toiseen kertaan.

Pidin tänään kädessäni punarinnan poikasta. Olivat lähteneet meidän ulkovalon päällisestä pesästään katselemaan maailmaan. Yksi tinttara oli mennyt kasvihuoneeseeni. Otin poikasen kämmenkuppeihini ja päästin sen vapauteen. Toivottavasti näemme ensi vuonna.

Minulla on tänä kesänä ollut ilo kohdata räksän, peipon ja punarinnan poikasia. Kirjaimellisesti silmästä silmään. Olokolon oviaukon päälle on tuuletustötterö, semmoinen hylly. Siellä hautoo joku lintu muniaan. Linnun laatua en vielä osaa sanoa. Tämäkin pesä on niin matalalla, että sinne voisi kurkata, mutta olemme rauhoittaneet alueen, että emo saa hautoa.

16 kommenttia:

  1. Hauskat! Minä kaipaisin (ja luonto myös) sadetta. Voisi sitten hyvällä omallatunnolla vaikka lukea koko päivän. Sitä paitsi sateen jälkeen rikkaruohotkin irtoavat parhaiten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on satanut öisin ja hyväähän se tekee kasveille. Mun maalausprojektit kyllä ei tykkää hyvää vedestä. Taas pitää oottaa että puu kuivaa. Mulla on portaat maalamatta, pation "matto" jäi puolitiehen ja bitumi pitäis vielä vetästä. Pilvipoutaa meille kiitos ja sulle kevyttä sadetta, hih.

      Täytyy tunnustaa, että olen uupunut. Töitä on liian paljon, aikaa liian vähän ja läksyt kaatuvat päälle, mutta pikkuhiljalleen tulee valmista. Ei me kaikkea saada tänä(kään) vuonna tehtyä, joten homma jatkuu ja jatkuu ja rikkaruohot onneksi pärjäävät omillaankin. :D

      Poista
  2. Tosi hienot sisiliskot. Äkkiä kun vilkaisee, niin voisi eläväksi varmaan luulla. Jotkut linnut ovat tosi rohkeita valitessaan pesäpaikkaa. Tuo olokolon tuuletustötterökin on aika metka paikka.

    Ekana kesänä täällä asuessamme meillä ei ollut vielä ulkoikkunalautoja kiinnitettynä. Joku onneton lintu teki pesänsä siihen laudoituksen päälle. Noin reilun metrin korkeuteen. Siinä lintu sitten hautoi ja kyllä ne poikaset maailmalle pääsivät. Seuraavana vuonna meillä julmureilla olikin jo ikkunalaudat, niin tämä samainen lintu taisi tehdä pesänsä meidän puuliiteriin. Minä tunnen aika huonosti lintuja, mutta se ei ollut kottarainen eikä räksä eikä mustarastas, kun siitä sitten tunnen sen uroksen:) No joku söpö pikkulintu:), ei selvästikään ihmisarka. Se oli raukka sellaisessa paikassa, että aika liki siitä joutui kävelemään päivittäin. Terveisii teille, tuulipojille ja linnuille, M-L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin sykäyttävää pitää käsissään pikkuruista lintua, joka on kuin henkäys. Outoihin paikkoihin linnut luottavaisesti pesiänsä rakentaa. Kyllä niitä on mukava seurailla ja toivottavasti syövät mahdollisimman paljon toukkia ja hyönteisiä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Sisiliskot ovat pyörineet vuosia "jaloissa" etsien paikkaansa. Nyt nappas!

      Poista
  4. Kivat sisiliskot. Huoh, tuota sun aherrustasi totean täältä laiskasti sängynpohjilta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomalla pitää laiskotella!

      Mä en nyt vaan ehdi. :) Pitää välillä tehdä tämmösiä höpöhöpöhommia, että jaksaa kärrätä ja kupsuttaa.

      Poista
  5. Hauskat sisiliskojutut. Miten pojat suhtautu? Luulivatko eläviksi? Muista levätä välillä! Ihanat linnut. Pikku-Punarinta on niin söpö ja laulaa elämän riemua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varastettu idea, näin jonkun taiteilijan töitä, joiden päällä oli sisiliskoja. Mä mitään itte keksi. :)

      Pojat kävivät haistelemassa, mut mielenkiinto lopahti, ku eivät lähteneet liikkeelle eli karkuun = jahti.

      Linnunliverrys on kyllä parasta musaa.

      Poista
  6. hetken luulin astelevani Beauvaisin kaduilla Ranskassa, siel kun on näitä sisiliksojuttuja ympäriinsä, myös katukaivojen kansissa. on nääs kaupungin suojelushahmo;) onnellista saada pitää pikkuista tinttiä kädessä ja pelastaa elämään. meil talitiaisilla pesä räystään alla ulko-oven pieles ja ain silloin tällöin joku onneton putoaa maahan. mul on kiukaan kulmalla oikein hanskat varattuna näitä lintuoperaatioita varten. hanskat siksi, et ihmisenhaju ei poikaseen tarttus. en tiedä onko siinä mitään taikaa, näin vain isäni aina neuvoi tekemään;) uskonpa sinun lataavan akkujasi pihamaalla möyriessäsi, alitajuntasi kyl askartelee noiden "läksyjen" kimpassa. itselläni parhaimmat ideat syntyy aina mustikkametsässä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuulahdus ranskalaisuutta sisiliskojen muodossa. Täytyykin googlettaa...

      Minäkin olen kuullut samaa, että linnut hylkäävät poikasensa, jos niitä nostelee paljain käsin. Peippo ei tosin hylännyt poikiaan, vaikka pariin otteeseen siirsin niitä turvaan. Pidetään tipeistä huolta!

      Kyllä nyt saisi olla ihan pikkasen vähemmän näitä pihahommia, ei millään kerkee repeemään kaikkialle, mutta täytyy priorisoida. Totta, Ilona, parasta lepoa on puuhastella kiinnostavien projektien parissa, olipa ne sitten kupsutusta, marjastusta tai lukemista.

      Poista
  7. Minullakin on tuollainen lisko kiven päällä ja toinen isompi. Kaikkea hauskaa koristusta pitää aina olla.:)

    Lintujen poikasia on saanut tänä kesänä katsella paljon tosi läheltäkin.:) Mutta jouduin minä yhden peipposen poikasen lopettamaankin.:( On nuo oravan poikaset aika petoja, vaikka söpöjä ovatkin. Yksi poikanen kävi peipposen pesän tuhoamassa. Yksi poikanen oli kuollut, yksi vaurioitunut pahoin ja yksi hengissä ehjänä. Olin yksin kotona ja pakkohan kituva oli päästää tuskistaan, vaikka pahaa teki... Miehen hälytin kotiin auttamaan elossa olevaa. Tikapuita ei saanut puun runkoa vasten, kun pesä oli korkealla oksalla. Mies piti tikkaista kiinni ja minä kiipesin poikasen takaisin pesäänsä. Hanskat kädessä, ettei jäisi ihmisen hajua niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelin, että vois olla hauska koriste, jos liimaisi erikokoisia kiviä päällekkäin. :)

      Oravat osaavat kyllä olla myös hyytäviä, mutta semmosta se tuolla luonnossa on. Eväs on napattava sieltä mistä sitä helpoiten irtoo. On teillä kyllä ollut melkoinen operaatio tuo linnunpojan pelastus. Hyvä, kun susta löytyi kanttia linnunpojan lopettamiseen.

      Poista
  8. Mahtavia koristeita! Luin tosin sinnikkäästi monta kertaa, että "Sisilialaiskoristeita", mikä lie matkakuume aiheuttanut moisen ;)

    Ilolla ja riemulla luin kohtaamisestasi punarintavauvan kanssa, ihanaa, että olet lintu- ja luontoystävä! Ympäristölläsi on käynyt tuuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisilaiskoristeitapa hyvinkin, hih. Luonto antaa elinvoimaa, monella viisiin...

      Poista

Kiitti kommentistasi, se julkaistaan tarkistuksen jälkeen, joten malttia...